Hevonpaskatöistä taas

”Hevonpaskaduuni on työ, jonka tekijä ajattelee salaa ettei kyseistä työtä tarvitsisi olla olemassa.” 

 

Antropologi David Graeber antaa ehkä hieman yllättävän vastauksen, kun The Economist kysyy häneltä, mikä on paskaduuni. Graeber vastaa, etteivät paskaduunit ole palveluammatteja, vaan pikemminkin toimisto-, hallinto- ja johtotehtäviä. Graeber on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Bullshit Jobs: A Theory.

Graeberin mukaan jopa 37–40 prosenttia työntekijöistä ajattelee, ettei heidän tekemällään työllään ole merkitystä. Heidän mielestään se, että heidän työnsä tai koko toimialansa katoaisi, ei muuttaisi mitään. Ja tämä tekee duunista Graeberin määritelmän perusteella paskaduunin.  Luku perustuu kyselytutkimukseen ja kertoo työntekijöiden omasta kokemuksesta. Graeberin mukaan yhä useammat ihmiset haluavat tehdä työtä, jolla on merkitys. Moni haluaa tehdä työtä, joka vie maailmaa eteenpäin. Mutta vain harva ihminen on niin onnekas, että voi yhdistää merkityksellisen työn ja hyvän palkan.

Graeberin mukaan nykyajan työntekijöillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa:

1. Valitset merkityksettömän hevonpaskaduunin, josta saa hyvää palkkaa ja rahat riittävät elämiseen.
2. Valitset merkityksellisen työn, josta maksetaan huonosti.

Hyvän palkan ”valitsevat” pystyvät elättämään perheensä, mutta muuta tyydytystä työstä ei välttämättä sitten saakaan. Merkityksellinen työ taas voi tarjota sisältöä elämään, mutta se ei välttämättä takaa taloudellista turvaa. The Economistin haastattelussa Graeber pohtii myös sitä, millaista luovuutta syntyisi, jos kaikki tämä aika vapautettaisiin johonkin muuhun tekemiseen.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiöt/työ-ja-raha/paskaduuni-määritelty-uudelleen

Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole valintakysymys, koska usein ei ole mahdollisuutta valita yhtään mitään! Kolmas vaihtoehto on ”valita” merkityksetön työ, josta maksetaan huonosti (tai hakea sellaista saamatta työpaikkaa…)

David Graeber kehottaa miettimään, huomaisiko joku, jos et olisi töissä. Tällä mittarilla koulun ruokalan henkilökunta tai jäteauton kuljettaja ovat tärkeämpiä kuin sijoitustuotteiden suunnittelija.

”Vallitsee lähes käänteinen suhde sen välillä, kuinka paljon työ hyödyttää suoraan toisia, ja kuinka paljon siitä saa palkkaa.”

Graeberin mukaan tämä epäkohta on ollut omiaan ruokkimaan suorittavan työn tekijöiden kiukkua ja sitä kautta oikeistopopulismin nousua. Palkkaan ei vaikuta kovin paljoa se, tuottaako työ yhteiskunnalle lisäarvoa.

https://www.vihrealanka.fi/juttu/moni-työ-on-hevonpaskaa

Suuripalkkaisista hevonpaskatöistä on paljon esimerkkejä:

• eräs menninkäistä muistuttava tyyppi, jonka elämäntehtävänä on vihapuhe työttömiä kohtaan
• EU-virat, joissa pyöritetään turhaa byrokratiaa suurella palkalla ja huikeilla eduilla
• Sitran yliasiamies
• EK:n tehtävät
• kaikenlaiset pörssianalyytikot, sijoitusasiantuntijat tms.
• entisille poliitikoille järjestetyt pakastevirat jne. jne.

Näissä ”ansiot” eli ”palkkiot” lähtevät viidestä tonnista, mutta työpaikattoman viisisatanen on se, mikä kovasti tuntuu hiertävän kaikkia…