perjantai 24. helmikuuta 2017

Työn loppu

Jeremy Rifkin tuli tunnetuksi teoksestaan Työn loppu (The End of the Work, 1995), jossa hän esittää, että automatisaation myötä tietokoneet, robotit ynnä muut uudet huipputeknologian keksinnöt korvaavat ihmiset nopeaan tahtiin kaikilla aloilla. Työpaikat katoavat tuotannosta, vähittäismyynnistä, pankkialalta, kuljetuksista, maataloudesta ja julkishallinnosta. Uudet yhteiskunnan tukitoimin perustetut työpaikat ovat huonosti palkattuja ja määräaikaisia töitä. Ilman työtä jääville Rifkin suosittelee ns. kolmatta sektoria eli vapaaehtoistyötä erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä.”

Minä en todellakaan usko, että automaatio vie työpaikat ”kaikilla aloilla”. Tukitoimin perustetuista työpaikoista todettu asia pitää valitettavasti paikkansa. Vapaaehtoistyö ei tuo elantoa, joten se ei ratkaise mitään. On monia esimerkkejä siitä, että koska silloin ei ole ”työmarkkinoiden käytettävissä”, saattaa menettää jopa työttömyyskorvauksensa eli jäädä kokonaan ilman toimeentuloa. Todellista vaihtoehtoa perinteiselle palkkatyölle ei ole näkyvissä.

Tulevaisuuden ylivoimaisesti tärkein yhteiskunnallinen kysymys on Rifkinin mukaan käyttämättä jäävä ihmistyö. On välttämätöntä ratkaista kysymys teknologisesta syrjäytymisestä ja ryhtyä luomaan vaihtoehtoa perinteiselle palkkatyölle.

Suomessa työllisyysaste on 67 %, eli kolmasosa työikäisistä on työelämän ulkopuolella. Tampereella vailla työtä on noin viidennes työikäisistä. Poliitikot eivät suostu myöntämään sitä tosiasiaa, ettei kaikille ole eikä tule työpaikkoja, vaikka työttömiä kuinka haastateltaisiin ja rangaistaisiin sekä verotettaisiin kuoliaaksi!

Mitä tulee automatisaatiosta vouhkaamiseen, tähän mennessä automatisaatio ei ole poistanut varsinaista työtä, vaan lähinnä sen, että työstä maksettaisiin jollekin, joka sen tekee. Automatisointi on useissa tapauksissa johtanut itsepalveluun, eli työn tekemiseen itse - jopa joutumalla lisäksi maksamaan siitä. Esimerkkinä tästä verkkopankissa asiointi (verkkotunnuksista ja verkkopankin käytöstä maksetaan kuukausittain). Muita esimerkkejä ovat kirjojen itsepalvelulainaus ja -palautus kirjastoissa sekä tankkaus bensiiniautomaateilla. Aikaisemmin näiden tekemisestä maksettiin jollekin palkkaa, ja nyt jonkun toisen aiemmin tekemä työ suoritetaan itse automaattien avulla.  Kauppojen itsepalvelukassoillakaan ei saa alennusta siitä, että tekee kassan työn. Enimmäkseen työ loppuu ahneuden ja "tehostamisen" vuoksi eikä sen vuoksi, ettei sen tekemistä oikeasti tarvittaisi.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuusi vuotta


22.2.2017 olen kirjoittanut tätä blogiani jo kuusi vuotta.
Mitä kaikkea on noihin vuosiin mahtunut (työttömyyden suhteen)?

2011:                 Ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle putoaminen toukokuussa ja
                         typo-koulutuksen aloittaminen marraskuussa
2012:                 Kesällä 3 kk:n työssäoppimisjakso (hyödytön)
2013:                 Ei ”mitään” (en ollut töissä tai typossa koko vuonna),
                         1 työhaastattelu
2014:                 Jälleen yhden typo-koulutuksen aloitus lokakuussa, siihen asti
                         kokonaan työttömänä
2015:                 Työssäoppimassa 4 kk, palkkatukityöhön syyskuun alusta
                         (4 kk palkkatukityössä) eli  yhteensä 8 kk ”jotain”
2016:                 Palkkatukityö jatkui vielä 2 kk ja siihen päälle
                         4 kk projektityötä (= yhteensä 6 kk töissä!)

Työllistymiseeni vuonna 2015 vaadittiin yli 6 vuotta (eikä yhtään työhaastattelua, vaan oppilaitoksen suhteet sekä työntekijän tarve työssäoppimispaikassa) ja työvoimakoulutukseen pääsy - viimeksi olen ollut työhaastattelussa 4 vuotta sitten.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Totuuksia työttömyydestä


Tässä muutama koottu linkki, joista löytyy karua kertomaa työttömyydestä ja työnhausta, niille, jotka eivät vieläkään ymmärrä mistä on kysymys:

1) Kun aina Joku Muu valitaan työpaikkaan

Valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa sinuun – työnhaun inhorealismia:
http://valitettavastivalintaeikohdistunuttallakertaasinuun.vuodatus.net/

