Tein elämäni ensimmäisen – ja hyvin todennäköisesti
viimeisen – videohaastattelun äskettäin. Kyseessä oli vieläpä kököin versio
videohaastattelusta eli sellainen, jossa ei ole oikeaa haastattelijaa eikä näe
itseään kysymyksiin vastatessaan. Tässä
versiossa oli kirjallinen kysymys ruudun alalaidassa ja oma kuva katosi
kysymykseen vastaamisen aikana. Olen ymmärtänyt olevan sellaisiakin versioita,
joissa haastattelija on oikeasti tallentanut haastattelukysymykset videolle ja
haastattelee ikään kuin livenä (ja haastateltava näkee itsensä koko ajan). Luontevin
olisi tietenkin reaaliaikainen skype-haastattelu, jos työhaastattelu tehdään
virtuaalisesti eikä perinteisellä kasvoista kasvoihin - tavalla. Tallennetun
vastauksen pystyi toki katsomaan ja tallentamaan halutessaan uudelleen, mutta
eipä lopputulos uudelleentallentamisestakaan juuri parantunut. Näytin videolla
aivan järkyttävältä, koska en muutenkaan ole mikään erityisen valokuvauksellinen
ja lisäksi vastaukseni jäivät melko lyhyiksi eli alle puoleen käytettävissä
olleesta minuutin vastausajasta. Pärstäkerrointahan
tällaisessa tietenkin väistämättä katsotaan eikä se minulla satu olemaan kovin
kummoinen – kaikki rumimmat kasvonpiirteeni näyttivät korostuvan videolla ja väritkin
katosivat kasvoiltani ja hiuksistani. En myöskään vaikuttanut videolla energiseltä tai innostuneelta vaan päinvastoin, vanhalta ja väsyneeltä… Juu, en todellakaan pääse jatkoon! Kaduttaa
jo, että edes lähetin videohaastattelun eteenpäin. Tämä on aivan sama asia kuin
olisin laulutaidottomana jossain Idols-kisassa tms. Ei ole todellakaan yhtään minun juttuni… Ei edes
todennäköisesti ollut kysymys siitä, että hakijoita olisi jo karsittu ennen
videohaastatteluun pyytämistä, joten en ollut vielä päässyt edes alkukarsinnoista
läpi - ja tähän mahdollinen etenemiseni sitten tuleekin jäämään.
Vielä 15 vuotta sitten minut arvioitiin eräässä
soveltuvuusarviossa keskimääräistä energisemmäksi
(en tosin tiedä, miten siihen lopputulokseen päädyttiin?) Nyt en sitä
selvästikään enää ole, koska vuodet ja erinäiset seikat ovat vaatineet veronsa…
Vakituinen jalansija työelämässä minun olisi todellakin pitänyt saada silloin
10…15 vuotta sitten, koska nyt on aivan turha ”kilpailla” nuorempien kanssa
näissä kauneuskilpailuissa (koska sellainen (video)haastattelu väistämättä on,
vaikka sitä ei suoraan myönnettäisikään). Mistään todellisesta kilpailusta ei ole kyse, koska mitään kilpailuvalttia minulla ei ole.
Peilistä
itseäni katsoessa kuitenkin näytän jopa ihan siedettävältä ja valokuvissakin
saatan vielä joskus jopa onnistua
(joskin myös epäonnistua…). Videointi on armotonta, valokuvissa
on sentään ainakin värit tallella… Videohaastattelussa onnistuin todella
olemaan kaikin puolin mahdollisimman epäedustava!
Toisaalta kokeilin tehdä videoselfien kännykälläni, ja lopputulos oli aivan
toisenlainen värien ja muunkin laadun suhteen. Käyttämäni läppärin kamera on
selvästikin melko surkea ja onnistuu korostamaan vain huonoja puolia
kuvattavasta… Jos ja kun jollain toisella
on parempi kamera niin senkin asian suhteen ollaan heti eri asemassa - kunpa
saisikin tallentaa tuollaisen videohaastattelun omalla kännykällään.
Videoselfiessäni näytin jopa energiseltä
ilmehtiessäni tarkoituksella mahdollisimman ”rumasti” lopputuloksen ollessa
siitä huolimatta vähintään 10 kertaa parempi kuin tuon onnettoman tuotoksen.
Olisi vain pitänyt ilmoittaa ettei minulla ole mahdollisuutta tehdä
videohaastattelua, koska puhelinhaastattelun jälkeen minulla olisi ehkä ollut
vielä jotain teoreettisia mahdollisuuksia päästä jatkoon.
Onneksi olkoon! Nyt on sellainenkin koettu...
VastaaPoistaEikä siinä ruudussa nävyvässä henkilössä vikaa ole, vaan teknologian käytössä. Itseä korpesi vastaavassa haastattelussa se, että kysymys tosiaan tuli ruudun alareunaan ja kehoitettiin antamaan napakoita vastauksia. Kun lukee lauseen, verrattuna keskusteluun ihmisen kanssa, siinä jää paljon sanatonta viestintää kokematta ja itse ainakin huomaan peilaavani keskustelukumppanin eleitä tms. alitajuisesti.
Tuossa videohaastattelussa itse toimin kuin robotti. Ei mitään ilmeitä saati eleitä vaan vastaus puhtaimmillaan selitettynä 15 sekunnin aikana...Ei ihme etten myöskään päässyt jatkoon, en vain pidä kameran linssin etupuolella olosta.
Itse olen joutunut tekemään useampia videohaastatteluita ja huonot kuvausvälineet ovat heikentäneet videon laatua.
VastaaPoistaEn tullut valituksi kertaakaan niiden perusteella.
Videohaastattelu ei todellakaan työpaikan saamista edistä. Jos on kuin robotti sekä epäedustava ja epäkarismaattinen kuten minä, niin ei kannata edes yrittää...
VastaaPoistaVoih, videohaastattelut.. Ne ovat kyllä vihoviimeisiä. Tosin, yksi aika siedettävä kokemus minulla on, kun keskustelin haastattelijan kanssa livenä. Toki se oma olemus oli läppärin kameran välityksellä vähän valjun ja värittömän oloinen, mutta se aito vuorovaikutustilanne oli todella kiva juttu. Haastattelija oli ihan toisella paikkakunnalla, kuin mitä itse olen, joten videohommeli oli ihan ok. Kumpikaan ei joutunut matkustamaan kymmeniä kilometrejä sen takia.
VastaaPoistaJostakin luin vinkin, että videohaastattelua varten kannattaisi (ainakin naisten) laittaa normaalia vahvempi ja värikkäämpi meikki, sillä kamera haalistaa ja latistaa kuvaa. Se voi olla ihan totta, sillä vaikka peilistä katsoisikin ihan siedettävän näköinen naisihminen, videolla siitä on jäljellä haalea haamu.
Tuo vahva meikki olisi saattanut olla hyvä ajatus, vaan nyt se on liian myöhäistä toteuttaa. Lisäksi meikkaus olisi pitänyt teettää jollain alan ammattilaisella, että siitä olisi tullut onnistunut (en ole mikään meikkausmestari). Niin pitkälle en ehkä kuitenkaan ole valmis menemään jonkun kuukauden vuokaratyön takia...
VastaaPoistaLisään vielä, että kauneuden, viehättävyyden, karismaattisuuden ja myyntitaitojen puutteesta huolimatta olisin kuitenkin saattanut olla hakemassani työtehtävässä riittävän hyvä. Kyseessä kun ei ollut valokuvamallin työ ;-)
VastaaPoista