En halua enää työttömäksi

Olen niin huono työttömänä olemisessa, koska en sopeutunut työttömäksi edes yli kuudessa vuodessa… En mitenkään haluaisi enää olla työtön! 2000-luvulla olen ollut kokonaista 3 vuotta työelämässä, mikä on jo ”saavutus” sinänsä. Minä en ole vältellyt työelämää, mutta työnantajat ja rekrytoijat ovat sitäkin enemmän vältelleet palkkaamistani. 

Nyt on töissä sellainen tilanne, että siellä aivan oikeasti tarvittaisiin edelleen henkilöä tekemässä sitä työtä, mitä olen palkkatuettuna tehnyt. Joustoa vain ei löydy lainkaan esim. lomapäivien pitämisen suhteen. Toisaalta neljässä päivässä ehtisin tehdä vielä hyvinkin paljon, mutta toisaalta kokonaiskuvassa niillä ei juuri ole merkitystä. Olisin kuitenkin nekin päivät mieluiten töissä, koska sen jälkeen koittaa toooosi pitkä ”loma”. Ikävä totuus on, että työtä olisi mutta palkanmaksajaa ei löydy! On niin suhteellista, mihin Tampereen kaupungilla rahaa on ja mihin sitä ei ole; kaikenlaisiin johtajiin ja pormestareihin sekä tunneliin ja mahdolliseen ratikkaan rahaa ”on”, mutta jos pitäisi palkata pienipalkkainen ruohonjuuritason puurtaja tekemään töitä (toisin kuin ne johtajat), rahaa ei enää ”olekaan”.

Laitoin tänään kaupungin sisäisessä haussa olevaan paikkaan hakemuksen ja jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollista jatkoa sen suhteen. (Sisäisiä työpaikkoja saan hakea teoriassa työsuhteeni päättymiseen 29.2. asti, mutta käytännössä valitettavasti vain lomalle jäämiseeni 22.2. asti, koska sen jälkeen en enää pääse näkemään sisäisiä paikkoja.)

Työpäiviä jäljellä 10, mutta työtä olisi vielä vaikka kuinka paljon…

Ainutkertaista

”Kaupungin omien palkkatukilinjausten mukaan palkkatukityö on pääsääntöisesti ainutkertainen jakso (6kk), mutta mikäli henkilöllä on korkein korotettu-tuki (50 %), on jatkojakso mahdollinen.  Sinulle oli myönnetty viimeksi vain 30 % tuki, joten palkkatukityö ei ole enää valitettavasti mahdollinen. Yksikön täytyy työllistää sinut ilman palkkatukea.”

Kaikki tietävät sen, ettei ”yksikkö työllistä” minua ilman palkkatukea. Työssäkäyminen - ja edes huonosti palkatun osa-aikaisen palkkatukityön saaminen - on minun kohdallani täten ainutkertaista. ”Huvittavinta” tässä asiassa on se seikka, että minulla oli vuosikaudet oikeus nimenomaan korkeimpaan palkkatukeen ilman minkäänlaista tietoa edes yhdestä palkkatukityöpaikasta(kaan), mutta työvoimakoulutukseen osallistuminen nollasi sen. Toisaalta ilman ko. työvoimakoulutusta en olisi tässä palkkatukipaikassa…

TJ (Työpäiviä Jäljellä) 15 (kyllä, lomapäivät täytyy pitää pois – ei niitä missään tapauksessa voida rahana maksaa!)

Työttömyys kutsuu taas – liian pian

Jos ei ihmeitä tapahdu, niin minulla on enää kaksi palkkapäivää jäljellä. Valitettavasti olen jo ehtinyt tottua siihen, että palkkaa tulee tilille. Tottuminen käy kovin helposti, mutta kun pitää taas tottua siihen, ettei palkkaa enää tule… Palkkatukityöllistetyn asema ei ole paras mahdollinen, mutta kuitenkin olisin ehdottomasti mieluummin palkkatukityössä kuin kokonaan työttömänä. 

