Taas on pulaa…

Palkka 7 674 €/kk - hakijoista huutava pula

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/l

Ylilääkäriksi tai erikoislääkäriksi ei niin vain ”aleta”; ensin pitää päästä opiskelemaan (erittäin vaikeaa) ja sitten vielä opiskella noin 10 vuotta…

Pulaa Turussa:

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/II

Tampereella ei näytä muuten olevan pulaa työvoimasta, paitsi it-alan guruista (?)

Tampereella on sittenkin pulaa näistä:

http://www.iltalehti.fi/IV

Pulaa hakijoista
Rakennusinsinööri
Ylilääkärit ja erikoislääkärit
Hammaslääkärit
Kuulontutkijat ja puheterapeutit
Erityisopettajat
Web- ja multimediakehittäjät
Sovellusohjelmoijat
Muut ohjelmisto- ja sovelluskehittäjät
Sosiaalityön erityisasiantuntijat
Rakennusalan työnjohtajat
Kiinteistönvälittäjät ja isännöitsijät
Kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta)
Kattoasentajat ja -korjaajat
Lattianpäällystystyöntekijät
Rappaajat
Eristäjät
Ilmastointi- ja jäähdytyslaiteasentajat
Henkilö-, taksi- ja pakettiautonkuljettajat
Maansiirtokoneiden ym. kuljettajat
Kotiapulaiset ja -siivoojat
Toimisto- ja laitossiivoojat ym.

”Hurja poistuma”:

http://www.talouselama.fi/uutiset/yhdeksan-kuukauden-koulutuksella-4-000-kk-palkalle

(Veturinkuljettajaksiko sitten hakemaan...?)

”Muovityöntekijöistä kova pula Ylä-Pirkanmaalla”:

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/III

Kovin on tarkkarajainen "pula"!

”Yrittämisen ainoaksi motiiviksi ei riitä itsensä työllistäminen”

 Startup-hypetyksestä
Lähde: Helsingin uutiset

Olen niin samaa mieltä tästä yrittäjäksi ryhtymiseen kehottamisesta - ja olen aina ollut. Yrittäjyyteen tarvitaan liikeidea, pääomaa ja ennen kaikkea – asiakkaat.

”Jotta voit menestyä yrittäjänä, sinulla tulee olla asiakkaita, jotka ostavat yritykseltäsi jotain. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei ole.

– Tänä päivänä moni nuori yrittäjä ajattelee, että haetaan rahaa sijoittajalta. Unohdetaan, että yrityksen raha tulee asiakkailta, muistuttaa alkavan yrityksen menestymisestä väitöskirjan tehnyt Antti Sekki.

Sijoittajiin turvautuminen ei Sekin mukaan ole sinänsä huono, kunhan muistetaan, että rahaa pitää tulla asiakkailta – ennemmin tai myöhemmin.

– Eikä sijoittajien rahaa riitä kuin murto-osalle aloittavia yrittäjiä. Ja rahaa tarvitaan vielä myöhemminkin kasvupyrähdyksiin. Yrityksen auttaminen alkuun ei riitä.

Suomessa on vallalla teknologia- ja startup-hypetys, väittää Sekki. Sen alkujuuret piilevät muutamassa menestystarinassa ja se on tarttunut erityisesti opiskelijoihin.

Sekki ei lämpene teknologiahypetykselle, eikä myöskään startup-hypetykselle. Hän sanoo suoraan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Yrittäjältä vaaditaan tiettyjä ominaispiirteitä, kuten riskinottokykyä. Yrittäjyyttä kuitenkin tarjotaan vaihtoehdoksi niin vastavalmistuneille nuorille kuin työttömille työnhakijoille.

– Jotain meni siinä kohtaa pieleen, kun työllisyyspolitiikka sotkettiin elinkeinopolitiikkaan ja niistä vastaavat ministeriöt yhdistettiin.

– Yrittäjyys lähtee palavasta halusta ryhtyä yrittäjäksi, ei tarpeesta saada työpaikka, korostaa Sekki.

– Jos yrityksen perustamisen motivaationa on työllistyminen, se ennustaa epäonnistumista. Siitä on paljon tutkimukseen perustuvaa faktaa.”

Kylläpä on viisaita sanoja nuorelta mieheltä! Itse myös pidän startup-hypetystä kummallisena. Perustetaan siis startup-yritys, saadaan siihen rahaa mahdollisilta sijoittajilta, ja kun rahat loppuvat perustetaan uusi startup. Sitten ollaankin jo ns. sarjayrittäjiä. Koskaan - tai ainakin hyvin harvoin mistään tulee valmista, mutta ollaan sitten ainakin olevinaan menestyviä yrittäjiä.

