Pätkätyöttömyyttä

Pätkätyöttömyyttä (eli työttömyyttä on enemmän kuin työssäoloa) on minulla riittänyt enemmän kuin pätkätyöllisyyttä (työllisyysjaksoja enemmän kuin työpaikattomuutta). 16 vuoden aikana olen ollut yhteensä 4 v 4 kk töissä kahdeksassa eri pätkässä. Pätkien välissä on ollut työpaikattomuutta muutamasta viikosta useisiin vuosiin.

Vuodet	kk	pätkiä	Lyhyin pätkä
2006-07	14	1
2008-09	16	2
2015-16	10	2	4 kk
2020-21	12	3	5 vk
Yhteensä	52	8

Pätkätyö(ttömyyde)n huonoja puolia ovat epävarmuus, lomien odottelu liian pitkään tai lomattomuus, epäselvyys lomarahojen ja pitämättömien lomien maksamisen kanssa (siirtyy aina, kun seuraava työpätkä alkaa), ulkopuolisuus/ joukkoon kuulumattomuus, työkaverien vaihtuminen ja se, etteivät syksyllä työpaikalla tapahtuvat asiat enää todennäköisesti koske meikäläistä, vaikka niistä jo kovasti puhutaan ja niitä suunnitellaan. (Ensi vuodesta puhumattakaan…)

Nykyinen - loppuaan lähestyvä- viiden viikon pätkä oli jo alkujaan iso pettymys, koska toisaalta sanotaan, että tämän työn tekijöistä olisi pula ja jopa kilpailua. Jos en nyt tai ainakin melko pian saa jatkoa mistään, niin nuo puheet eivät sitten pitäneet paikkaansa. Ainakaan yhtään vastaavaa paikkaa ei ole virallisesti auki organisaation avoimissa työpaikoissa!

Vuosi töissä

27.7. olen ollut virallisesti töissä vuoden. Sitä ennen olin viiden viikon työkokeilussa ja nyt on menossa viiden viikon kesäsijaisuus eli lyhyin työsuhteeni tähän mennessä. No, kesäsijaisuuteen hain useiden vuosien ajan ja viimein sitten tärppäsi…

Tämä toinen työpisteeni on aivan eri maata kuin edellinen! Se oli ns. kevyttä kauraa nykyiseen verrattuna. Vaikka on kesä, ei tahti tuolla yhtään hiljene ja olenkin oppinut muutaman viikon aikana enemmän kuin edellisessä paikassa yhteensä sekä tehnyt vastaavia töitä enemmän kuin siellä parissa kuukaudessa. Kylläpä vaihtelee sama homma saman talon sisällä. Ei silti, että edellisessäkään työpisteessä olisi tekemisen puutetta ollut, mutta nyt tekemistä todellakin on niin paljon, ettei yksi työpäivä riitä päivän aikana ilmaantuvien töiden tekemiseen. Onneksi niitä voi kuitenkin osittain jättää myös seuraavalle työpäivälle.

Vaihdoin alalle joka on naisvaltainen ja pienipalkkainen, koska en enää saanut parempipalkkaisia tekniikan alan töitä (hyvää palkkaa en ole saanut koskaan, mutta toki parempaa kuin nyt). Saa nähdä, jääkö tämäkin vaihto vain vuoden mittaiseksi?

Heinäkuussa töissä, osa 2

Aiemmin töissä ollessani olen usein pitänyt kesälomani heinäkuussa, mutta vähät lomani pidin tällä kertaa touko- ja kesäkuussa.

Löysin netistä useita hehkutuksia siitä, miksi kannattaisi olla heinäkuussa töissä. Tärkein syy on tietenkin omalla kohdallani se, että minulla on työpaikka, jonne saan mennä. Muuten en ole samaa mieltä noiden hehkutuksien kanssa. Tässä yksi esimerkki:

anna.fi//tyo-ja-raha/7-syytä-miksi-heinäkuussa-kannattaa-olla-töissä 

1. Töissä on rennompi meininki

Ei koske tätä työpaikkaa, koska siellä on aina enemmän tai vähemmän hektistä.

