”Tässäkö tää oli?”

En erityisemmin piittaa A.W:n samannimisestä lauluntekeleestä, mutta kieltämättä nyt ovat heränneet vastaavat ajatukset työllistymiseni suhteen. Kuvittelin todellakin naiiviudessani työttömyysongelmani ratkenneen ja saavani jatkossa jopa mahdollisen eläkepaikan. No, näin ei nyt näytä käyvän. Asemani työnhakijani ei olekaan yhtään parantunut työelämässä olemisestani huolimatta ja kilpailu vähistä työpaikoista jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Pahimman skenaarion mukaan teen vielä kaksi kuukautta sellaista työtä, joka ei kehitä osaamistani ja jään sitten ensi vuoden alusta työpaikattomaksi 55 ja ½ -vuotiaana.

Alku näytti niin lupaavalta ja pidin työstäni todella, mutta valitettavasti kyseessä oli vain projekti, joka on nyt tehty valmiiksi eikä tarvetta jatkolle siinä paikassa ollut, koska olin siellä ylimääräisenä tekijänä. Sen jälkeen sainkin enää vain lyhyen kesäsijaisuuden ja tällä hetkellä en tee lainkaan substanssityötä, jossa olisin (ollut) oikeasti hyvä ja motivoitunut.

Omapa on sitten menetyksensä ja tappionsa kun haluavat selkeästi nuorempia tai jotenkin muuten erilaisia ihmisiä kuin minä olen. Olen kuitenkin saanut hyvää palautetta työstäni ja suosittelijoitakin minulla on. En tosiaankaan ymmärrä, mikä kohdallani oikein mättää! Töihin valitaan sellaisia henkilöitä, joita itse en olisi valinnut (esim. saikuttelija tai ei-erityisen-nopea-oppija), mutta enhän minä mitään valintaperusteista ilmeisesti ymmärrä? Täytyy sanoa olevani todella pettynyt koko tähän tilanteeseen. Onko kyseessä kuitenkin lopulta ikäni, joka on ”väärä”, vaikka kuvittelin, ettei ikäsyrjintää tällä alalla olisi? Eläkeikääni on kuitenkin edelleenkin kymmenisen vuotta.