Miksi toisia
(yritysjohtajat) kannustetaan antamalla lisää
jo ennestään ylisuuren palkan lisäksi ja toisia (työttömiä) ”kannustetaan”
ottamalla vähästä pois?!
On
siis kahdenlaista ”kannustamista” ja nämä kannustamiset ovat päinvastaisia
keskenään. Keskiluokan viha saadaan kohdistumaan huonompiosaisiin tai
vähäosaisiin eikä suinkaan siihen ns. eliittiin, johon sen kuuluisi kohdistua.
Minä tosin ymmärrän eliitillä aivan jotain muuta kuin mitä sillä nykyisin
tarkoitetaan; oikea eliitti olisi sivistynyttä, empaattista, muut ihmiset
huomioon ottavaa, mutta nykyeliitti on jotain aivan päinvastaista (eli
itsekästä, ahnetta, heikompia halveksivaa).
TotuudenTorvi:
”Monista kommenteista paistaa empatiakyvyttömyys
toisen elämäntilannetta kohtaan. Ja itse asiassa tämä empatiakyvyttömyys vaivaa koko suomalaista yhteiskuntaa tänä päivänä.
Rikkaat ja keskituloiset työssäkäyvät ihmiset tuntuvat olevan kateellisia
köyhiä ja työttömiä kohtaan, ja ajatellaan että miksi minun pitäisi maksaa
kotona sohvalla makaavien laiskureiden elämä. Tällainen ilmapiiri mahdollistaa
hyvinvointivaltion alasajon. Eriarvoisuus lisääntyy, pienituloiset eivät tule
palkallaan toimeen, sairaat kuten jutun henkilö putoavat köyhyyteen, ja
pitkäaikaistyöttömät syrjäytyvät.”
Niinpä...
”Sohvalla makaavien”? Syvä huokaus – jälleen kerran!
Hieman kummastuttaa tuo jatkuva hokeminen jonkun ihmisen sohvan käytöstä.
VastaaPoistaJokaisella on toki vapaa käyttöoikeus omiin huonekaluihinsa.
Ansiotyöläinen saattaa vaipua sohvansa uumeniin rankaksi kokemansa työpäivän tai työviikon uuvuttamana.
Ansiotyötön voi myös hetkeksi asettua sohvaansa ja ummistaa silmänsä ja unohtaa kaikki syytökset sohvan väärinkäytöstä.
Työllistä sekä työtöntä voi kannustaa sohvan käyttöön maaten tai muuten. Itse istun sohvalla, jos "työttömyyskiireiltäni" ehdin.
Poistahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/c27787a7-3769-496a-b648-bebf4c04767b
VastaaPoistaSiinäpä sitä olisi lisää "kannustamista"...
Kärjistettynä sama kuin sanoisi sairaspäivärahalla olevalle, että saat rahasi sitten "palkintona", kun paranet.
Nämä kaikki tällaiset "kannustamiset" ja "aktivoinnit" ymmärtäisi paremmin jos eläisimme vielä jotakin kultaista 80-luvun nousukautta, jolloin lähes kaikille riitti töitä ja työttömyys oli aivan marginaalissa.
Työantajien vaatimukset ovat myöskin muuttuneet todella kohtuuttomiksi ja ikärasismia esiintyy jo ihan nelikymppistenkin kohdalla. Itse olen nelikymppinen kausityöntekijä ja työttömyyskausieni aikana kovasta yrittämisestäni huolimatta en silti saa mistään alani työtä, vaikka tavallaan haenkin sitä ns. "työssäkäyvänä" ja siitä "vakipaikastani" on työnantajan kiitettävät työtodistukset jne.
No, toisaalta ne työttömyyskaudet ehkä menevätkin hiukan "sohvalla makoillen" ja loman kannalta, mutta siinä on kuitenkin iso ero sellaiseen kovaan pitkäaikaistyöttömyyden ytimeen, jolloin ei ole mitään näköalaa töiden (ja jopa elämänkään suhteen) tai töiden alkamisen ajankohtaa, jota odottaa.
Eihän tietenkään se työ ole koko tämä elämä, mutta kohdallasikin on kamala tilanne, koska olet kuitenkin fiksu ja työhaluinen ihminen, joka on vasten tahtoaan työtön.
Olen kokenut itsekin pitkäaikaistyöttömyyden ja siinä vaivasi juurikin se elämän näköalattomuus ja se ainainen köyhyys elämänkin saralla ja niiden tuoma itsemääräämisoikeuden puuttuminen. Siinä joutuu tilivelvolliseksi yhteiskunnalle ja jopa ihan lähipiirillekin: "Miten voit noin nuorena olla työtön?" "Taidat vaan olla laiska!" "Haitko jo sinne paikkaan?" "Onko sieltä kuulunut mitään?" "No soita sinne ja kysy!" "Minä ainakin sain niin helposti työpaikan, joten mikset sinäkin?"
Tulipa melkoinen aamuinen vuodatus, mutta pitäähän sitä välillä päästellä höyryjä ja hyvää blogiasi on mielenkiintoista seurata.
Tuo Akavan - tai oikeastaan Fjäderin - ehdotus on todellakin sieltä minne ei aurinko paista! Näitä aivopäästöjä tuntuu riittävän...
PoistaEnsisijainen syy työpaikattomuuteeni on se, ettei kukaan palkkaa minua töihin. Toissijaisia syitä toki löytyy, ja olen niitä myös blogissani pohtinut.
Tänne saa vapaasti päästellä höyryjä. Sitä minäkin täällä teen.
Itse olen aina asunut pienessä asunnossa ja kaksi nojatuolia on ollut parempi ratkaisu kuin sohva. Näin ollen minulla ei ole koskaan ollut sitä pitkäaikaistyöttömän surullisen ahkerassa käytössä olevaa sohvaa.
VastaaPoistaAjankohtaisesti: Mikäli se reilu palkka kuuluisi myös työntekijälle, niin luontokin kiittäisi, koska rikkaiden omaisuus kertyisi kohtuullisemmalla vauhdilla eikä tarvitsisi lentää ulkomailla oleviin kakkos-, kolmois- ja jne. koteihin. Puhumattakaan niistä moottoriveneistä ja mönkiöistä... autoilu järvenrannalla olevalle ökyhuvilalle olisi ihan riittävää.
Nojatuolissa on vaikea maata ja sohvallakin voi istua.
PoistaJostain kumman syystä se reilu palkka ei "kuulu", sille, joka työn tekee. Sen sijaan turhantärkeät (tyhjän)toimitusjohtajat ja EU-komissaarit tms. "ansaitsevat" ökypalkat. Tämä on perin kummallinen asetelma.
Niin, unohtui ihan, olen myös miettinyt tuota rikkaan ja köyhän kannustamisen nurinkurisuutta. Eikö juuri päinvastainen kannustaisi parempaan tulokseen? kannatan toki reiluutta kaikkien kohdalla - unohtamatta, että sama prosenttiluku tarkoittaa suuremmassa luvussa enemmän kuin pienessä luvussa.
VastaaPoistaKannustamistapa muuttuu kannustettavan mukaan, mutta mitään reiluutta tässä maailmassa ei ole eikä todennäköisesti tule koskaan olemaan.
Poista