Jo on propaganda taas voimissaan! Harvoin joutuu yhtä vahvaa soopaa lukemaan. Kummasti en löydä itseäni ”työttömyyden kahdeksista kasvoista”. Tosin en ole tällä hetkellä työtön, mutta samastun edelleen työttömiin pitkäaikaistyöpaikattomuuteni ja tämänhetkisten määräaikaisten työpätkieni vuoksi.
Suomalaisen työttömyyden kahdeksat kasvot
Minulla on nyt epävakaa
työ, mutta ei yhtään työllistymisen estettä.
Olen nainen, asun
kaupungissa ja etsin aktiivisesti työtä, mitään terveysrajoitteita minulla ei
ole.
Parhaassa työiässä en työnantajien/ rekrytoijien mielestä
enää ole, osaamistasoni on silti jotain
muuta kuin matala.
En siis kuulu mihinkään alla jaotelluista ryhmistä eivätkä
useimmat muutkaan työttömät. Missä ovat esim. korkeakoulutetut nuoret, jotka
eivät saa töitä? Entä ne parhaassa työiässä olevat henkilöt, joilla on
korkeahko osaamistaso, mutta eivät ole mitään ns. erikois- tai huippuosaajia? Työttömyyden
kasvoja ei todellakaan voi lokeroida kahdeksaan selvästikin tarkoitushakuiseen
ryhmään. Tällä jaottelulla pyritään jälleen kerran perustelemaan kuvitteellista
työvoimapulaa ja syyttämään työttömiä työttömyydestään. En erityisemmin välitä
vihapuhe-käsitteestä, joka luotiin koskemaan erääseen tiettyyn ryhmään
kohdistuvaa arvostelua, mutta työttömien kohdalla tällainen vihapuhe tuntuu
olevan aina ajankohtaista ja oikeutettua.
Tyypillinen suomalainen työtön on muka 55-vuotias (olen,
vaikka en tällä hetkellä olekaan työtön), asuu maaseudulla tai lähiössä (asun
10 km kaupungin keskustasta pientaloalueella) ja ”työkokemusta on, mutta se on
vanhentunut”. Minun uusimman alan työkokemukseni ei todellakaan ole
vanhentunut, koska se on tältä vuodelta eli erittäin tuoretta. Ei siis täysin
sovi minuun myöskään tämä kuvaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti