Olen
väsynyt olemaan paskan(työmarkkinatuen)saaja eli paskansaaja palkansaajan sijaan. Onhan toki hienoa, että saa edes
hieman alle 500 €, jota summaa ei ole edes korotettu kymmeneen vuoteen, vaan
vähennetty ns. aktiivimallin perusteella. Työssäkäyvän sijaan joudun olemaan työttömyydessäkäyvä. Palkkapäivän
sijaan minulla on palkattomuuspäiv(i)ä. On tämä vaan mahtavan upeaa, kannattaa
kovasti kadehtia! Kesän
rippeistä yritän vielä nauttia ja pitää kiinni arvokkuuteni rippeistä ja loppuvista
rahoistani. Todellakin ottaisin sopeutumiseläkkeen verran rahaa ruikuttamatta
työttömyydestä (vrt. Juha Rehula). Kyllä raha kummasti helpottaisi tätä
tilannetta, jossa ei ole työpaikkaa eikä rahaa.
Mistä apea fiilis elokuussa johtuu?
Työterveyspsykologi Ilona
Parviainen muistuttaa, että kaikki ihmiset ovat erilaisia.
Yksiselitteistä syytä orastavan syksyn alakuloisuuteen on siis mahdotonta
nimetä. Parviainen kuitenkin uskoo,
että suurimmalle osalle elokuista melankoliaa aiheuttaa arkeen paluu.
– Voi olla, että arjessa tai elämässä on asioita, jotka eivät tee
onnelliseksi.
Joku perustavanlaatuinen tarve,
kuten vapaus, saattaa esimerkiksi
jäädä täyttymättä.
Parviaisen mukaan hyvän arjen rakentamisessa tärkeintä on se, että tuntee
itsensä ja arvonsa. Silloin voi pohtia, onko oma elämä omien toiveiden näköistä.
– Kun tietää, mikä on itselle tärkeää, ja panostaa siihen, se
riittää. Kun arki on itsen näköistä, siihen palaaminen ei enää tunnu
pahalta.
Työpaikattoman tapauksessa
melankoliaa aiheuttaa arkeen
palaamattomuus, koska ei ole työssäkävijän arkea, johon palata. Toisaalta työttömän arkeen palaaminen kesän jälkeen on äärimmäisen
masentavaa, kuten joka syksy aiheesta kirjoitan. Perustavanlaatuinen tarve,
joka jää täyttymättä on työpaikan ja palkan ansaitsemisen tarve, joka on lähes vastakkainen
vapauden tarpeelle.
Työttömän ja
rahattoman, kelpaamattoman ja syrjäytetyn elämä ei nimenomaan ole sitä ”omien
toiveiden näköistä”!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti