Mielenkiintoisia aikoja

Kylläpä on elämä ja maailmantilanne muuttunut sitten viime kirjoitukseni! Keskustelupalstoilla jo tiedettiin, että viimeistään hiihtolomalaiset käyvät tännekin hakemassa sen kirotun viruksen, ja silloin toivottiin parasta, mutta pelättiin pahinta. Nyt voimme enää pelätä pahinta, mutta toivoa parasta. Ainakin Bill Gates on aiemmin varoittanut tämänkaltaisesta pandemiasta:BBC:n haastattelussa vuonna 2016 Gates sanoi ristivänsä sormensa siksi, ettei tappava (flunssa)epidemia iskisi seuraavan kymmenen vuoden aikana, koska maailma on "alttiina juuri nyt." Hän huomautti, että valmiudet globaaleihin terveysuhkiin eivät ole riittävät. Hän myös antoi synkän varoituksen 2015 TED Talk-puheessaan otsikolla "Seuraava epidemia? Emme ole valmiita" ennustaen näin: "Jos joku surmaa yli 10 miljoonaa ihmistä seuraavien vuosikymmenien aikana, se on mitä todennäköisimmin helposti tarttuva virus eikä sota." Vaikka äskettäin oli onnistuttu pysäyttämään tappavan Ebolan leviäminen, Gates sanoi tulevan pandemian voivan olla paljon pahempi. "Virus saattaa olla sellainen, että ihmiset ovat oireettomia ja tuntevat itsensä terveiksi, mutta tartuttavat tietämättään muita esim. lentokoneessa tai kaupassa," hän sanoi. 

cbsnews.com/news/coronavirus-bill-gates-epidemic-warning-readiness

Nyt vuonna 2020 olemme juuri Gatesin uhkakuvien mukaisessa tilanteessa salakavalasti leviävän vaarallisen viruksen väijyessä meitä. Minua ainakin pelottaa eikä työpaikattomuus tunnu tällä hetkellä ollenkaan niin pahalta, vaan tässä on todella painajaismainen tilanne. Emme todellakaan olleet valmiita tämänkaltaiseen pandemiaan! Itsekkäät minäminä-ihmiset, jotka matkustavat tartunta-alueille, eivät noudata annettuja suosituksia ja kuvittelevat, etteivät he sairastu tai ”tämä ei koske heitä” ovat tämän ajan ilmiö. Jos sairastuminen koskisi vain heitä itseään, ei haittaisi mitään, mutta kun juuri he levittävät herkästi tarttuvaa virusta meille muille. Sosiaalinen eristäytyminen on ainoa keino hidastaa viruksen leviämistä, kun ei lääkettä tai rokotetta siihen ole.

Kaiken lisäksi minusta ollaan (kaikkien näiden vuosien jälkeen!) eräässä työpaikassa kiinnostuneita*, mutta pandemia varjostaa tätä jo haastattelunkin suhteen; työhaastattelu toteutettaneen netin kautta Skypellä tai vastaavalla. Tässä tilanteessa ei oikein enää houkuttele mennä edes kiinnostavaan työpaikkaan, koska voi sairastua milloin tahansa joko työpaikalla tai muualla altistuen. Ikävää, että tässä piti käydä näin, mutta kaipa tämä sitten oli ”väistämätöntä”. Voihan olla, että mahdollinen työn aloitus siirtyy, jos minut siihen valitaan. Toivoisin, että pääsisimme pian palaamaan entiseen, jos se vain on mahdollista. Ehkä emme enää pääsekään?

*voidaan toki ajatella, että aina työhaastattelukutsun tullessa hakijasta ollaan jollain tavalla kiinnostuneita, mutta nyt soittaja ilmaisi asian suorasanaisesti