Urakateus saattaa
johtua siitä, että kadehtii toisen uraa eli haluaa itselleenkin sellaisen,
mutta myös siitä, ettei ole uraa (työpaikkaa) ollenkaan!
Kun kaikki ammatilliset - ja edes jonkinlaiseen uraan
liittyvät - toiveet ovat valuneet viemäristä alas… Lähes viikottain saan lukea
lehdestä jostain työpaikanvaihtajasta, jonka kanssa olisin halunnut samankaltaisen
urapolun. No, hän sai sen, minä en. Kirjastoalan työvoimakoulutuksessa eräällä
työllistyneistä oli juuri sellainen urapolku, jota minäkin olisin itselleni
toivonut. Minun tapauksessani kyseisenlainen urapolku ei edes alkanut, koska en
päässyt lukion jälkeen yliopistoon englantia opiskelemaan. Siitä alkaen olen ollut tässä johonkin (muuhun) tyytymisen kierteessä,
jossa olen edelleen. Minun on aina pitänyt ajatella, että tämä (siis se ala tai
työpaikka, jonne olen päässyt) korvaa
sen oikeasti toiveissani olleen. Olisi
ehkä voinut korvatakin, jos en aina lopulta olisi päätynyt työttömäksi? Tässäpä
olen taas haikailemassa turhaan seuraavaan, korvaavaan ammattiin/ työpaikkaan… Nyt viisikymppisenä kaikki on selvästikin liian myöhäistä.