Propagandaa

”Tarjolla on nyt tuhansia avoimia työpaikkoja – ongelma on, että ne eivät täyty”

Jälleen hehkutetaan – tällä kertaa Aamulehdessä – ”tuhansia tarjolla olevia työpaikkoja”, joita työttömät eivät nirsouttaan ja laiskuuttaan ”ota vastaan”.
Työttömien syyllistäminen alkaa olla jo niin väsynyt keino sen todisteluun, että työpaikkoja muka oikeasti on valtavasti tarjolla, mutta kun…

Jos tammi-heinäkuussa on Pirkanmaan TE-toimistoon ilmoitettu 5402 avointa työpaikkaa, niin eikö se tarkoita, että määrä pitää jakaa seitsemällä, jolloin kuukaudessa on ilmoitettu 771 työpaikkaa ja päivässä noin 25. Tämä ei todellakaan tarkoita, että tällä hetkellä Pirkanmaalla olisi ”avoinna” nuo yli 5000 työpaikkaa! Otsikossa annetaan tahallaan ymmärtää asia väärin eli kyseessä on selkeä propaganda!

Entäpä sitten työnhakijoiden määrä Pirkanmaalla? Tampereen työttömyysaste on huimat 22% (huolimatta velkarahalla toteutettavista ökyrakennushankkeista, joita on perusteltu työllisyydellä…) Pelkästään Tampereella oli heinäkuussa 22 863 työtöntä työnhakijaa ja koko Pirkanmaalla 40 359. Mitenkäs nämä mahdutetaan tuohon noin 770 työpaikkaan?

En viitsisi edes mennä tarjolla olevien työpaikkojen laatuun, koska on selvää että hyvin moni niistä on provisiopalkkaista myyntityötä, silppu-, pätkä- ja vuokratyötä, joiden ansioilla ei tule toimeen.

Tästä "tuhansia" työpaikkoja hakemaan...

Kommentoin asiaa Aamulehden kirjoitukseen, mutta kommenttiani ei näköjään julkaistu!

On siellä kuitenkin samansisältöisiä kommentteja. 

Työmarkkinoiden epähalutuin

Pitäisiköhän minun aloittaa työnhaku? Olisipa edes mitä hakea; työpaikkatarjonta on surkea tällä hetkellä… Lisäksi ”haluttavuuteni” työmarkkinoilla on huonontunut entisestään, koska täytin kesällä 50 vuotta. Kuluneesta runsaasta seitsemästä vuodesta olen tosiaan ollut töissä alle vuoden, joten eipä tämä tilanne ihan valtaisan lupaavalta näytä!
(Toisaalta tiedän it-alalta yli viisikymppisiä miehiä, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa ja saaneet olla aina töissä. No, en ole sillä alalla enkä ole mies.)

Tässä Hesarin artikkeli aiheesta kahden vuoden takaa:

Maahanmuuttajat, yli 50-vuotiaat ja vammaiset eivät ole työmarkkinoiden halutuimpia työntekijöitä. Suomesta löytyy kuitenkin työnantajia, jotka ovat tyytyväisiä, että ovat palkanneet heidät.
 "Kirkossa arvostetaan senioriteettia, elämänkokemusta ja muualla hankittua työkokemusta. Kuusikymppisiäkin rekrytoidaan meille töihin. Jos ihminen on tehnyt alan töitä, on osaava ja jaksaa, emme katso ikää ollenkaan"

Entä pitäisikö hakeutua seurakuntaan töihin, jos edellä sanottu pitää paikkansa?

Yli 50-vuotiaat miehet työllistyvät heikommin kuin samanikäiset naiset, jotka työllistyvät esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, palvelualoille ja kaupan alalle. Vanhemmissa ikäryhmissä on enemmän pätkätyön tekijöitä kuin keski-ikäisissä. Yli 10 kertaa vuoden aikana työllistyviä on selvästi enemmän yli 50-vuotiaissa kuin nuorissa.

Että tällaisia faktoja. Minä työllistyin vähäksi aikaa (= aivan liian lyhyeksi ajaksi) sosiaali- ja terveysalan toimistosihteerin työhön. Tänä vuonna pätkätyöni on alkanut kerran ja loppunut kahdesti, eli 10:stä kerrasta ei ole tietoakaan - eikä sellaisissa pätkissä mitään hurraamista olisikaan.

