Melkein liikutuin, kun sain kehuja eräästä
opiskelutehtävästäni (Olet tehnyt todella hyvän jne.) Kehujen
saaminen on minulle -varsinkin nykyään - äärimmäisen harvinaista, eikä niitä juuri
koskaan ole minulle sadellut. On kuitenkin kiva olla joskus edes vähän aikaa
tuntematta itseään lähes kaikessa surkeasti
epäonnistuneeksi paskaluuseriksi… Epäonnistumaan olen tosin onnistunut.
Kunpa olisin saanut työelämässäkin (niitä harvoja kertoja
lukuun ottamatta) enemmän kehuja - ja varsinkin
työnhaussa, enkä tullut lähes aina torjutuksi. Työelämässä ei kehuja
anneta varmaan ainakin osittain sen vuoksi, että kaikki kilpailevat keskenään
ja miksi kukaan kilpailijaansa kehuisi?
Ylpeänä äitinä voin kertoa lasteni saaneen stipendejä. Lapsieni kannustamisessa ja tukemisessa en sitten olekaan
epäonnistunut ja se on tärkeintä!
