Puhelinhaastattelu

Laitoin viime viikolla työhakemuksen erääseen määräaikaiseen vuokratyöpaikkaan. En jäänyt odottelemaan, että sieltä jotain kuuluisi. Kuitenkin tämän viikon alussa kuului puhelinhaastattelun verran. Varmaankin he soittivat tässä tapauksessa kaikille hakijoille, koska hakijoita oli kuulemma kymmenkunta, mikä ei ole mikään ihme, kun kuulee työstä maksettavan palkan! Oletan, että joillakin saattaa olla käsitys siitä jo etukäteen eivätkä he edes vaivaudu sen vuoksi hakemaan. Palkka oli (jopa vähemmän kuin Tampereen kaupungilla palkkatukityöstä maksettava summa eli) kokonaiset 1800 €/kk* kokopäivätyöstä! Nyt täytyy sanoa että huh huh! (Taitaa vuokratyönantaja vetää ison siivun välistä?) Vertailun vuoksi, aloittaessani Puolustusvoimilla loppuvuodesta 2006 palkkani oli noin 1900 €/kk ja nousi siitä vähän yli kahteen tonniin. Varmaan monet kilpailevat hakijat saattavat karsiutua kuullessaan tuon palkan? Tai sitten eivät, koska työpaikkatilanne täälläkin on sen verran epätoivoinen…

Työpaikka (vaikka ei välttämättä itse työtehtävä**) olisi oikeasti (ollut) todella kiinnostava, koska olen siinä yrityksessä halunnut työskennellä ja saattanut joskus aiemmin sinne hakeakin. Aivan kaikkia työpaikkahakemuksiani en noin 30 vuoden ajalta muista.

Puhelinhaastattelun jälkeen seuraisi (tai olisi seurannut) mahdollisesti haastattelu ko. vuokratyöfirmassa ja sen jälkeen itse asiakasyrityksessä. Tämä kaikki 1800 euron määräaikaisen työn tähden. Enpä jäänyt pidättelemään hengitystäni tämän loistokkaan(?) työtilaisuuden suhteen - eikä siitä ole enää mitään kuulunutkaan. Valittavana oli varmasti niitä nuoria ja maisteri(ksiopiskeleva)mpia. Olisin toki tämän työn ”ottanut vastaan”, mutta ei tarvinnut sitten sinnekään ”mennä”. Tavoitteenani ja toiveenani olisi noin (vähintään) vuoden työsuhde noin (vähintään) 2000 €:n palkalla, mutta mistäpä sellaisen saisin, kun en saa minkäänlaista työpaikkaa minkäänlaisella palkalla?! Olen todellakin erittäin kyllästynyt tähän tilanteeseen!

* Huonokin palkka on toki parempi kuin pieni ansiosidonnainen tai ei palkkaa ollenkaan, mutta toisaalta tuollaisesta palkasta ei kummoista ansiosidonnaistakaan kerry. Monilla ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on vähintään tuon verran, ja jopa enemmän kuin olen itse koskaan saanut palkkaa…

**Työtehtävä vaikuttaa sellaiselta, että siitä todennäköisesti selviäisi koulutettu apinakin.

(Huomautan vielä, ettei minulle soittanut rekrytoinnin ammattilainen(?) myöskään vaikuttanut varsinaiselta ruudinkeksijältä.*** Millaisilla kriteereillä heitä rekrytoidaan?)

*** On olemassa 3 asiaa, jotka kannattaa painaa muistiin HR-bimbojen kanssa; "valehtele, valehtele ja valehtele vielä lisää". Moni HR-bimboista ei kykene itsenäiseen ajatteluun ja toistelee samoja HR-kysymyksiä. Ts. kysymyksiä, joihin on olemassa ns. "oikeat" vastaukset. HR-bimboille kannattaa myös pyrkiä esiintymään "sosiaalisena" ekstroverttinä vaikka olisit täydellinen introvertti. Väittää esimerkiksi, että "asiakkaan kanssa on aina helppo kommunikoida" tms.”