Miten voisi helpottaa työttömäksi palaamista?

Lomaltapaluu tuntuu olevan usein työllisille vaikeaa, koska näihin aikoihin lehdet täyttyvät vinkeistä töihinpaluun helpottamiseksi. Kyllähän sieltä työelämästä pois pääsee, ei siellä kaikkien ole pakko olla…

IL:n mukaan näillä työterveyslaitoksen vinkeillä lomalta palaaminen on helpompaa kuin muuten:

Palaa töihin keskellä viikkoa

Ajoita lomalta paluusi keskelle viikkoa, jos mahdollista. Silloin ensimmäinen työviikko ei tunnu liian raskaalta.

Anna itsellesi aikaa tottua työrytmiin

Väsähtämistä ensimmäisinä työpäivinä ei kannata pelästyä: keho ja mieli totuttelevat uuteen vuorokausirytmiin.

Muista päivittäinen palautuminen

Nauti kesästä ja työpäivän jälkeisestä vapaa-ajastasi edelleen, vaikka oletkin töissä.

Tarkastele työtäsi ja työyhteisöäsi uusista näkökulmista

Loman jälkeen osaat katsella työtäsi uudesta näkökulmasta.
Aloita työt suunnittelemalla syksyä kevään kokemukset huomioiden.
Loman jälkeinen aika on otollista arvioida asioita uudella tavalla.

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/

Käännetäänpä asetelma toisin päin eli millaista olisi näillä vinkeillä työttömäksi paluun helpottaminen(?):

Palaa työttömäksi keskellä viikkoa

Ajoita työttömäksi paluusi keskelle viikkoa, jos mahdollista. Silloin ensimmäinen työttömyysviikko ei tunnu liian raskaalta.

Anna itsellesi aikaa tottua työttömyysrytmittömyyteen

Väsähtämistä ensimmäisinä työttömyyspäivinä ei kannata pelästyä: keho ja mieli totuttelevat uuteen vuorokausirytmittömyyteen.

Muista päivittäinen palautuminen

Nauti kesästä ja loputtomasta vapaa-ajastasi, vaikka oletkin työttömänä.

Tarkastele työttömyyttäsi uusista näkökulmista

Työpätkän jälkeen osaat katsella työttömyyttäsi uudesta näkökulmasta.
Aloita työttömyys suunnittelemalla syksyä kevään kokemukset huomioiden.
Työn jälkeinen aika on otollista arvioida asioita uudella tavalla.

Miltä tämä vaikuttaa, toimisiko?

Alkamattomuudesta

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa tai aloittaa jotain - ja ennen kaikkea ”palata” töihin kesälomalta. Mitään ei vielä tällä tietoa minun kohdallani ala, paitsi työttömyys alkoi kolmisen viikkoa sitten… Tänä vuonna on tosiaan iso ero aiempiin vuosiin verrattuna siinä suhteessa, että olen kuitenkin ollut äskettäin töissä.  Lisäksi kahtena edellisenä vuotena alkoi jotain: 2015 syyskuussa alkoi palkkatukityö ja vuoden 2014 lokakuussa työvoimakoulutus.

Keksin kuitenkin erään asian, joka nyt alkoi, nimittäin selittelyntarve! Tunnen tarvetta selitellä, jos minun pitää sopia esim. jotain aikaa ja minulle käykin jo päivällä eikä vasta ”töiden jälkeen”. Minun täytyy selittää (eniten itselleni), että olen ollut pätkätyössä ja uusi pätkä alkaa mahdollisesti elokuussa…

Tästä kuvasta voi bongata nyt jo entisen(?) työpaikkani.

Paluu työttömäksi

Olen ollut jo yli viikon työttömänä ja muutaman päivän kuluttua on aika hakea ansiosidonnaista päivärahaa. Minulla oli viimeksi suuri ”ilo” hakea sitä vuonna 2009, jolloin jouduinkin odottamaan ensimmäistä rahaa tilille kokonaista neljä kuukautta! Eipä tässä mitään isompaa hätää ole, koska valtaisasta palkastani on tietenkin jäänyt paljon säästöön… Tuskinpa tällä kertaa ensimmäisen maksun saaminen kestää kuitenkaan ihan noin kauan? Kävin jo TE-palveluiden sähköisessä asioinnissa ilmoittautumassa työnhakijaksi, mikä ei ollut erityisen ilahduttavaa, koska mieluiten sieltä pysyisi kokonaan poissa. Onnellisia ovat he, joiden ei ole koskaan tarvinnut siellä asioida.