”8+1 syytä, miksi et saa työtä”

Elä paremmin: 8 syytä, miksi et saa töitä

1. Uskot maailman olevan reilu paikka ja toimit sen mukaan (En usko niin enää…)

2. Et osaa esiintyä eduksesi tai myydä itseäsi (Enpä niin…)

3. Joku muu on sinua verkostoituneempi (Todellakin on.)

4. Joku Muu on sinua parempi (”Niin AINA”, kuten äidinäidilläni oli tapana sanoa.)

5. Hakemuksesi ei sano mitään (No kyllä se JOTAIN sanoo!)

6. Osaamisesi ei ole uniikkia eikä siten kiinnostavaa (Ei tosiaan ole.)
Tämä on suurimpia harmittelun aiheitani! Olisinpa jossain vaiheessa älynnyt tai keksinyt opetella jonkin sellaisen asian, jonka osaamiselle olisi kysyntää riippumatta iästä, ulkonäöstä, siitä onko ulospäin suuntautunut myyjätyyppi jne. Sellainen osaaminen olisi luonnollisesti pitänyt hankkia nimenomaan työelämässä, koska siellä arvostettu osaaminen saadaan. Tällaista ei sitten sattunut osumaan kohdalleni ja nyt se on aivan liian myöhäistä.

7. Olet panostanut ammattitaitoosi, muttet asenteeseesi
(Olenko panostanut niihin? Vai enkö ole?
Asennevika on paremminkin työnantajilla kuin minulla!)

8. Et aktiivisesti tavoittele Unelmiesi Työtä
Tavoittelin Unelmieni Työtä erittäin aktiivisesti vuosina 2004…2007 ja vielä muutaman vuoden toukokuun 2009 jälkeen, kunnes minun oli pakko luovuttaa. (Sain ko. alalla yhden runsaan vuoden sijaisensijaisen sijaisuuden, joka alkoi 1/2008 ja päättyi 5/2009.)

+ 1 Ei ole juurikaan tarjolla sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea
Jos olisi tarjolla edes 1 sopiva työpaikka viikossa ja työhaastatteluja olisi kerran kuukaudessa, niin työllistymismahdollisuuteni olisivat huomattavasti - tai edes vähän – paremmat.

(Ikäsyrjintää ja pitkäaikaistyöpaikattomuuttani en viitsi edes erikseen mainita näiden syiden joukossa. Lopulta syitä työpaikattomuuteeni on siis vähintään 11! )

Keskiluokan nousu, lasku ja pelot

”Historioitsija Juha Siltala julkaisi 21.3. kirjan Keskiluokan nousu, lasku ja pelot.
Nimensä mukaisesti 500-sivuinen teos määrittelee keskiluokan, sen historian ja kertoo nykyisestä ahdingosta. Putoamisen ja työttömyyden pelko näkyy Siltalan mukaan jopa Piilaakson keskiluokassa. "Epävarmuus, ahdistus ja huoli lasten tulevaisuudesta iskivät vastaan yhtä vahvana jokaisella tuloportaalla", Siltala kirjoittaa. Ja tietysti se näkyy Suomessa.”

Tässä muita teemoja professori Juha Siltalan uudesta teoksesta:

”Pääteesi kuuluu seuraavasti: aiemmin yhteiskuntia koossa pitänyt ahkera keskiluokka on menettämässä syyn toimeliaisuudelleen ja rauhallisuudelleen, kun rikkaat nappaavat pääomiensa avulla yhä suuremman osan talouskasvusta ja automaatio siirtää massatuotannon työpaikat historiaan. Samaan aikaan sosiaalinen liikkuvuus on hidastunut ja koulutuksen yhteys tulotasoon heikentynyt.

– Kolme neljästä länsimaalaisesta katsoo kuuluvansa keskiluokkaan, ja koulutukselta on totuttu odottamaan parempia asemia. Nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä, Siltala kirjoittaa.

Keskiluokkaan pääsy on Siltalan mukaan vaikeutunut – mutta keskiluokasta putoaa pois entistä helpommin ja entistä syvemmälle. Ahkeruuteen kannustaneen toivon tilalle on tullut pelko.

– Työn globaalin hintakilpailun, automaation, vapaiden pääomaliikkeiden ja hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumisen myötä länsimaiden keskiluokan on vallannut menettämisen pelko. Kohtuullisin ponnistuksin ei enää voi säilyttää kohtuullista asemaa. Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi, hän kirjoittaa.”

– Keskivertotyöntekijä ei enää kelpaa ”kunnon töihin”, Siltala toteaa.

– Julkinen keskustelu alkaa myös Suomessa kallistua samaan suuntaan kuin Saksassa 1990-luvulla:
työtä ei synny, jos siitä pitää maksaa elantoon riittävä palkka.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/professori-historioitsija-juha-siltalan-synkka-yksinpuhelu-keskiluokka-kurjistuu 

En varmaankaan etsi käsiini ko. kirjaa, koska en ole kiinnostunut tilastojen tutkimisesta, mutta edellä linkkaamieni artikkelien perusteella olen vahvasti samaa mieltä asioista - myös omiin kokemuksiini perustuen. Ensinnäkin,  keskivertotyöntekijä (kuten minä) ei enää kelpaa töihin ja se on merkittävä syy myös monen muun työttömyyteen. Toiseksi, työstä ei haluta maksaa palkkaa, mikä on surullista, mutta totta ja se seikka, mikä on pahasti vialla nyky-yhteiskunnassa. Palkan maksaminen näyttää nykyisin olevan monille yrityksille ylivoimainen vaatimus… Työtä kuitenkin useimmiten tehdään toimeentulon eikä pelkän työnilon vuoksi.

