Pahinta
turhaksi osoittautuneessa työnhaussa on ehdottomasti se, ettei kovasta yrittämisestä saa minkäänlaista palkintoa. Olen yrittänyt
työllistyä hakemalla ahkerasti
työpaikkoja, kouluttautumalla lisää sekä työssäoppimisten kautta ja jopa
hakemalla kesätöitä. Mikään näistä keinoista ei ole kuitenkaan onnistunut,
vaan aina on ollut seinä vastassa. Joka vuosi loppukesällä on ankea mieliala,
kun ei ole työpaikkaa, jonne menisi. Eipä ole ollut lomaakaan, joka loppuisi.
Tämä ”loma” kun ei koskaan lopu…
Tein mielenkiintoisen
ja ”yllättävän” havainnon: eniten työhaastattelukutsuja olen saanut vuonna 2007, jolloin olin töissä. Tosin
olin silloin (vasta) 41-vuotias. Toiseksi
eniten työhaastattelukutsuja sain
39-vuotiaana vuosina 2005–06.
Oma
tulevaisuuteni on jo menneisyyttä näin viisikymppisenä
pitkäaikaistyöpaikattomana. Minulla on menossa ”projekti” tai kokeilu, jossa haen (tietyn
ajan sisällä) kymmentä työpaikkaa. Raportoin tulokset myöhemmin, jos edes saan
kymmenen hakua täyteen – tällä työpaikkatarjonnalla se on hieman haastavaa. Tähän
mennessä tulos on 7 haettua työpaikkaa ja kaksi hylkäystä (ilman haastattelua tietenkin), ja viidestä paikasta odotan kuuluuko
niistä koskaan yhtään mitään.
Päivitys: 1 haastattelukutsu! (Enää siis odotan neljästä paikasta, mitä kuuluu vai kuuluuko mitään.)
Päivitys: 1 haastattelukutsu! (Enää siis odotan neljästä paikasta, mitä kuuluu vai kuuluuko mitään.)
Vielä kymmenisen vuotta
sitten koulutetut ihmiset hakivat työpaikkoja, saivat haastattelukutsun ja saattoivat
myös saada työpaikan. Nykyisin toteutuu enää (epätoivoinen) työpaikkojen
hakeminen ja siihen vaiheeseen jäädään, yleensä ilman edes minkäänlaista
kiitosta hakemuksesta.
Minusta on kurjaa se, ettei työpaikoista edes ilmoiteta miten on rekrytoinnissa käynyt. Tuntuu niin turhalta :(
VastaaPoistaNiinhän se on! Mikähän siinä on niin ylivoimaisen vaikeaa?
VastaaPoistaMitäpä sitä turhaa aikaa ja vaivaa meihin ihmisroskiin tuhlaamaan.
VastaaPoistaEihän niitä hakemuksiakaan kukaan lue, kun valittu henkilö on ollut jo etukäteen tiedossa.
Kunhan annetaan kuvaa, että ollaan vastuullinen yritys, kun tässä nyt ihan työllistetään.
Tai ollaan ainakin työllistävinään :)
En suostu olemaan ihmisroska enkä edes roskasakkia (tämä olisi ollut parempi termi kuvaamaan ko. väkeä, jos sekään), siksi että olen työpaikaton. En ole alkoholi- enkä huumeongelmainen enkä häiriköi kadulla. Tämäkin ongelma johtuu luultavasti sosiaalialan säästöistä, ja siitä ettei ihmisistä välitetä vaan rahasta. Puhujalla itsellä on varmasti rahaa kuin roskaa, jolloin hän on mielestään oikeutettu kutsumaan huonompiosaisia ihmisroskaksi.
PoistaNo se siitä asiasta. Useissa tapauksissa mitään työpaikkaa ei tosiaan edes taida oikeasti olla tarjolla, tai siltä on ainakin alkanut vaikuttaa viime aikoina.
Se on ihan totta, että haastatteluun pääsee helpommin kun on työelämässä. Siksi itse teen mielelläni näitä vuokratöitä kun olen sitä kautta saanut monta haastattelua, monta työmahdollisuutta ja toivottavasti kohta myös pääsen ihan kuukausipalkkalaiseksi. Minulle kun ei ole väliä, että keikkailen tai teen osa-aikaisia töitä. TÖitä kuitenkin on niin paljon, että yksi ihminen ei kykene kaikkeen :)
VastaaPoistaToivottavasti sinullakin pian tärppää. Hyvää syksyä.
Olen itsekin useasti yrittänyt päästä tekemään vuokratöitä, mutta en ole yhtään vuokratyöpaikkaa saanut (tai sellaiseen joutunut, näkökannasta riippuen.) Joillakin aloilla vuokratyöpaikkoja on varmasti paljonkin, ja arvaan, että olet minua parikymmentä vuotta nuorempi, jolloin ikä ei ole esteenä työllistymiselle. Myös minulle sopisivat erittäin hyvin keikkatyöt ja osa-aikaiset työt, vaan eipä ole niitäkään kukaan minulle tarjonnut.
PoistaKiitos kannustuksesta ja hyvää syksyä myös sinulle!