Nyt vielä nautin kesästä ja sen antimista: melon, poimin mustikoita, syön uusia perunoita - ja muuta sellaista grillailua ja chillailua. Kuten tiedämme, Suomen kesä valitettavasti on aivan liian lyhyt. Kesää saisi olla yhdeksän kuukautta ja muita vuodenaikoja yhteensä kolme kuukautta eli kutakin yksi kuukausi ;-). Syksy on mielestäni aina niin ankea (paitsi ehkä alkusyksy, jos aurinko vielä paistaa) – talvesta puhumattakaan. Kun ei ole enää kunnon talvia; viime talvikin oli sellaista hirveää loskapaska-keliä. Olisi edes kunnon pakkastalvia, mutta kun ei… Kuitenkin viime talvi oli huomattavasti helpompi jaksaa, kun kävin töissä.

Edellisen vuoden ja kolmen neljäsosan aikana minulla on ollut mukavasti tekemistä, koska olin 7,5 kk työvoimakoulutuksessa sekä 6 + 4 kuukautta töissä. Tuona aikana olen vain noin 3,5 kuukautta ollut virallisesti työtön ja siinä on mukana kesä 2015, jolloin työttömänä olo ei suuremmin minua haitannut. Mielenkiinnolla odottelen miten työtilanteeni kehittyy tästä eteenpäin.

Taas lomalle

On jälleen koittanut aika lopettaa työt ja aloittaa loma. Virallista lomaa on ensin 4 päivää ja sen jälkeen alkaa ”loma”. Viimeksi ”lomaa” kesti kokonaista kuusi vuotta ja kolmisen kuukautta päälle… Jospa tällä kertaa se ei kestäisi aivan niin kauan. Ilmassa on vielä lupausta töiden jatkumisesta, koska ikuisuusprojekti, jossa työskentelen, ei todellakaan ole vielä valmis.
 
Kieltämättä on jokseenkin rasittavaa aina uudelleen lopettaa (ja mahdollisesti aloittaa) työt. Tänä vuonna olen jo kerran aloittanut työsuhteen uudestaan ja nyt lopetan työsuhteen toista kertaa. Tällaista on, kun ei ole valinnanvaraa, vaan joko otat tai jätät eli menet siihen ainoaan työhön, jonka saat tai sitten olet työtön. Kuitenkin on parempi näin kuin kokonaan ilman töitä. Nyt aion joka tapauksessa nauttia siitä ajasta, mitä kesästä on vielä jäljellä.

Matalapalkkaisesta pätkätyöstä

Olen sattuneesta syystä lueskellut näiden vuosien aikana runsaasti työttömyysaiheisia keskusteluja. Eräästä lukemastani keskustelusta jäi äskettäin mieleen kun joku keskustelija kirjoitti, ettei halua mennä matalapalkkaisiin pätkätöihin. Samoin eräs ”kollegani” työvoimapoliittisesta koulutuksesta ilmoitti, ettei menisi palkkatukityöhön ”koska ne loppuvat” eli ovat määräaikaisia. Ymmärrän toki erittäinkin hyvin tuon määräaikaisuusnäkökulman, koska onhan rasittavaa aina olla uudestaan hakemassa työpaikkaa tai stressaamassa työn jatkumisesta. Toisaalta, miten minun olisi käynyt, jos en olisi ensin mennyt palkkatukityöhön ja sen jälkeen matalapalkkaiseen pätkätyöhön? No, minä olisin edelleen työttömänä!

Olisi hienoa saada vaikka hyväpalkkainen määräaikainen työ (silloin jäisi jotain säästöönkin ja saisi tarvittaessa parempaa ansiosidonnaista päivärahaa) tai matalapalkkainen vakituinen työ, jolloin ei tarvitsisi stressata mahdollisesta jatkosta. Mieluiten tietenkin ottaisin sen hyväpalkkaisen vakituisen työpaikan, mutta se on aina ollut täyttä utopiaa… On siis jatkettava näillä mitä saa. Jos haluan olla töissä edes joskus, minun on ”mentävä” (aivan kuin töihin tuosta vain mentäisiin) siihen matalapalkkaiseen pätkätyöhön.