Palkkatukityön plussat:

· palkka
· säännöllinen aikataulu ja ero työn ja vapaa-ajan välillä
(kaikki ei ole samaa loputonta ”lomaa” kuin työttömänä ollessa)
· uusi rivi CV:hen
· sopivan mittaiset työpäivät
· mainitsinko jo palkan?

Palkkatukityön miinukset:

· ei työsuhde-etuja
· työ ei jatku (palkkatukityönä - eikä varsinkaan) oikeana työsuhteena
· työyhteisön ulkopuolisuus
· työn yksitoikkoisuus
· palkan pienuus…

Käytävää pitkin ulos ja pois työelämästä...

   TJ (Työelämää jäljellä) max 23 pv, min 19 pv (jos lomat täytyy pitää pois ennen työsuhteen loppumista)

Työllisen arkea

Viimeinkin pääsen kaikkien työttömien vuosien jälkeen kirjoittamaan työllisen arjesta! Vaikka työpäiväni ovat vain runsaan kuuden tunnin mittaisia, silti arkipäivät hujahtavat siinä, kun käyn mahdollisesti ruokakaupassa työpäivän jälkeen, kokkaan ruuan lapsille ja sitten päivä onkin suurelta osin kulunut. Illalla ehdin vielä katsoa televisiosta jotain tarkoin valittua ohjelmaa tai lukea hyvää kirjaa. Välillä käyn zumbaamassa, jos saan aikaiseksi lähteä, koska zumbailupaikka ei sijaitse aivan lähistöllä, joten sinne lähteminen vaatii hieman vaivannäköä. Tällainen työllisen arki sopii minulle oikein mainiosti; parasta on tavallinen arki, kun kaikki ovat terveitä ja asiat ovat enimmäkseen hyvin.

Töissä olemme viime viikkoina joutuneet palelemaan, koska ison kiinteistön lämmittäminen on kallista, ja siinä ilmeisesti yritetään säästää. Toki on ollut myös kovat pakkaset, mutta ei ole kohtuullista, että töissä täytyy olla yllä villapaita JA villatakki, villasukat sekä vielä ns. kynsikkäät kädessä ja silti on kylmä! Johan siinä aivotkin melkein jäätyvät käsien lisäksi.

Olen muuten huomannut sen, että tarvitsen töissä hiljaisuutta (tai taustamusiikkia) ja keskittymisrauhaa, koska työtilani printteriä on viime aikoina käytetty ahkerasti ja tulostimen kova ääni todella häiritsee minua! Miksi joku yleensä tulostaa kilotolkulla paperia? Eipä tosiaan ole kyseessä paperiton toimisto pelkästään sähköisessä muodossa olevine dokumentteineen...

Työllisen arkea on jäljellä enää kuutisen viikkoa, minkä jälkeen jäänen sitten eläkeikää odottelemaan - vai mitä tekisin?

TJ (työtä jäljellä): 29 päivää

Insinööristä toimistosihteeriksi

Laskusuuntainen ”urani” ja tieni insinööristä toimistosihteeriksi on ollut pitkä, mutkikas ja kivinen. Myös ensimmäisen työttömyysjaksoni jälkeen työllistyin toimistosihteeriksi - minulla ei siis ole ammatillista kunnianhimoa! Varsinainen työurani (jos sitä uraksi voi edes mainita) ei ole ollut pitkä, mutta työttömän ura on ollut sitäkin pitempi - tai on ainakin tuntunut siltä…

Palkkatuella työllistymiseni vaati (neljä eri vaihetta ja) ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan” olemista. Yleensä kun minulla ei ole ollut tapana olla siellä oikeassa paikassa jne. Mikään työllistetyksi tulemis-prosessissa ei siis ollut helppoa eikä yksinkertaista. Minulle onkin jäänyt sellainen kuva palkkatukityöpaikan saamisesta, että se on yhtä vaikeaa - tai joiltain osin jopa hankalampaa - kuin ihan oikeaan työpaikkaan palkatuksi tuleminen. Sitä varten minun ei kuitenkaan ole tarvinnut vastailla turhanpäiväisiin haastattelukysymyksiin, kuten: ”Millainen on hyvä esimies?” (Satuolento!),
”Kerro hyvät ja huonot puolesi” jne. Niihin vastaaminen kun ei lopulta kerro mitään minusta työntekijänä.

