On vaikea ymmärtää työpaikattoman tilannetta, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai edes pätkätyöläisenä. Monessa tapauksessa henkilö on saanut olla samassa työpaikassa (yli) 30 vuotta. En ole aivan varma pitäisikö silloin esittää onnittelut vai olla pahoillaan… Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta, kun se jo loppuu. Aiempien pätkätöideni jälkeen on minun yleensä ollut vaikeaa, ellei jopa lähes mahdotonta, työllistyä uudelleen. Työpaikattomana joutuu sitten olemaan rahattomana, poliitikkojen kiusattavana ja kaikesta mahdollisesta syyllistettynä.
Työpaikattomuus
on henkisesti ja taloudellisesti vaativaa. Se vaatii jatkuvaa arvottomuuden,
kelpaamattomuuden, rahattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja
joukkoon kuulumattomuuden sietämistä eli rautaista mielenterveyttä. Kuinka moni
oikeasti jaksaa sellaista joka päivä? Sitä jaksamista pitäisi todella arvostaa
jatkuvan syyllistämisen ja CV:n aukoista kyselemisen sijaan. Myös rekrytoinnissa
pitäisi arvostaa työttömän psyykkistä kestokykyä, jos sellaista vielä on jäljellä.
Töissä
ollessa tuntuu melkein siltä kuin ei olisi koskaan työttömänä ollutkaan.
Seuraavaa pätkää odotellessa - ja se onkin jo tiedossa! Pätkätyöllisyydestä käteen jää pieni
ansiosidonnainen (eikä aina edes sitä) ja työtodistus, mutta onhan se toki
jotain ”tässä tilanteessa”. CV:n saa myös päivitettyä sekä hyvää työkokemusta
ja paljon uutta osaamista. Toivon kuitenkin työllistymiseni olevan tällä kertaa
- enemmän tai vähemmän – pysyvää, vaikka sitten pätkissä. Ensi kesänä minulle tulee
kriittiset 55 vuotta mittariin.
Tulin melko pitkästä aikaa katsomaan blogiasi.
VastaaPoistaJatkat siis uuden pätkän verran - tajusinko oikein? Onnea sinulle kovasti. Jos ei enempää ole tarjolla, niin pätkää edes sitten: aina jonkin verran eteenpäin.
Aivan naurettavaa, miten ihmiset elävät aivan eri todellisuuksissa. On tosiaan niitä, jotka ovat porskuttaneet 35 vuotta samassa työpaikassa ja suhtautuvat alentuvasti työttömiin ja määräaikaisesti työllistyviin, kun eivät kuplassaan mistään mitään ymmärrä.
Kyllä, saan toisen pätkän (6 kk) tämän perään ja todennäköisesti myös sen jälkeen työni jatkunee toisaalla talon sisällä. Tämä projekti tullee valmiiksi seuraavan pätkäni aikana, mutta koska minuun ollaan tyytyväisiä työorientoituneena henkilönä, jolla ei ole poissaoloja (kehityskeskustelussa saamaani palautetta), saan tarvittaessa suosituksia muuallekin.
PoistaHienoa, loistavaa!
PoistaElämä, varsinkaan työelämä, ei ole reilua. Niin paljon on tuurista kiinni.
Lopulta on hyvinkin pienestä kiinni, onko töissä vai työpaikattomana ja myöskin harvinaisella oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisella on merkitystä.
PoistaKyllä työttömyys jälkensä jättää. Minä en taida kokemuksistani toipua koskaan. Niin monta hakuprosessien ja haastatteluiden täystyrmäystä, turhaa tutkintoa ja turhaa (ilmaista) työharjoittelu, -kokeilu tms. pätkää tuli tehtyä ja koettua.
VastaaPoistaVaikka olen jo pitkään ollut toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa, huomaan tuntevani huonoa omaatuntoa jopa viikonlopun vapaapäivistä. Samoin, jos illalla nukkumaan mennessä en ole kuolemanväsynyt (sitäkin tuli yrittäjävuosina kroonisesti koettua), tuntuu että yöunetkaan eivät ole "ansaittuja". Pätkätyökierteessa joutui koko ajan olemaan "varpaillaan" ja todistamaan kyvykkyytensä päivittäin. Se ahdistus on ilmeisesti muuttunut krooniseksi. Tuntuu, että edelleenkin on suurennuslasin alla, ja oma paikka on todistettavasti ansaittava päivittäin, koska se työpaikka voidaan ottaa pois milloin tahansa ja se loputon, epätoivoinen työnhaku alkaa taas....
Samoja kokemuksia (valitettavasti) on minulla kuin nuo mainitsemasi. Epätoivoinen työnhaku on todella kuluttavaa!
VastaaPoistaTottahan sekin on, että työpaikka voidaan ottaa pois milloin tahansa, joten olen iloinen jokaisesta työpäivästä. Huonoa omatuntoa en silti todellakaan tunne viikonlopun vapaapäivistä, vaan kaipaisin muutaman vapaapäivän lisää. Nyt olen melkein aina töissä, kun "muutamaan" vuoteen en ollut lainkaan töissä.
Viittaan vielä edellisen kommentin vastaukseeni, jossa kerron saamastani myönteisestä palautteesta. On kovin kummallista etten ensin millään pääse töihin ja sitten kun vihdoin vaikeimman kautta pääsen, niin minuun ollaan tyytyväisä. (Terveiset kaikille niille tahoille, jotka eivät minua töihin kelpuuttaneet.)