https://keskustelu.suomi24.fi/hr-bimboista-selviaminen

Työtön insinööri

Huomasin tässä etten ole blogini yli seitsemänvuotisen (22.2.2018) historian aikana käyttänyt kertaakaan otsikkoa ”työtön insinööri”. Vaikka en itse oikeastaan enää insinööri olekaan johtuen siitä, että valmistuin kohta 28 vuotta sitten ja olen työskennellyt insinöörin tehtävissä viimeksi noin 19 vuotta sitten, minua kuitenkin kiinnostaa insinöörien työttömyys aiheena. Koska insinöörin tutkinto on ainoa tutkintoni yo-tutkinnon lisäksi, olen kuitenkin sen tutkinnon pohjalta työskennellyt vielä vuonna 2009 muissa tehtävissä. Tässä siis tilastoja viime ajoilta:

Työttömät Pirkanmaalla koulutusaloittain kesäkuussa 2017

Insinööri (ml.amk&rak.arkkitehdit) 680

Filosofian maisteri (hum.) 556

Diplomi-insinööri 446

Tradenomi 413

https://www.aamulehti.fi/uutiset/nailla-aloilla-on-eniten-korkeakoulutettuja-tyottomia-pirkanmaalla

”INSINÖÖRIPULAA EI OLE” (23.1.2018)

Puheet työvoimapulasta ovat Insinööriliiton mukaan selvästi liioiteltuja, sillä insinöörejä on työttömänä yli 5 000. Insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo kertoo, että insinöörien työttömyysaste ei ole alentunut sitten vuoden 1992, jolloin työttömänä oli noin 3 000 insinööriä.

– Sen jälkeen työttömänä on ollut noin 5 000 – 8 000 insinööriä vuosittain. Viime vuoden marraskuussa työttömänä oli yli 5 300.

Työttömiä joka alalta

Salo huomauttaa, että insinöörejä riittäisi joka alalle.

– Meillä on vähintään satoja insinöörejä työttömänä joka alalla.

Eniten työttömänä on tieto- ja tietoliikennealan insinöörejä, 1 300. Kone-, energia- ja kuljetustekniikassa työtä on vaille yli tuhat insinööriä, automaatio- ja sähköalalla noin 800, prosessi- ja materiaalitekniikassa reilu 600 ja rakennus- ja maanmittaustekniikassa noin 600 insinööriä.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/

Viisas kirjoitus

Olisipa päättäjillämmekin tällaista viisautta:

”Työttömyys ei ole vain taloudellinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Siihen liittyy monia ihmisyyttä, hyvää elämää ja elämän mielekkyyttä koskettavia kysymyksiä. Työn tekeminen ei ole pelkkää ansaitsemista. Se on osallistumista ja työyhteisöön kuulumista. Monille työttömyys merkitsee ulossuljetun kokemusta, häpeän ja epäonnistumisen leiman kantamista.”

”Työllisyyden lisäämiseen tähtäävissä toimenpiteissä pitää muistaa, että ihmiset motivoituvat työstä, joka on mielekästä. Motivoiva työ ja työympäristö lisäävät työhyvinvointia ja työssä jaksamista ja sitä kautta tuottavuutta. Ei ole yhdentekevää, mihin kohdennetaan inhimillinen pääoma, jonka kukin meistä työelämälle antaa. Työttömyyden, sairauden tai uupumuksen keskelläkin ihmisen persoona on arvokas, elämänkokemusta mukanaan kantava. Ihminen on paljon muutakin kuin tuotantoyksikkö tai henkilöstömeno kirjanpidossa.

Aktiivimalli on meissä ihmisissä sisäsyntyinen, ei siihen tarvita poliittista ohjausta. Mielekäs tekeminen on parasta sosiaaliturvaa, ei sosiaaliturvaa vastaan tehtävä pakkotyö.”

https://www.kirkonalat.fi/meissa-kaikissa-asuu-aktiivimalli/

Kultalusikka hanurissa syntyneillä päättäjillämme ei kuitenkaan tällaista viisautta ole eikä valitettavasti tule olemaankaan!

Hylättyjen pinossa

Vuosien varrella saamiani hylkäyskirjeitä. Tähän vielä (kymmenet) sähköpostit lisäksi.

