Perjantaina 31.7. oli ensimmäinen palkkapäiväni noin neljään vuoteen. Sain silloin palkan yhdeltä viikolta, ja mielestäni se ei ollut missään suhteessa kuukausipalkkaan. Palkka lasketaankin kaavalla kuukausipalkka jaettuna kaikilla kuukauden päivillä x työpäivät (eli tässä tapauksessa 5 päivää) eikä suinkaan vain pelkillä työpäivillä jaettuna (tapa sekin säästää palkkakuluissa?). Ilmankos oli pieni summa, mutta palkka kuitenkin. Taloudellisesti en todellakaan hyötynyt työkokeilusta enkä ensimmäisestä palkastani, mutta olenhan toki hyötynyt muulla tavalla oppimalla paljon uusia työtehtäviä sekä ohjelmistojen käyttöä.
Viikon sisällä sain viimeiset
Kelan rahat työkokeilusta, yhden viikon palkan ja veronpalautuksen. Tämähän
on ”yhtä juhlaa” verrattuna työmarkkinatuella kituuttamiseen. Yhden viikon
palkka käteen oli yllättäen pienempi kuin veronpalautukseni, mikä kieltämättä
oli pienoinen pettymys. (Palkan brutto oli suunnilleen veronpalautukseni
suuruinen.) Jatkossa toivon summien olevan mieleisempiä. Kuukausipalkkani on (tai
pitäisi laskujeni mukaan olla, olemattoman vero- %:n vuoksi) käteen suunnilleen 3,5 kertaa työmarkkinatuen neton
verran, että onhan siinä melkoinen ero entiseen. Matka työmarkkinatuella
kituuttamisesta pienipalkkaiseksi
pätkätyöläiseksi oli pitkä, mutkikas ja vaikea, enkä todellakaan ymmärrä miksi en voinut työllistyä aiemmin?!
Tulen aina olemaan katkera erityisesti aktiivimallin uhriksi joutumisestani. Voin
toki ajatella, että veronpalautuksessa sain jonkin verran takaisin
aktiivimallin vuoksi menetettyjä rahoja.
Olisin jopa voinut hyväksyä aiemmat työttömyysjaksoni, jos
olisin aina työllistynyt ennen ansiosidonnaisen päättymistä. Työurastani, jonka
olisi ”kuulunut” tähän mennessä olla 30 vuotta, olen ollut noin puolet
työpaikattomana tai muuten pois työelämästä ja siitä puolet työmarkkinatuella (30/
15/ 7,5 v), joten ei tässä todellakaan mitään hurraamista taloudellisessa
mielessä(kään) ole… Nyt onkin haastava tilanne siinä mielessä, etten enää
koskaan haluaisi työpaikattomaksi enkä pelkän Kelan rahan varaan!
Hei, löysin blogisi vasta nyt ja sain kyllä reippaasti vertaistukea, kiitos siitä.
VastaaPoistaRaha-asioista haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tosiaan on yhtä juhlaa kun tilille tulee edes jotain rahaa. Itse opiskelin ensin korkeakoulututkinnon ja tein siinä ohessa alan töitäkin, mutta valmistumisen jälkeen iski seinä vastaan. Ei töitä, mutta niskassa opintolaina. Mm. perhetilanteeni vuoksi olen jäänyt kaikkien tukien ulkopuolelle eli nollatuloiseksi. Onneksi omat sosiaaliset turvaverkot ja teininä hankitut kesätyösäästöt ovat vielä pitäneet katon pään päällä, mutta vuosi vuodelta näyttää yhä enemmän siltä että joudun kadulle kodittomaksi.
Toivottavasti siis työputkesi jatkuu, mutta muista ettei Kelan rahoille tippuminen ole vielä pohja tai tee sinusta huonoa ihmistä. Niin kauan kuin yhteiskunta vielä tunnustaa olemassaolosi, on toivoa.
Kyllä tosiaan pienenkin palkan tuleminen tilille aina korvaukset voittaa! Toivottavasti sinun tilanteesi paranee. Kun on ollut neljänneksen menetetystä "työurastaan" Kelan rahoilla, ei enää takaisin kaipaa, mutta onhan se silti parempi kuin ei yhtään mitään.
PoistaSuuret onnittelut työpaikasta! En ole pitkään aikaan käynyt blogissasi nyt oli näin kiva uutinen. Onnea :)
VastaaPoistaKiitos! En oikein edes osaa uskoa tätä todeksi vielä. Töissä olen todella viihtynyt.
Poista