2) Kun jo työssäoleva saa työpaikan


3) Kun työtöntä syyllistetään työttömyydestään


4) Kun työttömyys ei ole oma valinta


5) Kun 55-vuotias hakee työpaikkaa




perjantai 3. helmikuuta 2017

Pakkoinfoa pukkasi jälleen

TE -palvelut näyttää aktivoituneen viime aikoina, koska noin puolen vuoden sisällä on tullut kaksi kutsua pakkoinfotilaisuuksiin. Nämä infotilaisuudet eivät valitettavasti kuitenkaan lisää työpaikkoja - muuta kuin monenlaisille konsulteille ja työttömyydellä rahastajille. Lisäksi niissä mm. neuvotaan hakemaan ns. piilotyöpaikkoja - tai rahastava konsultti, jos sellaisen palveluja haluaa käyttää, neuvoo hakemaan niitä. Eikö tämän konsultin tehtävä olisi etsiä niitä olemattomia piilotyöpaikkoja, vai mistä hänelle oikein maksetaan?

Infotilaisuus pidettiin entisissä Nokian tiloissa, joissa olen viimeksi saanut kunnian oleskella vuonna 2003 tai 2004, typo- kurssin tehdessä vierailun sinne. Enpä voi valitettavasti sanoa päässeeni edistymään juuri mihinkään tuon kuluneen yli 10 vuoden aikana… Mieluiten kävisin ko. tiloissa työskentelemässä enkä työttömän ominaisuudessa.

Tilaisuudessa tehtiin työllistymissuunnitelma, joka tästä lähtien pitää päivittää kolmen kuukauden välein! Tämäkö nyt on se työttömien kvartaalihaastattelu? Ainakaan minun tilanteeni ei ikävä kyllä muutu kolmessa kuukaudessa miksikään, joten rastitan sitten kuponkiin 3 kk:n välein: ”Haen työpaikkoja”. Työttömien terveystarkastuksessa kävin muutama vuosi sitten, ja ainakin veriarvoni olivat silloin erinomaiset. 


Näköjään ko. infotilaisuus, jossa äänessä on enimmäkseen ”Kevättalon” edustaja, ei ole 1,5 vuodessa kehittynyt mihinkään:

maanantai 30. tammikuuta 2017

Rangaistukset työttömyydestä

Ikään kuin työttömänä olemisessa ei olisi riittävästi rangaistusta jo sellaisenaan, työttömiä sen lisäksi kohdellaan kuin… (lisää omavalintainen sana).

”Tarkoitan työttömiä. Heidät on tuomittu ilman omaa syytään ainakin kolmenlaiseen rangaistukseen:
Keskeisin niistä on työn ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Toinen rangaistus on byrokratia ja kontrolli, jonka kanssa työtön joutuu jatkuvasti painimaan. On juostava luukulta luukulle ja totuttava olemaan viranomaisten silmissä jatkuvasti epäilyksenalainen, potentiaalinen tukien väärinkäyttäjä, saadakseen toimeentulon, jolla juuri ja juuri pystyy elämään.
Harva tietää, miten heikko on työttömän oikeusturva. Esimerkiksi pelkkä selvityspyyntö katkaisee työttömyyskorvauksen, vaikka mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Karenssi voi napsahtaa, jos työhönottaja lausuu väärän todistuksen työnhakijan työhalukkuudesta tai jos nollatuntisopimuksella työskentelevä sanoutuu irti työstään, koska hänelle ei tarjota riittävästi työtunteja.
Kolmas rangaistus on ympäristön ja yhteiskunnan asennoituminen. Työttömiä kohdellaan pohjasakkana, koska he eivät ole pärjänneet siinä jatkuvassa kilpailussa, jota nykyinen kapitalismi paljolti on. Individualistisia selitysmalleja suosivana aikanamme vikaa ei nähdä yhteiskunnallisissa rakenteissa, vaan ihmisissä, jotka tippuvat näiden rakenteiden ulkopuolelle.”


Byrokratiaan ja kontrollointiin liittyen minua erityisesti ärsyttää silloin, kun TE-toimistolta tulee ”kutsuja” erilaisiin infoihin ja niissä aina uhataan työttömyysturvan katkaisulla (jos ei mene paikalle), mikä on mielestäni erittäin nöyryyttävää ja alentavaa! Onko tällainen aivan välttämätöntä? Minä ainakin menisin noihin tilaisuuksiin ihan ilman uhkailua.

Lisäisin vielä työttömän rangaistuksiin työttömyyskorvauksen kohtuuttoman verotuksen, joka vähentää työttömän jo valmiiksi pientä ostovoimaa. Työttömän ollessa kyseessä ostovoimaa ei tarvita kulutusjuhlaan, vaan jokapäiväisiin perustarpeisiin.

