Julmia totuuksia

Tässä Talouselämän pikku-uutisessa on työelämän totuuksia. Hämmästyttävää siinä on myös työttömyyden huomioiminen. Yleensä työttömiä tai työttömyyttä ei mainita näissä jutuissa, koska me työttömät vain makaamme kotona sohvalla juomassa kaljaa, vai mitä? Minua 45-vuotiasta tietenkin harmittaa eniten se, että ”kaikki muut” saavat palkkaa paitsi minä. 

Kärsimysnäytelmä

Näin pääsiäisenkin kunniaksi tulee taas mietittyä tätä työttömän elämää henkisen kärsimyksen osalta. Työttömyys on oikeastaan aina enemmän tai vähemmän mielessäni ja peilaan sen kautta kaikkea kuulemaani, kokemaani ja näkemääni, ts. maailmankatsomukseni on vahvasti työttömyyden värittämä.  Onnellisia ovat ne harvinaiset hetket, kun pystyn edes hetkeksi täysin unohtamaan työttömyyteni! Kohta tuleekin joku kehumaan työmatkoillaan ja kolmen, neljän tai viiden tonnin palkallaan - netissä tai livenä… (Olisin iloinen, jos saisin edes sen kahden tonnin palkan, mutta kun en saa mitään!) Sitten alan taas miettiä, miksi juuri minun pitää aina vain olla työtön, kun ”kaikilla muilla” on toinen toistaan hienommat urat ja isommat palkat? Vaikka minun täytyy tietenkin olla erittäin iloinen siitä, etten esim. sairasta mitään vakavaa sairautta, silti työttömyys on aina vain yhtä raskasta. Miksi toisten osa on olla ikuisia palkattomia harjoittelijoita, pätkätyöläisiä ja työvoimakoulutuksissa roikkujia, kun toiset saavat pitää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen työpaikkojansa ja palkkaansa itsestään selvyytenä? Heillä ei ole aavistustakaan millaista on, kun ei vain kelpaa eikä huolita eikä haluta eikä tarvita minnekään töihin. Väkisin tällainen vetää ihmisen katkeraksi ja mielen synkäksi! Henkinen kärsimys työttömyydestä johtuen on erittäin kuluttavaa.

Liian vähän työkokemusta ikään nähden

Tähän ikään mennessä minulla ”pitäisi” olla työkokemusta jo 22 vuotta, koska insinööriksi valmistumisestani on kohta kulunut sen verran aikaa. Johtuen hyvin monista syistä, kuten äitiysloman jälkeisestä työttömäksi jäämisestä ja sitä seuranneesta työttömyys-, pätkätyö- ja työvoimapoliittisten koulutusten kierteestä, minulla ei ole enempää työkokemusta kuin noin 13 vuotta (paperilla) ja oikeasti sitä on vain 11 ja puoli vuotta… Säälittävää, vai mitä? Työttömyyskokemusta minulla sitten onkin noin kahdeksan vuotta. Kelpaisiko laaja-alainen työttömyyskokemus CV:n täytteeksi? Tulisi ainakin ns. erottuva ja mieleen jäävä CV – jos niitä yleensä kukaan lukee? Aika kuluu ja työttömyyskokemuksen kertyminen vain jatkuu! Työttömyys kuuluu niihin asioihin, joita ”aika ei paranna” – paremminkin päinvastoin. Mitä kauemmin työttömyys jatkuu, sitä huonommaksi kaikki menee.

Tunnollisuudesta ei palkita

Olen tullut siihen tulokseen, ettei tunnollisuudesta todellakaan palkita. Muutenhan minäkin olisin töissä? 

Kiltin-tyton-ura-ei-urkene

”Vaan aukeaako naisen uraputki, kunhan vain saa ensimmäisen koulutusta vastaavan työpaikan? Taloustutkija Juhana Vartiainen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta varoittaa, että kaikkein kouriintuntuvimmat ongelmat – ja palkkapussiin eniten vaikuttavat – saattavat tulla vasta kauan sen jälkeen kun Ylioppilaslehti on lakannut tulemasta postiluukusta.
    Hän on tutkinut miesten ja naisten työtehtävien eroja metalliteollisuudessa ja huomannut, että naiset jämähtävät huonompiin ja vähemmän haasteellisiin työtehtäviin. “Naisen ura tyssää nimenomaan alkupäähän”, hän kertoo ja on varovaisesti valmis yleistämään näkemyksensä koskemaan myös muita toimialoja.
    Vartiaisen mukaan 30 ikävuoden tienoilla naisen eteneminen pysähtyy kuin itsestään. Useimmilla naisilla tähän sijoittuu lapsen tekeminen. Se ei Vartiaisen mukaan selitä, miksi naiset eivät työhön palattuaan etene parempiin tehtäviin. “Naisilla ei ole sellaista miehille luonnollista urakehitystä, että iän myötä karttuu palkkakin.”
    Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että elämäntilanteesta ja kyvykkyydestä riippumatta naisen otsassa on ikuisen synnyttäjän tai miehensä perässä muualle muuttavan työntekijän leima. Vartiaisen mukaan tämä näkyy hyvin yritysten sisäisessä koulutuksessa. Johto suosii miehiä, vaikka naiset ovat keskimäärin koulutustaustaltaan parempia.”

(Ote Ylioppilaslehden kirjoituksesta marraskuulta 1997)

Em. tavalla kävi myös minulle…

Tällainen on insinööri

·         40 – vuotias mies

·         työkokemusta 14 vuotta

·         yleisin titteli asiantuntija

·         yleisin tehtävä suunnittelu

·         yleisin koulutus koneinsinööri

Lähde: UIL:n selvitys

Tällainen on tämä epätyypillinen ”insinööri” (siis kaiketi entinen insinööri, mutta eipä minulla muutakaan tutkintoa ole):

·         45 – vuotias nainen

·         työkokemusta alle 12 vuotta

·         titteli työtön

·         tehtävä työttömyyden sietäminen

·         koulutus teku ja elämänkoulu

Onnellisuus vai tyytyväisyys?

Ihmisen onnellisuus alkaa Iltalehden jutun mukaan lisääntyä 45 ikävuoden jälkeen. Onnellisuuteni siis olisi u-käyrän aallonpohjassa nyt 45-vuotiaana. Siitäpä se alkaakin sitten ilmeisesti huikeasti kohota ensi kesänä täyttäessäni 46?

”Vaikka keski-iästä lähtien fyysinen kunto alkaa laskea, henkinen tyytyväisyys sen kun kasvaa.”

Olen miettinyt paljon tuota onnellisuus vs. tyytyväisyys-asiaa. Voiko ihminen olla onnellinen olematta tyytyväinen (tai tyytyväinen olematta onnellinen)? Oikeastaan olen ihan kohtalaisen onnellinen, mutta tyytyväinen en voi olla koskaan, niin kauan kuin olen köyhä, työtön ja rahaton! Työttömyys aiheuttaa sen, että v-käyrä on aina huipussaan.  Kovin mielelläni olisin sekä onnellinen että tyytyväinen.