sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Tunnelmia jatkoa ajatellen

Olen huono työttömänä olemisessa, koska en sopeutunut työttömäksi edes yli kuudessa (2009–15) + neljässä vuodessa (2016–20). En mitenkään haluaisi enää tämän jälkeen olla työtön! 2000-luvulla olen ollut kokonaista 5 vuotta työelämässä, mikä on minulle jo ”saavutus” sinänsä. Minä en ole vältellyt työelämää, mutta työnantajat ja rekrytoijat ovat sitäkin enemmän vältelleet palkkaamistani. 

Nykyisessä työssäni on sellainen tilanne, että siellä kovasti kaivataan henkilöä, joka osaa tehdä ”kaikkea”, eli on ollut siellä vähintään 20 vuotta töissä. Tätä ”kaikkea” ei ole minulle edes vaivauduttu (ehditty/viitsitty/haluttu) opetta(m)aa(n) ja nyt sinne on tulossa hakuun salaperäinen kaiken valmiiksi osaaja - ja se en (useista syistä) ole minä. (Onnea toki heille sellaisen löytämiseen.) Näiden hieman alle kahden vuoden aikana olen tähän mennessä kuitenkin samasta organisaatiosta onnistunut jotenkin keplottelemaan seuraavan työpätkän itselleni.

Lomailin äskettäin parisen viikkoa ja nyt on työpäiviä työsopimuksen mukaan jäljellä enää 14, mutta työtä ja ennen kaikkea palkkaa tarvitsen jatkossakin. Mahtaako kesäkuu olla viimeinen työkuukauteni ennen eläkettä? Viimeisiäkö viedään työelämässä? On erittäin raskasta jälleen erittäin suurella vaivalla saatujen toisiaan seuraavien työpätkien jälkeen jäädä ilman työpaikkaa! 56-vuotiaana saa jo lopunkin toivon työllistymisestään heittää, kun se on tähän mennessäkin ollut niin uskomattoman vaikeaa.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti