Kellarihumppaa

Vaikka olen edelleen samassa paikassa töissä kuin ennen, tosin eri yksikössä, on nyt erilaista kuin aiemmin. Ensinnäkin, minulla on (ensimmäistä kertaa) työvaatteet käytössä ja ne pitää mennä vaihtamaan rakennuksen kellarissa sijaitsevaan pukuhuoneeseen. Aiemmissa yksiköissä työskennellessäni minulla oli omat vaatteeni päällä ja silloin tuntuikin siltä kuin olisin aivan tavallisissa toimistotöissä. Aikaisemmat työtilat myös sijaitsivat enemmän toimistoa muistuttavissa nykyaikaisissa tiloissa ja nyt ollaan perinteisessä eli vanhanaikaisemmassa ympäristössä.

Toinen seikka on se, etten ole – ainakaan heti - tuntenut itseäni kovinkaan tervetulleeksi uuteen työympäristööni. On tosi rasittavaa, kun työkaverit (- ja tehtävät) vaihtuvat liian usein. Nyt olen neljännessä yksikössä alle puolentoista vuoden aikana ja jo kolmannessa alle puolen vuoden aikana. Tähän asti olen tavannut enimmäkseen mukavia ihmisiä ja viihtynyt töissä. Toivon, ettei asia muutu tässä uudessakaan työtehtävässä. Tärkeintä on, että lähimmät työkaverit ovat sellaisia, joiden kanssa työnteko sujuu, vaikka kemiat eivät aina kohtaisikaan. Nykyisessä paikassa ihmisiä tulee ja menee, joten jatkuvasti en työskentele samojen henkilöiden kanssa. Sellaisen vaikutelman olen ainakin saanut, että samassa tehtävässä saattaa olla hieman liikaakin väkeä. mutta en toisaalta tarkkaan tiedä kaikkien työnkuvaa.