”Ihminen joka kokee tulleensa hylätyksi kerta toisensa jälkeen, tekipä mitä tahansa, tai yrittipä olla mitä tahansa, kasvaa käsitykseen ettei koskaan tule kelpaamaan kenellekään ja sen myötä, tarpeeksi kipua ja tuskaa sisällensä padoten, päättää lopulta myös hylätä itse itsensä.” 

https://www.city.fi/blogit/

Työpaikkahakemuksia on nyt sisällä neljä (joista yksi kesätyöhakemus) enkä jää niiden suhteen pidättelemään hengitystäni…

Kohtalotoveri

Tässä ruotsinkielisessä jutussa esiintyy työpaikattomuuskohtalotoverini, koska työpaikattomuuskohtaloissamme on samoja piirteitä:

https://svenska.yle.fi/2018/03/23/hon-har-sokt-hundratals-jobb-under-drygt-tva-ar

N. R. on kahden ja puolen vuoden aikana hakenut satoja työpaikkoja tuloksetta. Hän on yli 50-vuotias ja hän sanoo että työnantajat vaikuttavat haluavan 25-vuotiaita, joilla on 20 vuotta työkokemusta. (Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan, mutta nuoria ja kauniita maisterin tutkinnon suorittaneita toki halutaan paikkaan kuin paikkaan, koska sellaisia on runsaasti tarjolla.)

Tässä osia jutusta suomennettuna:

"Useimmat työnantajat ajattelevat minun olevan liian vanha"

Yksi rekrytointitapahtumaan osallistuneista oli Nina Rosenström. Hän asuu Helsingissä ja on hakenut työpaikkaa kaksi ja puoli vuotta.

– Minulla on työkokemusta useilta aloilta. Mutta sitten huomataan minun olevan viisikymppinen.

Sanovatko työnantajat sen suoraan?

– Eivät, mutta sen näkee. On äärimmäisen vaikeaa saada työpaikkaa vanhemmalla iällä, sanoo Rosenström.

Rosenström kertoo hakeneensa useita satoja työpaikkoja.

– Lähetän 2–3 työpaikkahakemusta viikossa. Siitä kertyy joitakin satoja näiden vuosien aikana. Suurin osa työnantajista ei edes vaivaudu vastaamaan mitään.

N. R. sanoo ettei aktiivimalli ole vaikuttanut hänen työnhakuunsa.

– Malli ei ole vaikuttanut aktiivisuuteeni.                    

Taloudellisesti Rosenström selviää työttömyydestään huolimatta.

– Onneksi miehelläni on työpaikka, joten tulemme toimeen. Mutta ajoittain masentaa ja tunnen itseni arvottomaksi.

Yhtäläisyyksiä minun kanssani:

•  ikä
•  aktiivimalli vaikuttaa minuun ainoastaan -4,65 % eikä aktivoi minua millään tavalla!
•  miehelläni on työpaikka, joten siltä osin pärjäämme taloudellisesti 
•  tunnen itseni (arvottomaksi ja) kelpaamattomaksi

Ero: En ole hakenut satoja työpaikkoja…

Aktiivinalli napsahtaa nyt seuraavaa työttömyyskorvausta hakiessa, ja pelkään pahoin että se viivästyttää kaikkien päivärahan maksua eikä ainoastaan niiden, jotka ovat onnistuneet olemaan aktiivisia jollakin kolmesta aktiivisuudeksi määritellystä tavasta. 

Päivitys:
Laitoin ansiosidonnaishakemuksen ja jään odottamaan ”mielenkiinnolla” koska raha – 4,65 % tulee tilille… 

Työ karkaa – varsinkin minulta

Kuten tunnettua, työ on minun ulottuviltani karannut jo vuosia sitten, mutta työ karkaa monilta muiltakin. Tässä otteita Anna Kontulan kolumnista Aamulehdessä:

”Ensinnäkin, ansiotyötä jatkuvasti paranevin ehdoin ei enää ole tarjolla kaikille. Keskituloisten työpaikkojen määrä vähenee, ja uusia syntyy eniten matalapalkkaisille duunareille. Kroonisesta vajaatyöllisyydestä taas kertoo, että vastentahtoinen osa-aikatyö on kasvussa ja työttömyysprosentit jäävät verraten korkeiksi myös noususuhdanteessa.”

