Mielensäpahoittaja täällä taas

On ehkä hyvä, etten aiemmin onnistunut saamaan yhtään vuorotteluvapaan sijaisuutta.  Nyt on nimittäin päässyt käymään niin, että minä en ole yhtään mitään tähän vuorotteluvapaalla olevan henkilöön verrattuna! Minusta ei ilmeisesti ole lähes mitään hyötyä töissä, koska tämä henkilö on (ollut) suorastaan korvaamaton.  Oikeasti kukaan ei ole korvaamaton, ja eläkkeelle jäänti on kuitenkin sillä ”korvaamattomallakin” edessä.

Ehkä olen vain turhasta mielenipahoittaja, mutta tällainen vertailu ja dissaaminen on todella epäreilua, varsinkin kun mainittu henkilö on ollut työssään 30 vuotta. Minun vikani tai ongelmani ei myöskään ole aliresursointi, sairauslomat (koronan vuoksi) tai muut jatkuvasti pyörivät lomat. Olen joutunut monella tapaa ikävään paikkaan ja asemaan, enkä olisi ottanut tätä työtä, jos olisin tiennyt tämän etukäteen.

Ihmettelen kovasti, eikö minusta todella ole mitään positiivista sanottavaa? Esimies töksäytti ns. palautteensa ilman mitään psykologista taitoa, kuten hampurilaistekniikkaa, jossa sanotaan ensin positiivista asiaa ja ikään kuin välissä negatiivinen asia ja sitten taas jotain positiivista. Onkohan vika vain ja ainoastaan minussa vai olisiko kuka tahansa ollut samanlainen pettymys?

Ensimmäistä kertaa minun tekisi mieleni jäädä saikuttelemaan tai jättää koko leikki kesken.  Minulla on lisäksi pelko persiissä siitä, etten saa tästä paikasta suosituksia enkä tämän jälkeen enää alalta muita töitä. Aiemmissa paikoissa ei kukaan valittanut eikä vertaillut mitään ja sain hyvää palautetta, mutta nyt kaikki on jotenkin kääntynyt päälaelleen.