Työttömyys on rangaistus olemattomasta rikoksesta, jota et tiedä tehneesi!


tiistai 24. tammikuuta 2017

Ansiosidonnaisen päivärahan kohtuuton verotus!

https://www.uusisuomi.fi/tyottoman-veroprosentti-ihmetyttaa-jopa-kansanedustajia-jotain-pielessa-jos-ihmiset

Harhaanjohtava otsikko tässä artikkelissa, koska tuon ”jotain on pielessä” toteaa jutussa haastateltu finanssineuvos eikä kansanedustaja. Hänen mielestään pielessä on ainoastaan se, etteivät ”ihmiset tiedä, miten heitä verotetaan” ja höpisee jotain ns. kannustimista: 

Työttömän saaman päivärahan verotus on kireämpää kuin palkansaajan verotus, kun vuositulot ovat alle 38 000 euroa. Tämä yllättää valtiovarainministeriön finanssineuvoksen Elina Pylkkäsen mukaan monia, jopa kansanedustajia.
Esimerkiksi 12 000 euron vuosituloista työtön maksaa 21 prosenttia veroja ja palkansaaja 8,5 prosenttia (keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla), valtiovarainministeriön taulukosta selviää.
– Hallitukset toinen toisensa perään 20 vuoden aikana ovat jatkuvasti kasvattaneet työtulovähennyksen kokoa kannustaakseen työn tekemistä. Tähän siinä on pyrittykin, Pylkkänen kommentoi Uudelle Suomelle.
Pienituloisten verotusta on siis kevennetty, mutta samaan aikaan työttömien verotus on pysynyt lähes ennallaan.
– Se ihmetyksesi on ihan aiheellinen sen takia, että tietävätkö kaikki tämän? Mielestäni tässä on jotain pielessä, jos ihmiset eivät tiedä, miten heitä verotetaan. Kannustimet eivät voi saada tarkoitettua efektiä aikaiseksi, jos ihmiset eivät edes tiedä, mitä verotuksessa on tapahtunut, Pylkkänen sanoo.
Hänen mukaansa myös moni kansanedustaja on ollut epätietoinen ilmiöstä ja kysellyt asiasta. Pylkkäsen mielestä olisi tärkeää tiedottaa työttömille, mitä työn tekemisen kannustimet tekevät verotukselle: pienistä tuloista ei peritä lainkaan tuloveroa, kun ottaa vastaan työtä. ”
Taas tämä termi ”työn vastaanottaminen”! Silläkö perusteella ansiosidonnaisesta rokotetaan järkyttävä vero-%, kun ihmiset eivät ”mene töihin”? Erittäin mielelläni menisin tienaamaan edes 2000 €/kk 11,5 veroprosentilla enkä sen sijaan maksaisi ansiopäivärahastani 23,5% veroa!

Mikä sitä paitsi on tuo utopistinen 38 000 € vuosituloraja?! Kenellä sellaisia tuloja on (ollut) – ei ainakaan minulla!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Puoli vuotta työttömänä

Tänään on kulunut puoli vuotta siitä, kun määräaikainen työni Tampereen kaupungin palveluksessa loppui. Aikaa on kulunut jo saman verran kuin palkkatukityöjaksoni kesti. Sain sentään olla puolet vuodesta 2016 töissä, kun melkein heti palkkatukijakson perään jatkui vielä neljä kuukautta projektityötä. Projektityö olisi saanut olla huomattavasti pidempi, mielellään ihan vakituinenkin… Vaan eipä minun kohdalleni sellaista ole sattunut enää vuosikausiin - eikä oikeastaan koskaan.
Tosiasiallisesti olen ollut toukokuusta 2009 lähtien työttömänä seitsemän vuotta kahdeksan kuukautta miinus kymmenen kuukautta.

TE-palvelut näyttää aktivoituneen viime aikoina, koska puolen vuoden sisällä on tullut kaksi kutsua pakkoinfotilaisuuksiin (seuraava on tammikuun lopussa). Näissä tilaisuuksissa on kuitenkin se huono puoli, että ne eivät lisää työpaikkoja muuta kuin kaikenlaisille konsulteille ja rahastajille. En muista aiemmin ansiosidonnaisella päivärahalla ollessani saaneeni vastaavia kutsuja – johtuiko se sitten siitä, että olin aktiivisesti venyttämässä päivärahaa työvoimapoliittisissa koulutuksissa (silloin kun se vielä oli mahdollista).

Pahinta kaikessa on se, ettei todellista työllistymismahdollisuutta edes ole: Ensinnäkään ei ole työpaikkoja, joita voisin hakea. Toiseksi, jos löydän jonkun paikan, jonne laitan hakemuksen, ei minua kutsuta haastatteluun. Jonkinlainen työllistymismahdollisuus edellyttäisi paljon haettavia paikkoja sekä useita haastattelukutsuja. Vuosina 2004…2007 olin useissa työhaastatteluissa – eniten niitä oli vuonna 2007, jolloin olin töissä. Tuolloin pääsin muutenkin lähes aina hakemuksen laitettuani haastatteluun. No, noista ajoista on 10 - 13 vuotta ja olin silloin vasta neljäkymppinen.

Työllistymismahdollisuudeksi jää tässä minun tapauksessani ainoastaan saada työpaikka ns. tiskin alta, mutta se tapahtui kerran palkkatukityön ja lyhyen projektityön muodossa, joten ei tapahtune enää toista kertaa…