Miksi koskaan edes yritin mitään?

En selvästikään ole sellainen ihminen, joka menestyy tässä maailmassa! Kaikki yritykseni ovat olleet tuomittuja epäonnistumaan – tavalla tai toisella. En osaa olla sellainen kuin ”pitää” olla. En osaa sanoa sellaisia asioita kuin ”pitää” sanoa, eli ns. oikeita asioita. En osaa ladella valkoisia valheita, vaan olen liian rehellinen* juuri silloin, kun pitäisi ymmärtää kaunistella totuutta. En vain sovellu tähän maailmaan ollenkaan, olen yksinkertaisesti ”vääränlainen”!  En ole koskaan osannut pelata sellaisilla säännöillä, joilla kuuluu pelata enkä ole niitä tähän ikään mennessä vieläkään oppinut.

*Olen liian kiltti, liian rehellinen ja empaattinen. En silti väitä olevani mikään hyvä ihminen, vaikka toki haluaisin sellainen olla ja pyrin olemaan.

”Minusta tuntuu usein, että en kestä tätä maailmaa, että olen liian herkkä tänne. En jaksa jatkuvaa kilpailua esim. työpaikoista enkä halua käyttää kyynärpäätaktiikkaa, vaikka monet muut tuntuvat niin tekevänkin. Tämä maailma ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä paikalta elää.” Lainaus täältä

Epäonnistumisia, hylkäämistä, menetyksiä… Syrjintää, torjuntaa, vittuilu(magnetismi)a… Minussa ja olemuksessani lienee jotain sellaista, joka aiheuttaa edellä mainittuja asioita? Lukemattomia hylättyjä tai tuloksettomia kesätyöhakemuksia, opiskelupaikkahakemuksia, työpaikkahakemuksia…

Nykyisin jo pelkät hakupaperini aiheuttavat voimakkaan torjuntareaktion ”korkean” ikäni ja pitkän työpaikattomuushistorian vuoksi.