perjantai 13. marraskuuta 2015

Öljykriisin kasvatti vai kermapeppu?

Helsingin Sanomien leikkimielisen testin mukaan olen ”öljykriisin kasvatti”:

OLET ÖLJYKRIISIN KASVATTI.
”Öljykriisin kasvattina (s. 1955–1964) työkokemuksiasi leimaavat ainaiset organisatoriset muutokset, henkilöstön vähentäminen ja työn määrän lisääntyminen. Olet saattanut nähdä tai kokea työyhteisössä kiusaamista ja naisten syrjintää.”

Syntymävuoteni puolesta kuuluisin muka ”kermapeppuihin”, mutta eipä kermapeppuisuus terminä voisi kauempana työelämäkokemuksistani olla!

KUULUT KERMAPEPPUJEN SUKUPOLVEEN  (s. 1965–1972). Olet nähnyt työelämän kovuuden. Työn kohtuullistaminen ja eettisyys ovat sinulle tärkeitä. Työyhteisö ei aina tunnu sinusta reilulta ja olet saattanut kokea, että sinua on loukattu.

Molemmista yllä olevista määritelmistä kuitenkin tunnistan useita piirteitä. Naisten syrjintä on ollut aivan omaa luokkaansa miesvaltaisella alalla sekä puolustusvoimissa. (Ko. joukko-osasto taisi kuitenkin olla poikkeuksellisen sovinistinen.) Työelämän kovuus ja epäreiluus sekä loukatuksi tulemisen tunteet ovat myös tulleet minulle harvinaisen tutuiksi. Kaikkea minussa on loukattu: sukupuoltani, persoonaani, työminääni… You name it! Kyllä, olen herkkä loukkaantumaan ja muistan ilkeät sanomiset vuosienkin päästä.

Testin kysymykset (http://www.hs.fi/ura/):
Jos työpaikalla on käynnissä yt-neuvottelut, ajattelen joko
”Tämä on taas tätä. Pelottaa.” tai
”Onko oikein, että olen antanut kaikkeni työlleni ja nyt minua uhkaavat potkut?”

Kun työpaikalla toteutetaan organisaatiomuutos, ajattelen joko
”Ei näytä hyvältä. Yrittävätkö ne hyllyttää minut?” tai
”Arvasin, että pomoni juonittelee minua vastaan.”
(Mahdollinen juonittelu liittyy toki jo siihen, keitä irtisanotaan yt- neuvotteluissa.)

Jos olen mielestäni ansainnut palkankorotuksen, niin:
”Kun teen työni hyvin, pomo kyllä huomaa sen ja nostaa palkkaani.”
(joskus ajattelin vielä näin, mutta sitten tulin järkiini…)
Todennäköisesti otan asian puheeksi kehityskeskustelussa esimiehen kanssa.
(Tällä hetkellä äärimmäisen teoreettinen vaihtoehto, koska ei minulla palkkatukityöllistettynä tietenkään mitään kehityskeskustelua ole ja palkkakin pysyy samana.)

Jos työpaikalla järjestetään (ennen joulua) tilaisuus, jossa kerrotaan uudesta strategiasta ja johon liittyy yhteinen illanvietto, saatan ajatella:
”Mitä tapahtui vanhoille kunnon pikkujouluille?”

Siinä tapauksessa, että työpaikalla otetaan käyttöön uusi tietokonesovellus, reagoin näin:
”Ehkä systeemi on parempi kuin ennen, mutta sisäänajo on toteutettu surkeasti.”
tai
”Vihdoinkin siitä antiikinaikaisesta systeemistä päästiin eroon. Rasittavaa, kun pitäisi koko ajan olla neuvomassa muita.”

Jos työskentelisin yrityksessä, joka lanseeraa näyttävästi uusia tuotteita, varmaankin ajattelisin, että:
”Mahtaako tämäkään mennä kaupaksi?” tai
”Ihan kiva, mutta kannattaakohan tästä nyt näin paljon vouhkata?”


3 kommenttia:

  1. Heippa, heippa. Tämä on nyt ihan asian vierestä, mutta muistelen, että sinä olet työttömänä opiskellut avoimessa yliopistossa. Ilmoititko opinnoista TE-palveluille? Hyväksyttiinkö opinnot mukisematta sivutoimiseksi vai katsottiinko sinut päätoimiseksi opiskelijaksi? Olen aikeissa aloittaa opinnot avoimessa, mutta pelkään työttömyyskorvauksen menetystä. TE-palveluiden koulutusneuvonta antoi vain ympäripyöreitä ohjeita, loppujen lopuksi asioista kuulemma päättää paikallinen koulutusasioista päättävä ryhmä.

    VastaaPoista
  2. Heippa! Luepa tämä postaukseni : http://toivotontyoton.blogspot.fi/2011/04/ei-helvetti.html (20.4.2011) Tuon jälkeen, jouduttuani tekemään selvityksen opinnoistani TE-palveluille, pysyin erittäin hiljaa avoimessa yliopistossa opiskelustani. Totuus on se, ettei niitä opintoja mistään voi selville saada - tuskin mihinkään salapoliisityöhön on virkailijoilla aikaa ryhtyä.
    Viisi opintopistettä kuukaudessa on raja, jonka saa suorittaa olematta "päätoiminen opiskelija" eikä se minulla koskaan ylittynyt.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta. Taidan jättää opinnot ilmoittamatta, vaikka opintopisteet jäävät alle 5 opiskelukuukautta kohden. Tiedustelin vielä eilen TE-palveluilta, että voidaanko opinnot katsoa päätoimisiksi, vaikka opintopisteitä ei kerry tarpeeksi. Vastaus oli taas sama ympäripyöreä pälätys, että voidaan katsoa sivutoimisiksi, mutta minun täytyy olla työmarkkinoiden käytettävissä. Opintoihin kuuluu 10 päivän työhön tutustuminen ja silloin en ehkä ole TE-palveluiden mielestä valmis ottamaan työtä vastaan. Saattavat sitten suuressa viisaudessaan päättää, että kaikki opinnot ovat päätoimisia. Ja tukia ei makseta edes takautuvasti. Aivan tuhannen ärsyttävää, ettei päätöstä voi hakea ennen kuin aloittaa opinnot! Jos opinnot sitten katsottaisiin päätoimisiksi, voisi jättää ne väliin. Ja maata vain kotona odottamassa sitä työhönosoitusta, jota ei koskaan tule.

    VastaaPoista