2. Työpäivät on helpompi aloittaa aiemmin

Kiinteä työaika, ei liukumia.

3. Uusiin työkavereihin voi olla helpompi tutustua

Samalla tavalla tutustun heihin kuin muutenkin.

4. Kylmät tai sateiset päivät eivät harmita

Tämä piti paikkansa viime heinäkuussa, kun välillä satoi. Tänä kesänä töissä on viileää, kun ulkona on kuuma.

5. Kesä tuntuu pidemmältä

Kesä tuntuu aina lyhyeltä!

6. Lomasi ei kulu jonoissa seisoskellessa

Lomani ei koskaan kulu jonoissa seisoskellessa.

7. Kun toiset palaavat töihin, sinun lomasi on vasta edessä

Kun toiset palaavat töihin, on minulla työpaikattomuus edessä?

Heinäkuussa töissä

Minulla on ollut ilo olla heinäkuussa töissä ainakin neljä kertaa: työssäoppimassa vuonna 2012, pätkätyössä vuonna 2016, työkokeilussa vuonna 2020 ja nyt kesäsijaisena vuonna 2021. Näistä vain kaksi on siten (ollut) palkallista työtä. Onhan se kai jonkinlainen saavutus olla vielä 55-vuotiaana kesätöissä. Siellä on kiva kuunnella, kun eräs kehuu tehneensä samaa hommaa 25 vuotta ja olevansa siinä nopea. No, minä vasta opettelen, mutta ilmeisesti muodostan kuitenkin hänelle jonkinlaisen uhan, koska näitä asioita on tarve korostaa?

Täytyy ottaa illoista ja viikonlopuista kaikki irti, koska kesä menee muutenkin todella nopeasti ja töissä ollessa vielä nopeammin. Työt eivät ainakaan vajaamiehityksellä kesken lopu, joten työpäivät vilahtavat ohi tuosta vain. On hieman erilainen meno kuin edellisessä pestissä, vaikka kyllä sielläkin tekemistä oli.

Parempi vaihtoehto olisi olla heinäkuussa vapaalla ja sitten syksyllä ja talvella, kun on tylsää ja ankeata, töissä. Tässä saattaa käydä nyt juuri päinvastoin siihen tilanteeseen verrattuna. Onko minulla enää vain 4 viikkoa työelämässä jäljellä?

Oma tilanteeni on tällainen (voisiko sen paremmin sanoa):

”Suomi on tehty ihmisille, joilla on vakituinen kokopäivätyö, muut ovat sitten jotain työnkerjääjiä määräaikaisilla sopimuksillaan ja pikkutunneillaan. Heitä heitellään ulos ja sisään, sitten nämä vakituiset Hannu Hanhet myhäilevät tyytyväisyyttään saaden palkkaa joka kuukausi ja ovat siinä suojatyöpaikassaan - näitä kuulkaa Suomessa riittää.”

vauva.fi/keskustelu//tyottomyytta-ei-tajua-ennen-kuin-sen-kokee-itse

Oikeaa lomailua

Pitkästä aikaa minulla on ollut aivan oikea kesäloma, jollainen oli viimeksi vuonna 2008. (Minulla oli joitakin lomapäiviä myös vuonna 2016, mutta ne pidin pois työsuhteen päätteeksi. ) Tarkoitan oikealla lomalla lomaa, jonka jälkeen palataan työpaikalle, mikä siis edellyttää, että työpaikka on olemassa. Työmarkkinatuen varassa ”lomailu” ei todellakaan ole oikeaa lomaa. Tämä kahden viikon lomani on ollut erittäin ansaittu ja rentouttava. Kotimaan matkailua on tullut harrastettua ja pienimuotoinen maisemanvaihto oli todella tarpeeseen. Loma tuntuu lomalta, kun lähtee pois kotiympyröistä vähäksi aikaa.