Taas yksi työhakemus tehty – ja palautekin saatu

Tein jokin aika sitten työpaikkahakemuksen valtiolle.fi – sivuston kautta. Hakemuksen väsäämisessä meni noin kaksi tuntia, koska hakijan tiedot (henkilötiedot, työkokemus, koulutus, osaaminen, esittely, kysymyksiin vastaaminen) kysellään todella perusteellisesti.  Tietoja saa näpytellä melko kauan, jos on työkokemusta monesta eri paikasta. Olenkin jo kuitannut TE- toimistolle tehtävän ”Haen töitä” tehdyksi.

Todellisia mahdollisuuksia saada tätä(kään) työpaikkaa minulla ei ollut, vaikka kokemusta työskentelystä tehtävän tittelillä on noin 2 vuotta. Kokemusta tai osaamista varsinaisesta työtehtävästä ei kuitenkaan ole. Kyseisellä nimikkeellä kun tehdään hyvin erilaisia töitä. 

Saamani vastaus hakemukseen:

”Saimme tehtävään yhteensä 47 hakemusta. Rekrytointi on nyt edennyt siten, että osa hakijoista on kutsuttu työhaastatteluun. Tiedotamme kaikkia hakijoita hakuprosessin lopputuloksesta sen jälkeen, kun valintapäätös on tehty.”
(47 hakemusta on muuten todella vähän näinä aikoina.)

Tämä ei selvästikään ollut kutsu työhaastatteluun, joten työpaikattomuuteni
jatkuu edelleen.

Hyviä uutisia – Jollekin Muulle

Iltalehden mukaan 50–60 -vuotiaiden naisten työttömyys on laskenut.
Onnea heille, joita asia koskee!

• 50–60-vuotiaiden naisten työllisyys on parantunut eniten, YTK:n työttömyysbarometristä ilmenee.
• Suhteellisesti paras tilanne on 40–50-vuotiailla naisilla.
• YTK:n toimitusjohtaja Auli Hänninen sanoo, että 50–60-vuotiaiden työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma.
  Siksi tilanteen paraneminen on iloinen uutinen.
  
  

40–50-vuotiaista naisista 8,5 prosenttia on työttömänä. Heikoimmassa tilanteessa ovat 50–60-vuotiaat naiset, joista työttömänä on 17,2 prosenttia.

Kumpaan joukkoon sitten näin 50,75 –ikäisenä kuulun? Varmaankin jälkimmäiseen huomattavasti huonomman työllisyyden ryhmään…?
40…50 ikävuosien välillä olin töissä yhteensä 3 vuotta ja muutaman kuukauden päälle. Nyt 50-vuotiaana olen ollut töissä runsaan kuukauden (olen toki ollut vasta alle vuoden 50-vuotias).

P.S.       Taas jälleen kerran ei valinta skannaajaksi Kelaan ”kohdistunut minuun”.
             Ei parantunut minun työllisyyteni tälläkään kertaa!

Työllistämispalveluihin pettyneet

Iltasanomissa on neljän henkilön kokemuksia TE-palveluiden tarjoamista työllistämispalveluista:

Yhtä henkilöä ns. työkkäri ”ahdistelee jatkuvasti” ja ehdottaa kuntoutustarpeen arviointia.

Toinen henkilö on osallistunut infotilaisuuksiin useita kertoja ja todennut ulkopuoliset palvelut eli rahastavat tahot hyödyttömiksi auttamaan työllistymisessä.

Kolmas henkilö on erehtynyt tai pakotettu ”työllistymistä edistävään prosessiin”, jossa tapaamisista ns. valmennuskeskuksessa rahastetaan 80 € kerralta!

Neljäs henkilö kertoo, että hänen CV:nsä on luettu CV-netissä kokonaista kaksi kertaa parin vuoden aikana. No, onhan kerran vuodessa jo jotain…

Arvelen, että tuokin runsas kiinnostus on todennäköisesti tullut TE-toimiston virkailijan eikä minkään työnantajan taholta – ei ainakaan muun kuin jonkun verkostomarkkinointihuijarin.

Nämä kokemukset ovat meille työelämän ulkopuolisille/ työpaikkaa vailla oleville ainakin jossain määrin tuttuja. Työttömien rankaiseminen tai työttömyydellä rahastaminen eivät ole ratkaisuja työttömyysongelmaan. Eivät myöskään CV:n tallentaminen CV-nettiin tai pakottaminen kuntouttavaan työtoimintaan ole sellaisia. Eräs ratkaisu tähän tilanteeseen olisi myöntää se tosiasia, että työpaikkoja ei vain ole tarpeeksi, ja unohtaa kaikenlainen työpaikkaa ilman jääneiden pakottaminen ja rankaiseminen.