Olen joutunut jälleen kerran palaamaan työnhaun epätoivoiselle tielle - ilmeisesti aivan yhtä kelpaamattomana kuin aiemmin, vaikka olenkin toistaiseksi, eli vuoden loppuun asti, töissä. Ikäiseni tai minua vanhemmat haastattelijat (toki olen mieluummin heidän haastateltavanaan kuin itseäni 20 vuotta nuorempien!) eivät voi mitenkään käsittää, millaista on joutua aina vain hakemaan ja hakemaan työpaikkoja saamatta yleensä minkäänlaista myönteistä vastausta hakuihinsa. He ovat hakeneet ehkä vain yhtä työpaikkaa ja olleet siinä jo 30 vuotta.
Kävin työhaastattelussa
nykyisessä työpaikassani toisella ”sektorilla*”. Nykyisellä ”sektorilla” en
tunne olevani erityisen arvostettu, vaan olen siellä vähän kuin Ei Kukaan… Joka
tapauksessa seuraavat asiat ovat käyneet minulle erittäin selviksi:
1)
En voi saada vakituista työpaikkaa,
koska aina on jollain tavalla mieleisempiä
(tai kokeneempia) hakijoita.
2)
Jos tarjolla on kolme- tai neljäkymppinen
hakija, jolla on enemmän työkokemusta, hän toki ohittaa yli viisikymppisen.
Minun kohdallani ei valintaan ilmeisesti vaikuta nykyinen työskentely ko.
organisaatiossa eikä alan (vähäinen) työkokemus. Työhaastatteluun pääsyyn se
toki saattaa vaikuttaa. Kuuluin
”sentään” noin 10 prosenttiin hakijoista, joka sai kutsun.
(*sektori on
peitenimi, koska en halua mainita oikeata
nimitystä työpaikan tunnistamisen välttämiseksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti