Kaltaiseni antimenestyjän ei todellakaan kannattaisi lukea
mitään Talouselämä-lehden artikkeleita top 100-päättäjänaisista! (Päättäjänaiset ovat toimitusjohtajia, hallitusammattilaisia jne. ) Koska
aviomiehelleni tulee mainittu lehti ammattiliiton jäsenetuna, niin selailen sen
kuitenkin silloin kun lehti tulee. En sitten tiedä, miten puolueettomia nuo
valinnat ovat, mutta joka tapauksessa huomioni kiinnittyi näiden naisten
ikäjakautumaan. Joukossa ikäisiäni (51) naisia on noin 10 % ja 50–52 vuoden
ikäisiä yhteensä 20 %. Tässä iässä siis pitäisi olla menestyvä päättäjänainen
eikä suinkaan sellainen luuseri, joka ”kilpailee” pätkätöistä, joista maksetaan
1800 €/ kk. Toisaalta en ole koskaan ollut erityisen kunnianhimoinen, joten
tavoitteisiini ei ole kuulunut saavuttaa mitään päättäjänaisen tai vastaavan
asemaa – useimmat eivät toki sellaista koskaan saavutakaan. Nykytilanteeni on
sellainen, etten minä todellakaan mitään tällaista ole kaivannut; jotain
päättäjänaisen ja antimenestyjänaisen väliltä olisi ollut oikein toivottavaa. Tässä
sitä aina vain ollaan työpaikattomana eikä mitään ulospääsyä tilanteestani (eli
sisäänpääsyä työelämään) näytä olevan…
Vieläkin minua joskus kaivelee se seikka, ettei insinöörin
urastani tullut mitään, ja nyt on liian myöhäistä. En sattunut ikinä olemaan
urani kannalta oikeassa paikassa oikeaan
aikaan tai sitten tähdet eivät olleet
suotuisassa asemassa tai jotain?
Tässä on kiinnostava juttu DI-naisista:
https://lehti.tek.fi/tyoelama/di-nainen-olisikin-mieluummin-laakari
(opistoinsinöörinaisista tuskin vastaavaa juttua löytyy, mutta kirjoitus lienee ainakin suuntaa antava)
Tässä on kiinnostava juttu DI-naisista:
https://lehti.tek.fi/tyoelama/di-nainen-olisikin-mieluummin-laakari
(opistoinsinöörinaisista tuskin vastaavaa juttua löytyy, mutta kirjoitus lienee ainakin suuntaa antava)
”Heikko työllisyystilanne
ilmoitettiin TEKin työmarkkinatutkimuksessa useimmin syyksi siihen, että diplomi-insinöörit
– miehet ja naiset – valitsisivat toisen koulutusalan. Avoimissa vastauksissa naiset mainitsivat syiksi myös
kiinnostuksen kohteen muutokset, alun perin tehdyn väärän valinnan,
tyytymättömyyden työn sisältöön, kehnot uramahdollisuudet ja riittämättömän
palkan.”
Oletko huomannut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjoituskilpailun? Sinulla olisi varmasti paljonkin kerrottavaa. https://www.finlit.fi/fi/arkisto/keruut/tyottoman-tarina#.WusXGhlOTqC
VastaaPoistaKiitos vihjeestä! Taidanpa antaa oman vaatimattoman panokseni tuohon kilpailuun. Mahdollista palkintoa en kuitenkaan jää odottelemaan...
PoistaJotain mätää on Suomenmaan yrityksissä ja pahasti onkin.https://www.talouselama.fi/uutiset/aktiivimalli-ei-kelpaa-edes-yrittajille-laaja-kysely-keikkatoista-tampereella/a821ef8f-c465-3985-8b71-632c00696fe5?utm_source=facebook&utm_medium=paidsocial&utm_campaign=FB_NAM_AE_TE_05+Copy
VastaaPoistaAktiivimallin älyttömyys ei sinänsä ole yritysten vika enkä yhtään ihmettele sitä ettei niitä lyhytaikaisia keikkatöitä ole tarjolla. Myöskään se ettei Tampereen seudulla töitä (ei keikkatöitä eikä oikein muutakaan) ole, ei minua yllätä.
PoistaHeh, tuntuu kyllä, että toisten (harvojen) tehtävänä on niittää menestystä ja useammat meistä joutuvat vain sinnittelemään elämän lävitse. Itsekin koen monen monta kertaa turhautumista kun lukee näitä artikkeleita, joissa nelikymppisenä insinöörinä on uransa huipulla ja haluttua tavaraa. Entäs sitten me, kenen ura ei ole edes alkanut vielä silloin?
VastaaPoistaMinun insinöörin "urani" loppui 34-vuotiaana ja koko työurani 43-vuotiaana.
VastaaPoista