”Historioitsija Juha
Siltala julkaisi 21.3. kirjan Keskiluokan nousu, lasku ja
pelot.
Nimensä mukaisesti 500-sivuinen teos määrittelee keskiluokan, sen historian ja kertoo nykyisestä ahdingosta. Putoamisen ja työttömyyden pelko näkyy Siltalan mukaan jopa Piilaakson keskiluokassa. "Epävarmuus, ahdistus ja huoli lasten tulevaisuudesta iskivät vastaan yhtä vahvana jokaisella tuloportaalla", Siltala kirjoittaa. Ja tietysti se näkyy Suomessa.”
Tässä muita teemoja professori Juha Siltalan uudesta
teoksesta:Nimensä mukaisesti 500-sivuinen teos määrittelee keskiluokan, sen historian ja kertoo nykyisestä ahdingosta. Putoamisen ja työttömyyden pelko näkyy Siltalan mukaan jopa Piilaakson keskiluokassa. "Epävarmuus, ahdistus ja huoli lasten tulevaisuudesta iskivät vastaan yhtä vahvana jokaisella tuloportaalla", Siltala kirjoittaa. Ja tietysti se näkyy Suomessa.”
”Pääteesi kuuluu seuraavasti: aiemmin yhteiskuntia
koossa pitänyt ahkera keskiluokka on menettämässä syyn toimeliaisuudelleen ja
rauhallisuudelleen, kun rikkaat
nappaavat pääomiensa avulla yhä suuremman osan talouskasvusta ja automaatio
siirtää massatuotannon työpaikat historiaan. Samaan aikaan sosiaalinen
liikkuvuus on hidastunut ja koulutuksen
yhteys tulotasoon heikentynyt.
– Kolme neljästä länsimaalaisesta katsoo
kuuluvansa keskiluokkaan, ja koulutukselta on totuttu odottamaan parempia
asemia. Nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä, Siltala
kirjoittaa.
Keskiluokkaan pääsy on Siltalan mukaan
vaikeutunut – mutta keskiluokasta putoaa pois entistä helpommin ja entistä
syvemmälle. Ahkeruuteen kannustaneen
toivon tilalle on tullut pelko.
– Työn globaalin hintakilpailun, automaation,
vapaiden pääomaliikkeiden ja hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumisen
myötä länsimaiden keskiluokan on vallannut menettämisen pelko. Kohtuullisin
ponnistuksin ei enää voi säilyttää kohtuullista asemaa. Sosiaalinen nousu on
vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi, hän kirjoittaa.”
– Keskivertotyöntekijä ei enää kelpaa ”kunnon töihin”, Siltala toteaa.
– Julkinen keskustelu alkaa myös Suomessa kallistua samaan suuntaan kuin
Saksassa 1990-luvulla:
työtä ei synny, jos siitä pitää maksaa elantoon riittävä palkka.
työtä ei synny, jos siitä pitää maksaa elantoon riittävä palkka.
En varmaankaan etsi käsiini ko. kirjaa, koska en ole
kiinnostunut tilastojen tutkimisesta, mutta edellä linkkaamieni artikkelien
perusteella olen vahvasti samaa mieltä asioista - myös omiin kokemuksiini
perustuen. Ensinnäkin, keskivertotyöntekijä (kuten minä) ei enää kelpaa töihin ja se on merkittävä syy myös monen muun työttömyyteen. Toiseksi, työstä ei haluta maksaa palkkaa, mikä on surullista, mutta totta ja se seikka, mikä on pahasti vialla nyky-yhteiskunnassa. Palkan maksaminen näyttää nykyisin olevan monille yrityksille ylivoimainen vaatimus… Työtä kuitenkin useimmiten tehdään toimeentulon eikä pelkän työnilon vuoksi.
Näinpä.
VastaaPoistaTein kolmannen ammattini opiskelun yhteydessä 4 kokonaista kuukautta palkatonta työtä ja sitä tuntui riittävän vaikka maailman tappiin asti, mutta sitten, kun aloin väläyttelemään työnantajalle, että miten olisi sen palkan maksun kanssa, niin sitä työtä ei mukamas enää sitten ollutkaan...
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/taman-vuoden-palkkatukirahat-loppuivat-pohjois-pohjanmaalla/755071/
Täällä Pohjois-Pohjanmaalla ovat nytten palkkatukirahat loppuneet jo näin maaliskuussa!
Mitenhän on siellä teilläpäin asian laita?
Palkkatuki kuitenkin on mielestäni se ainoa realistinen väylä nykyisin pitkäaikaistyöttömällä työllistyä edes muutamaksi kuukaudeksi oikeaan palkalliseen työhön.
Toisaalta olisi mielenkiintoista lukea kyseinen teos, toisaalta ei oikeastaan kiinnosta, sillä kirjojen avulla matkustan muihin maailmoihin pois tästä ankeudesta ja tuo kirja todennäköisesti vain kertoisi sen kaiken, minkä sinä ja minä olemme eläneet. Paljon on puhuttu tuosta, että 1980 lähtien syntyneet ikäpolvet jäisivät vanhempiaan köyhemmiksi. Kuitenkaan näistä julkilausumista ei olla ollenkaan huolissaan, että asioille tehtäisiin jotain.
VastaaPoistaEn tiedä onko peli ns. menetetty ja nyt rikkaat käärivät viimeisetkin alelaarit tyhjiksi, ennenkuin lopun ajat tulevat? Ketään ei tunnu huolettavan sekään seikka, että syntyvyys on alhaisempi kuin 1850-luvun nälänhädän vuosina. Meillähän pitäisi olla kaikki hyvin ja elintaso korkeimmillaan kuin koskaan, vaan silti kansa ja etenkin nuoret ovat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen.
Uutisesta ehkä huolestuttavin esille tuotu tieto on juuri kokemamme, ettei koulutus enää tuo suojaa työttömyydeltä ja tätä kautta elintason laskemiselta. Itse en ole loistava insinööri, vaan juuri sellainen kulisseihin katoava keskitasoinen puurtaja ja sellaisia ei enää tarvita. Tarvitaan niitä, jotka ovat valmiiksi jo huipputyyppejä ja douppaamalla nostavat itsensä aivan käsittämättömiin suorituksiin. Taviksille ei enää ole sijaa tässä maailmassa, vaikka me olemme se huomaamaton ryhmä, joka korulauseiden sijaan tekee ne työt, joista toiset ottavat kunnian.
Palkkatuen avulla myös minä työllistyin vuonna 2015, mutta valitettavasti työllisyys ei sitten kauan kestänyt. Niinhän palkkatukityöpaikkojen kanssa yleensäkin käy, että ilo työllistymisestä jää lyhytaikaiseksi. Palkkatukipaikkoja on myös erittäin vaikea löytää - minä sain paikkani oppilaitoksen suhteilla, itselläni kun ei minkäänlaisia suhteita ole. Toisaalta palkkatukipaikat myös vääristävät työmarkkinoita, mutta mitäpä siitä, kun vain saisi edes jotain palkkaa.
VastaaPoistaOn tosiaan kivempi lukea toisenlaisia kirjoja eli sellaisia, jotka ovat pakoa arjesta. Me tavikset - ainakaan hiljaiset puurtajat - emme ole kysyttyjä työmarkkinoilla, joten luemme sitten kirjallisuutta.