En myöskään kaipaa enää yhtään soittoa minua paljon nuoremmalta ”työkkärin tädiltä”, jolla ei ole sen enempää tietoa eikä osaamista työmarkkinoista kuin minullakaan*. Hän kysyy aina samat kysymykset, eivätkä osoitteeni ym. tiedot ole kolmen kuukauden aikana miksikään muuttuneet. Aivan valtavan hyödyllistä tämä soittelu… Saisivat soittaa niille, joille ei ole vielä kertaakaan tähän mennessä soitettu. Näistä soitoista olisi hyötyä, jos TE-toimistolla olisi oikeasti tarjota palkkatukityötä (tai vuorotteluvapaan sijaisuutta) tms. Silloin kun mitään tarjottavaa ei ole eikä mitään oikeaa syytä soittaa, voitaisiin soittaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
*Yllätyksekseni tällä kertaa soittaja oli vaihtunut eikä puhelu ja jankutus kestänytkään 6…16 min (kuten aiemmin), vaan 3 tehokasta minuuttia. Tällaista sen pitääkin olla silloin, kun ei mitään oikeaa puhuttavaa ole. Sovimme että teen työllistymissuunnitelmani tällä kertaa itse, joten tämäkin seikka mahdollisesti lyhensi puhelun kestoa. Tällä perusteella tämänkertainen ”työkkärin täti” saa soitettua 2 – 4 kertaa enemmän puheluita kuin tuo aikaisempi soittelija.
Tässä vielä kommenttia
kvartaalihaastatteluista:
”TE-toimistojen
johtajat pitävät vuoden alusta alkaneita määräaikaishaastatteluja sinänsä
hyödyllisinä, mutta kaikkia
TE-palvelujen asiakkaita kolmen kuukauden aikavälin noudattaminen tai
henkilökohtainen haastattelu ei hyödytä.
"Haastattelu täytyy mekaanisesti aina
tehdä, vaikkei asiakkaalla olisi tarvetta yhteydenottoon",
sanoo Hämeen TE-toimiston johtaja Harri Jokinen. Jokisen mielestä olisi tarpeen linjata,
missä tilanteissa työttömälle ei välttämättä tarvitse soittaa kolmen kuukauden
välin.”
Tiedän tunteen.
VastaaPoistaHallituksen ministereiden ja kanistereiden täytyy puuhastella jotain puuhastellakseen jotakin. Vaikuttaa olevan puuhasteluyhteiskunta, kun oikeat työt on kaikonneet johonkin. Jokainen kynnelle kykenevä yrittää vetää välistä ja jokainen haluaa olla johtaja.
Siinä se.
Tälläiset ajatukset on valitettavan tuttuja.
VastaaPoistaVarsinkin sillon, kun odottelee puheluja siitä, että onko hetken päästä koulutuksessa, työkokeilussa, töissä, vai jatkuuko entiseen malliin vielä toistaiseksi. Monena aamuna tekis mieli laittaa koko puhelin kiinni ja keskittyä tekemään omia asioita. Avata vasta neljän jälkeen. Olo on sen verran rauhaton koko ajan, että on vaikea keskittyä mihinkään. Voi vaan odottaa ja odottaa.
Töiden tekeminen on nykyään varmasti kaikkea muuta kun mukavaa monessa paikassa. Silti se voisi tuntua lomalta työttömyyshelvettiin verrattuna.
Itse ratkaisin soittelu-asian niin että poistin numeron työkkärin tiedoista. Haluan tästä eteenpäinkin kaikki mustaa valkoisella ja mielellään käyn paikan päällä niin ei jää epäselvyyksiä kummallekaan. Toivottavasti tällä on myös työllistävä vaikutus ja minuun kulutetaan enemmän aikaa kuin puhelinhaastateltaviin ja näin joutuvat palkkaamaan lisää väkeä toimistolle.
VastaaPoistaJa avot, kaikki voittavat. Paitsi tietenkin valtio jonka menot (toivottavasti) lisääntyvät. Mutta se ei ole minun ongelmani, minut on jo sen verran syrjään sysätty etten edes tunne kuuluvani tähän yhteiskuntaan. Kiitos Suomi 100 vuotta!
Työllistyäkseen pitää olla nuori ja kaunis tai komea, iloinen ja pirteä maisterin tutkinnon suorittanut henkilö. Työpaikkailmoituksissa ei tätä suoraan sanota, mutta koska sellaisia työnhakijoita on paljon tarjolla, ovat he etusijalla yli-ikäisiin pitkäaikaistyöpaikattomiin nähden.
VastaaPoista