Epävarmuus: Työttömänä on melko varmaa se, ettei enää työllisty tai jos työllistyy, se on erittäin vaikeaa. Pätkätyöläisenä on epätietoisuus töiden jatkosta, mutta toisaalta on tieto siitä, että työt ovat välillä katkolla. Tälläkin kertaa oli hilkulla, että jotain jatkoa sain.
Ulkopuolisuus: Kun työpätkät
sijaitsevat eri yksiköissä ja vaihtuvat usein, ei ole koskaan aidosti joukossa
mukana, vaikka yrittäisikin omalta osaltaan osallistua esim. aamukahville
muiden mukana. Lopulta kuitenkin käy aina selväksi, ettei todellakaan ole osa
vakiporukkaa. Tuntuu myös siltä, että on ”aina” lähdössä jostain paikasta ja
menossa seuraavaan, kunnes ei enää ole seuraavaa paikkaa tarjolla…
Väliaikaisuus: ”Väliaikaista kaikki on vaan.”
Minun
tapauksessani väliaikaista on työssäkäynti, koska vakipaikkaa en enää tule
saamaan. Kilpailu on kovaksi havaittu ja mahdollisuuteni siinä menestymiseen
eivät ole erityisen hyvät.
”Tämä vuosi,
joitain suosi, enemmän…”
Varsinkin työttömyysvuosina on aivan aiheellisesti tuntunut siltä, että ”kaikilla
muilla” on parempi menestys ja onni työnhaussa ja työhön valituksi tulemisessa.
Samaa tuntemusta valitettavasti minulla on edelleen, koska vuosi 2021 ei
suosinut minua ns. vakipaikan saamisessa - yrityksestä huolimatta.
Hyvää on kuitenkin
se, että nyt on jo toinen vuodenvaihde, jolloin minulla on seuraavalle vuodelle
töitä tiedossa (ainakin puoleksi vuodeksi).
Itse kyllä pidän kesäisestä kausityöstäni mahtavien työkavereideni kera ja talviset työttömyysajat menevät ihan "lomana".
VastaaPoistaMatkustelen ja nautin elämästä tienaamillani palkkarahoilla ja on ihanaa kääntää kylkeä kylminä talviaamuina, kun ei tarvitse välttämättä lähteä minnekään. En edes tahtoisi vakituista työsuhdetta!
Tosin olen perheetön sinkku, eikä minulla ole mitään merkittäviä velkoja harteillani.
Muutenkin pidän sellaisesta vapaudesta, ettei ole siihen työhön liikaa sidottu.
Toki on aivan älyttömän suuri onnen potku, että olen elämäni voinut tällä tavalla järjestellä!
Mutta väliaikaistahan tämä kaikki on vaan, kuten kirjoitit.
Minulle olisi ihannetilanne olla kesät vapaalla ja vaikka syyskuusta toukokuuhun töissä. Valitettavasti sellainen ei oikein ole mahdollista, koska nyt kun olen työelämässä kohta puolitoista vuotta ollut, ovat kesät menneet enimmäkseen töissä. Valinnanvaraa ei ole, joko olen kokonaan ilman töitä tai sitten töissä silloin, kun olisin mieluiten vapaalla.
PoistaMinäkin pitäisin sellaisesta vapaudesta, jossa ei ole työhön liikaa sidottu, mutta kovin vaikeaa sellaista on järjestää, koska työtä kuitenkin tarvitsee toimeentulon vuoksi.
Itse en ole koskaan haaveillut ylipitkistä lomista. Arki ja arkinen ahertaminen ja kaikenlainen puuhastelu ja työnteko on parasta. Yhtä työttömyysjaksoa lukuunottamatta olen saanut olla työelämässä ja tästä olen kiitollinen.
VastaaPoistaPääasia on, että on itse tyytyväinen! On hienoa, kun on saanut olla työelämässä niin halutessaan.
PoistaTyöttömyysvuosistani huolimatta, voisin jo tässä iässä tehdä esim. lyhennettyä työaikaa, mutta vastahan olen takaisin työelämään päässyt..