”Suomen työmarkkinajärjestelmä ja julkinen talous nojaavat nimittäin oletukselle korkeasta työllisyydestä. Jos ansiotyötä tehdään vähemmän, veroja maksetaan vähemmän ja rahaa julkisiin palveluihin on vähemmän."

https://www.aamulehti.fi/onko-mahdollista-etta-tyo-karkaa-rahataloudesta

Olen valitettavan omakohtaisesti joutunut kokemaan keskituloisten työpaikkojen vähenemisen ja sen, ettei työtä ole tarjolla kaikille.
Tätä realiteettia ei kuitenkaan mitenkään noteerata yhteiskunnassamme vaan lähdetään edelleenkin siitä, että korkea työllisyysaste olisi mahdollinen ja me työpaikattomat olemme työpaikattomia siksi, että olemme laiskoja emmekä vain viitsi ”mennä” töihin. Siksi meitä pitää kovasti ”aktivoida”.

Työttömyyshelvetistä pois

En pääse työttömyys-/työpaikattomuushelvetistä pois, mutta minun olisi jo aika sieltä päästä. En todellakaan haluaisi olla missään ”aktiivimallien” piirissä nyt - enkä varsinkaan enää työmarkkinatuelle jouduttuani. Tämä on aikuisen, normaalijärkisen, terveen, työhaluisen ja työkykyisen henkilön kannalta täysin absurdia touhua! Työpaikat eivät lisäänny niitä hakemalla eivätkä ns. työllistymistä edistävät toimenpiteet edistä työllistymistäni yhtään, pääsin tai ”meninpä” osallistumaan niihin tai en. Nämä ns. toimenpiteet, joilla kaikenlaiset konsulttiyritykset rahastavat valtiota, pitäisi paremminkin laittaa boikottiin… Kunpa siis pääsisin pois työmarkkinatuelle putoamiselta ja aktiivimallin piiristä! En vain enää ymmärrä miten voin työllistyä, kun en pääse entiselle alalleni (koska olen ”liian vanha” - ja toki olen ollut myös liian kauan työttömänä) enkä uudelle alalle, koska siitä minulla ei ole työkokemusta?!

En myöskään kaipaa enää yhtään soittoa minua paljon nuoremmalta ”työkkärin tädiltä”, jolla ei ole sen enempää tietoa eikä osaamista työmarkkinoista kuin minullakaan*. Hän kysyy aina samat kysymykset, eivätkä osoitteeni ym. tiedot ole kolmen kuukauden aikana miksikään muuttuneet. Aivan valtavan hyödyllistä tämä soittelu… Saisivat soittaa niille, joille ei ole vielä kertaakaan tähän mennessä soitettu. Näistä soitoista olisi hyötyä, jos TE-toimistolla olisi oikeasti tarjota palkkatukityötä (tai vuorotteluvapaan sijaisuutta) tms. Silloin kun mitään tarjottavaa ei ole eikä mitään oikeaa syytä soittaa, voitaisiin soittaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa.

*Yllätyksekseni tällä kertaa soittaja oli vaihtunut eikä puhelu ja jankutus kestänytkään 6…16 min (kuten aiemmin), vaan 3 tehokasta minuuttia. Tällaista sen pitääkin olla silloin, kun ei mitään oikeaa puhuttavaa ole. Sovimme että teen työllistymissuunnitelmani tällä kertaa itse, joten tämäkin seikka mahdollisesti lyhensi puhelun kestoa. Tällä perusteella tämänkertainen ”työkkärin täti” saa soitettua 2 – 4 kertaa enemmän puheluita kuin tuo aikaisempi soittelija.

Tässä vielä kommenttia kvartaalihaastatteluista:

”TE-toimistojen johtajat pitävät vuoden alusta alkaneita määräaikaishaastatteluja sinänsä hyödyllisinä, mutta kaikkia TE-palvelujen asiakkaita kolmen kuukauden aikavälin noudattaminen tai henkilökohtainen haastattelu ei hyödytä.

"Haastattelu täytyy mekaanisesti aina tehdä, vaikkei asiakkaalla olisi tarvetta yhteydenottoon", sanoo Hämeen TE-toimiston johtaja Harri Jokinen. Jokisen mielestä olisi tarpeen linjata, missä tilanteissa työttömälle ei välttämättä tarvitse soittaa kolmen kuukauden välin.”

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/te-toimistojen-johtajat-arvostelevat-tyottomien-haastatteluja