Se, mitä oikeasti olisin halunnut työkseni tehdä, on jo kauan ollut tavoittamattomissani. Niinpä minun täytyy tyytyä tekemään sitä,  mitä saan tehdä - toisin sanoen sellaista työtä, josta minulle maksetaan (tuettua) palkkaa. Keski-ikäinen pitkäaikaistyötön kun ei ole sitä kaikkein halutuinta työvoimaa johonkin ”nuorekkaaseen” ja ”trendikkääseen” (in their dreams) työympäristöön. Nyt työskentelen puoli vuotta keski-ikäiselle(kin) ja kulahtaneelle(kin) naiselle ilmeisen sopivassa työympäristössä, jonne hyväksytään iästä riippumatta - ja jossa on pelkkiä naisia, joiden ikä vaihtelee alle kolmekymppisestä eläkeikää lähestyviin.  

Tipatonta tammikuuta

Olen päättänyt harjoittaa itsekuria ja pidättäytyä viinin ja siiderin litkimisestä koko tammikuun. Sellaista ”tissuttelua” kun tulee harrastettua valitettavasti hieman liikaa. Suosikkisiiderini maksaa yli 4 €/ pullo, joten myös säästöä kertyy, vaikka tällä hetkellä rahatilanteeni onkin parempi kuin pitkään aikaan. Paino-ongelmien vuoksi (koska niitä ei ole) minun ei tarvitse kieltäytyä alkoholista. On kuitenkin kiinnostavaa havaita muuttuuko alkoholittomuuden myötä jokin asia voinnissani, joka on enimmäkseen hyvä ajoittaista - alkoholin juonnista riippumatonta - järkyttävää niskakipua lukuunottamatta. Epäilen muuten niskakivun syyksi mahdollista kulumaa, jolle ei sitten voi mitään tehdä, koska vaiva on alkanut vasta noin 45-vuotiaana.

At the moment I don't drink any wine.

Paluu arkeen

Päätin vaihtaa blogiini uuden vuoden myötä iloisemman ulkoasun. Viime vuonna näemmä kertyi postauksia jonkin verran vähemmän kuin aiempina täysin työttöminä vuosina. Huomenna kutsuu paluu arkeen ja töihin (kahdeksi kuukaudeksi). Muu perhe on lomalla vielä loppiaiseen asti, mutta sen jälkeen menemme kaikki töihin ja kouluun. On hienoa niin kauan kuin on työpaikka, jonne palata loman jälkeen! Siitä eteenpäin en taas tiedä…? Käykö niin kuin vuonna 2006, jolloin olin kokonaiset kaksi kuukautta töissä? Silloin tosin aloitin työt vasta marraskuun alussa. Muistan aina Pyryn(!) päivän 1.11.2006, jolloin oli oikein kunnon lumisadekaaos liikenteessä ja minä soitin uuteen työpaikkaan, että saatan myöhästyä. En kylläkään muistaakseni myöhästynyt. Ne lumet sulivat pois ja koko lopputalven satoi vettä. Silloin oli samanlainen lumeton talvi kuin nyt, paitsi nyt ei onneksi ole sitä vesisadetta. No, ehkä saamme vielä lunta tänä talvena? Eipä ole tarvinnut tehdä lumitöitä (ainoita töitä, joita minulla on viime vuosina ollut tehtävänä)…

Viisi vuotta sitten ottamani talvinen kuva.