Kaiken (tai ainakin työpaikattomuuden) turhuudesta

Ossi Nymanin kirjoittama Röyhkeys ei ole ollenkaan röyhkeä, vaan kirjan päähenkilö on empaattinen ja sympaattinen hahmo. Hän on myös helposti samastuttava inhimillisine piirteineen. Mielestäni kirja ja erityisesti sen Tampere-osa on ennen kaikkea onnistunut kuvaus kaiken työttömyyteen liittyvän turhuudesta; uravalmennuksen turhuudesta, uramahdollisuuksien esittelyn turhuudesta, TE-toimiston järjestämien tilaisuuksien turhuudesta, jne.

”Naisella oli ollut monenlaisia ammatteja, mutta hän oli halunnut tälle alalle, koska arveli, että tässä työssä näki kättensä jäljen eikä töitä tarvinnut ajatella sen jälkeen, kun työpaikan oven sulki perässään.”

”Uraohjaaja kysyi minulta innostuneena kiinnostiko minua kuljetusala, johon minä sanoin, että ei kiinnostanut ja ettei minulla ollut edes ajokorttia.”

Kirjan kolmeen osaan jakaminen kaupungeittain on hyvä idea. Kussakin kaupungissa on joku keskeinen tapahtuma, eli Turussa Bruce Springsteenin konsertti, Tampereella ns. uravalmennus ja Helsingissä kirjoittajakoulutus. Tampereella kuvatut paikat ovat myös minulle tuttuja, paitsi että Tampereella ei ole Hämeentietä vaan Hämeenkatu. TAKK:in tilat Nirvassa ja ”Kevättalon” tilaisuuden pitopaikka Hatanpään valtatiellä olivat helposti tunnistettavissa.

Tammikuussa 2017 olin itsekin muiden työpaikattomien kanssa Valtatie 30:ssä Spring Housen (”Kevättalon”) tilaisuudessa, jossa konsultti jauhoi ulkoa opeteltua mantraansa.

http://toivotontyoton.blogspot.fi/2017/02/pakkoinfoa-pukkasi-jalleen.html

”Tilaisuutta ei taaskaan pitäisi TE-toimisto itse vaan se oli ulkoistettu valmennustalolle, jonka nimi oli Spring House Oy. Heidät oli palkattu vain viestinviejäksi ja heiltä oli kenenkään turha kysellä mitään, varsinkaan vapaista työpaikoista.”

Kävin muutaman kerran työhönvalmentajalla Nirvassa Tampereen ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen tiloissa, joissa myös Nymanin kirjassa käydään ”uravalmentajan” kanssa tutustumassa mahtaviin ”uramahdollisuuksiin”. 

http://toivotontyoton.blogspot.fi/2014/10/kokemukseni-tyohonvalmennuksesta.html

”…kyllä minä tästäkin selviäisin, vaikka tuntuisi kuinka nöyryyttävältä kulkea täällä paikoissa, joissa ei yhtään halunnut olla…”

Henkilöiden kuvaus on kirjassa erityisen onnistunutta, koska kuvatunlaiset hahmot ovat tutunoloisia ja sellaisia voi todellakin kuvitella noihin ympyröihin. Hahmot perustunevatkin todellisiin kokemuksiin. Erityismaininnan annan kirjan kirjoitus- ja painovirheettömyydelle! Kirjan on kustantanut Teos ja se on tosiaankin oikoluettu ennen painamista. Nykyään on liiankin tavallista, että suomalaisissa kirjoissa on virheitä suunnilleen joka toisella sivulla. Sama ei muuten koske englanninkielisiä kirjoja, vaan ne ovat lähes aina virheettömiä.