Koko vuoden 2020 olimme kotosalla muutamaa kotimaan päiväreissua lukuun ottamatta.  Lentokoneeseen minun ei ole enää edes tehnyt mieli koronapandemian alettua, eikä tee vieläkään. Nyt kun sää suosii Suomessa harvinaisella, jopa liiallisella, kuumuudella ei ole tarvetta matkustaa muualle. Pääasia on, että aurinko paistaa! Suomesta löytyy todella upeita paikkoja: kauniita järvimaisemia, ihania kahviloita sekä hyviä ravintoloita. Saimaan ja Punkaharjun seutu on aivan upea. Savonlinna on hieno kesäkaupunki, joten ei tosiaan kannata mennä järveä edemmäs kalaan. Kaiken kruunaa se, että saan tällä hetkellä palkkaa, jolloin on oikeasti rahaa matkustaa ja nauttia kaikesta tarjonnasta.

Onnistuneen ja oikean loman edellytykset ovat siis tiivistettynä: kesto ainakin kaksi viikkoa, pois kotiympyröistä joksikin aikaa sekä se tärkeä seikka, että työpaikka on odottamassa loman jälkeen. Toisaalta jatkaisin nyt mieluummin lomailua ja menisin elokuussa vakituiseen työhön, sen sijaan menen kesäsijaiseksi ja jään hyvin todennäköisesti elokuussa jälleen työpaikkaa vaille. Sellaista on, kun ei ole valinnanvaraa.

Ikääntymässä

Olen saavuttanut 55 ikävuoden kriittisen rajan, eli olen nyt ”ikääntyvä/-nyt /konkari” jne. En tunne itseäni päivääkään vanhemmaksi kuin 55, tai itse asiassa tunnen itseni nuoremmaksi J. Terveydestäni saan olla todella kiitollinen, koska mitään sairautta minulla ei ole tähän ikään mennessä todettu. Työelämän ja -uran suhteen minulla on mennyt huonommin, etten sanoisi todella surkeasti. Olen siinä tilanteessa, että minun pitäisi saada olla vielä ainakin 7 tai mielellään 10 vuotta työelämässä, eikä sellaisesta ole mitään tietoa. Jos minulla nyt olisi takana 30 vuoden työura, voisin vaikka jäädäkin pois töistä, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Sellaista tilannetta ei kuitenkaan ole, joten…

Tuoreimman pitkäaikaistyöpaikattomuuteni jälkeen olen kohta raapinut kokoon noin vuoden työpaikallisena. Kovin on vaatimatonta ja pienistä palasista sekä pienestä palkasta leipäni kasattu! Suorastaan pelottavaa on, jos näitäkään työpätkiä en olisi saanut.

55 vuotta ja 55000 km

”Sitten seuraa otos julma
Keski-ikään tulokulma* näyttää liian jyrkältä
Ja sut voi ylipyyhkäistä
On tulokkaiden karsina ja sopimukset katkolla”

Samuli Putro: Elämä on juhla

*Olen myöhäiskeski-ikäinen, koska jo 35-vuotias on varhaiskeski-ikäinen. Keski-ikä merkitsee sitä, ettei ole enää nuori eikä vielä vanha, joten mitään negatiivista se ei tarkoita. Lisäksi herää kysymys, kannattaako käyttää "ikääntyneet työntekijät" –termiä, koska kyse on työikäisistä, joilla on noin 10  vuotta eläkeikään.

Mietteitä eläkkeestä

tyoelake.fi/eläkkeet-eri-elämäntilanteissa

22 vuoden aikana olen saanut:

palkkaa noin 4 v

ansiosidonnaista noin 8 v

työmarkkinatukea noin 8 v

muu (äitiyspäiväraha) 2 v

näistä ei pahemmin eläkettä kerry…

Siinä missä minua vanhemmat henkilöt (62 v ja 60 v) jo haaveilevat eläkkeestä 40 tai 30 vuoden työuran jälkeen, minä haaveilen, että saisin edes 20 vuoden ns. työuran kasaan! Silläkään eläkkeellä ei paljon "juhlita". Näin tämä vain on mennyt, lukuisista aiemmista työllistymisyrityksistäni huolimatta.