Työn tekemisen hyviksi puoliksi kerrotaan itsensä tarpeelliseksi tunteminen, työpaikan sosiaaliset suhteet ja ihanteellisessa tapauksessa mielekkään työn tekeminen. Nämä ovat tärkeitä asioita, jotka työllistyminen eli työpaikallistuminen tuo tullessaan. Lisäksi tulevat tietysti palkka ja mahdolliset työsuhde-edut. Minulla on nyt työterveyshuolto ja sain myös ePassin! (Edellisellä työnantajalla en vastaavaa saanut.)
Työssäkäynti
myös rytmittää ja aikatauluttaa elämää. Tällöin kaikki ei ole samaa
katkeamatonta jatkumoa, jossa ei erotu arki eikä pyhä, loma eikä vapaa-aika
eivätkä myöskään viikonloput arkipäivistä. Nyt niillä on selkeä ero. En keksi
työllisyydelle eli työpaikallisuudelle
mitään huonoja puolia. Ainoa sellainen voisi olla tietynlainen vapauden
menetys, koska työ sitoo noin kahdeksaksi tunniksi per työpäivä. Neljän vuoden rahattoman ”vapauden” jälkeen se
ei kuitenkaan yhtään minua haittaa. Työpaikattomalla on tunnetusti runsaasti
vapaa-aikaa, mutta ei yleensä mitään aikatauluja eikä varsinkaan rahaa.
Turvallisessa ja vakaassa työssä ei olekaan huonoja puolia. Kuinka monta sellaista työpaikkaa on olemassa?
VastaaPoistaKuherruskauden mentyä ohi alkaa työpaikallisuudesta löytyä myös pikkuvikoja. Varsinkin yksityisellä sektorilla ei voi todeta muuta kuin että ainoa varma asia on epävarmuus. Käynnissä oleva pandemia on lisännyt epävarmuutta, esimerkiksi lomautukset. Koko 2000-luku on ollut kaikkea muuta kuin vakautta ja varmuutta omasta paikastaan auringossa.
Työt saatetaan tehokkuuden maksimoimiseksi sekä kulujen minimoimiseksi siirtää toiselle puolelle Suomea tai maapalloa. Jos et ota maallista omaisuuttasi reppuselkään ja muuta työn perässä, se oli siinä. Omaisuutta voi olla enemmänkin kuin se hammasharja. Mahdoton liikuttaa ja siirtää toisaalle. Hetkenä minä hyvänsä saatat olla tilanteessa, jossa nykytermein siirrytään uusiin haasteisiin. Pääsee neuvottavaksi: mene töihin.
Organisaatioita myllätään uusiksi, säästetään ja tehostetaan. Minimimiehitys syö tekijän voimia.
Jostain syystä niitä uusia tekijöitä on jonossa oven takana mutta niitä ei hevillä kuitenkaan palkata. Ainoastaan äärimmäisessä hädässä ja määräaikaiseksi. Puserra, puserra. YT-neuvottelut eivät ole vain tämän päivän sana, sitä ne ovat olleet jo yli kaksikymmentä vuotta. Pieniä neuvotteluja ja porukkaa karsiutuu pikkuhiljaa. Tai läväytetään välillä vähän näyttävämmät neuvottelut. Harvoin ylittyy uutiskynnys.
Olisipa muinoin neuvottu valitsemaan ura valtiolla, kuulemma on ollut silloin leipä pitkä vaikkakin kapea.
En ole koskaan ollut missään "turvallisessa ja vakaassa" työpaikassa. Mainitsemiasi asioita olen joutunut kokemaan henkilökohtaisesti nimenomaan koko 2000- luvun ja aiemminkin. Nyt en ole yksityisellä sektorilla ja tämäkin työ on määräaikainen. Silti iloitsen tästä pienestäkin, huonossa tapauksessa lyhyeksi jäävästä, työpaikallisuudestani!
PoistaOlen itse ollut vastaavasti yhtä onnellinen silloin, kun sain tietää pääseväni lyhyeen pätkätyöhön, jolla sain hetkeksi katkaistua työttömyyden. Palkka oli surkea ja pätkä lyhyt, mutta siitä huolimatta liitelin maanpinnan yläpuolella kun sain sen työn. Torkkupeitto ja muut elätit voisivat työttömiä laiskoiksi haukkuessaan muistaa, että jokainen normaali työtön hakee töitä eikä varmasti halua elää yhteiskunnan ulkopuolisena.
PoistaTavan työläisellä pitäisi olla noin neljänkymmenen vuoden työrupeama, että olisi jonkunlainen eläke kasassa. Viisikymppisellä on vielä paljon työvuosia edessä ja viisikymppinen on itse asiassa työntekijä parhaimmasta päästä.
Se että työtön on äärettömän iloinen työttömyyden katkaisevasta lyhyestäkin pätkätyöstä pitäisi jo vakuuttaa heidät, jotka ovat sitä mieltä, että ihminen on omasta halustaan työtön. Ja se yletön onnellisuuden tunne palkkatyöstä on ihan selvääkin selvempi näyttö siitä, että työttömyys on kahle ja tuntuu ylitsepääsemättömältä vankilalta. Itsellä oli pätkätyön saamisesta sellainen tunne, että pääsin vapaaksi vankeudesta.
Yleisesti ottaen närästää työttömien mollaaminen, kun pitäisi keskittyä siihen, miten jokainen yhteiskunnan jäsen pysyisi mukana ja olisi tasavertainen.
Aiemmasta työttömäksi jäämisestäni muistui mieleeni kun olin saanut määräaikaisen työpaikan, että aloin sopivissa käänteissä esimiehelle muistuttaa, että olen halukas saamaan vakityön. Tilaisuuksia tämän asian esilletuomiseen tuli, ja lopulta sainkin vakituisen työpaikan. Kannattaa vähän niin kuin vaivihkaa markkinoida itseään, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Ole onnellinen töistäsi, mutta älä tyydy vähään!
Siinäpä ongelman ydin onkin, ettei "Torkkupeitolla" ja vastaavilla hyypiöillä ole mitään käsitystä siitä, millaista on olla vastentahtoisesti ilman työpaikkaa, Nimenomaan vastentahtoisesti eikä suinkaan vapaaehtoisesti! Luulisi pahimmankin typeryksen ymmärtävän sen asian, että työpaikaton todellakin haluaa ja pyrkii töihin sekä on onnellinen kaikista pienistä työpätkistään. Koska kuitenkin halutaan piilottaa se tosiasia, että kaikille ei työpaikkoja riitä, aletaan tehdä työttömistä syntipukkeja työttömyyteensä. Työttömyys ei valitettavasti katoa niin, että otetaan vähätkin työttömyyskorvaukset pois. Myöskään eläkeputken poistaminen ei saa työnantajia pitämään "ikääntyneitä/ ikääntyviä" yhtään kauemmin töissä.
Poista