On
oikein hauskaa joka vuosi joutua satunnaisesti tarkkailemaan - erittäin
ulkopuolisena - pikkujouluja viettäviä työporukoita: Miksi minä en ole tuossa joukossa?
Viihtyisinkö siellä? Kuuluisinko sinne? Miksi en kuulu? Miksi minulle ei enää ”kuulu”
mikään tuollainen?
Sitä ulkopuolisuuden tunnetta on vaikea kuvailla, jos ei itse ole sitä kokenut. Sana ”ulkopuolisuus” on aivan liian laimea kuvailemaan tuota tuntemusta! Miksi Joku Muu aina ansaitsee pikkujoulutkin minua enemmän? Tämä on enimmäkseen periaatekysymys; vaikka en varsinaisista pikkujouluista edes niin välittäisi, niin mahdollisuuden niihin pitäisi ”kuulua” myös minulle. Perinteisistä ryyppäyspikkujouluista en enää ole kiinnostunut, koska ne olen kokenut ja turhaksi todennut, mutta esim. joku teatteriesitys ja illallinen olisi minulle oikein mieluinen. (Mieheni kustantaa meille tällaiset illanvietot, ja juuri sellaisissa tilaisuuksissa olenkin tarkkaillut näitä työporukoita.)
Sitä ulkopuolisuuden tunnetta on vaikea kuvailla, jos ei itse ole sitä kokenut. Sana ”ulkopuolisuus” on aivan liian laimea kuvailemaan tuota tuntemusta! Miksi Joku Muu aina ansaitsee pikkujoulutkin minua enemmän? Tämä on enimmäkseen periaatekysymys; vaikka en varsinaisista pikkujouluista edes niin välittäisi, niin mahdollisuuden niihin pitäisi ”kuulua” myös minulle. Perinteisistä ryyppäyspikkujouluista en enää ole kiinnostunut, koska ne olen kokenut ja turhaksi todennut, mutta esim. joku teatteriesitys ja illallinen olisi minulle oikein mieluinen. (Mieheni kustantaa meille tällaiset illanvietot, ja juuri sellaisissa tilaisuuksissa olenkin tarkkaillut näitä työporukoita.)
Tästä
tulikin mieleeni se, kun kävimme viime vuonna ennen joulua (itse maksetulla)
joululounaalla, niin eikös siellä sattunut olemaan porukkaa vuosien (silloin
seitsemän ja puolen vuoden) takaiselta työpaikaltani – tosin ei siltä
osastolta, jolla sijaisensijaisena työskentelin. Ajattelin, etten tuossakaan
paikassa kuulunut ns. kalustoon, vaan kalustoon
kuuluvat aina Ne Toiset, jotka edelleen siellä työskentelevät. He saivat muuten äskettäin mojovan osakepotin itselleen… Minä en taaskaan
saanut mitään, koska en ansaitse mitään eikä minulle kuulu koskaan se, mikä muille. Kyllä, myönnän olevani kateellinen! Olen huono ihminen, koska
kadehdin toisten työpaikkoja, pikkujouluja ja osakepotteja. Minulle eivät muuten
”kuuluneet” pikkujoulut myöskään vuosina 2006, 2008 eikä 2016, jolloin olin
töissä. Vuonna 2007 sentään oli työpaikan
hienot juhlat, jonne jopa minut kutsuttiin.
Samalta tuntuu.
VastaaPoistaItse huomaan herkästi työssäkäyvän.
Tuokin tuossa kiirehtii kotiin työpaikastaan.
Toinen puhuu puhelimessa työpaikka-asioistaan vaikkapa kaupassa.
Näin se sitten pitää olla. Arpa on suosinut tai ollut suosimatta.
Hei, löysin blogisi tänään. Olen vasta vuodessa 2011, mutta lukemani perusteella voin sanoa, että tekstiisi on todella helppo samaistua. Oikein karvat nousee pystyyn, kun miettii, mitä kaikkea introvertimmat ihmiset voivat joutua yhteiskunnassa kokemaan. Joillain alkaa ympäristön luomat paineet jo päiväkodissa, kun ihmetellään miksi lapsi on niin ujo. Ois niin tärkeää, että jokainen yksilö löytäisi juuri sen paikan elämässään, mihin kuuluu. Olen miettinyt, että voihan se olla kotikin, niin hullulta kuin se työssäkäyvien korvissa kuulostaakin. Vielä kun saisi rahaa jostain. Olen varma, että kyllä se ajan kanssa selviää, miksi vuosikausia joku asia hakkaa vastaan. Asioilla on tapana järjestyä. Terv. yks ihan samanlainen
VastaaPoistaKyllä se itseänikin kirpaisee. En edes välitä pikkujouluista mutta silti. Vielä enemmän kirpaisee kun joillekin työntekijöille tarjotaan jouluruokailu. Se olisi minullekin erittäin mieluinen.
VastaaPoistaHei! Onko sinuun mahdollista saada yhteyttä sähköpostitse? Minulla olisi pyyntö liittyen blogisi käyttöön tutkimusaineistona.
VastaaPoistaYstävällisin terveisin, Henna
Ymmärrän sinua hyvin. Ei minullakaan ole ollut pikkujouluja melkein kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka koko ajan olen työskennellyt - mikroyrittäjänä, pääasiassa alihankkijana tietylle organisaatiolle liki 20 vuotta.
VastaaPoistaNyt syksyllä sain sellaisen orwellilaisen bonuksen, että palkkioita ilmoitettiin korotettavan mutta käytännössä niitä leikattiin, kun kallein kategoria poistui. TYö sinänsä ei muutu miksikään: sama aika menee. Eli talkoilla puserretaan. Muutkin muutokset aiheuttavat sen, että kuussa tulee noin tonni vähemmän. Loppuvuosi on aina ollut heikko, ja minulle jäi käteen 400 euroa esimerkiksi lokakuussa.
Siellä varmaan joulukinkun ääressä juhlitaan niitä, jotka junailivat tämän "korotuksen". Mutta joo, osattomuutta on paitsi työpaikattomilla, myös erittäin prekaarissa asemassa sanelupolitiikan alla työskentelevillä mikroyrittäjillä.
Minua häiritsee työasioista puhuminen harrastuksissa - ja olen siitä aiemmin blogissani myös kirjoittanut. Eikö harrastusten tarkoitus ole irtautua töistä? Minä en halua kuunnella kenenkään puhuvan työpaikastaan ollessani harrastuksen parissa!
VastaaPoistaHienoa, että joku löytää blogini vielä näin monen vuoden jälkeen! Nykyisin introverttiuttani pahempi ongelma työnhaussa on ikäni. Työpaikka ei selvästikään ole meidän paikkamme vaan joku muu, mutta mikä?
Jouluruokailu työnantajan puolesta maistuisi minullekin. Viimeksi olen saanut jouluruokaa työpaikalla vuonna 2006... Saa sitä tosin kotonakin (jopa parempaa), mutta tässä kirpaiseekin eniten se, ettei mahdollisuutta jouluruokailuun työpaikalla ole, koska ei ole sitä työpaikkaa!
Sähköpostiosoitteeni löytyy, kun klikkaat kohdasta "Tarkastele profiilia".
On tosiaan monenlaista osattomuutta pikkujouluista ja muista vastaavista tilaisuuksista - muillakin kuin työpaikattomilla. Nallekarkit eivät tässäkään tapauksessa mene tasan...
Tiedän niin tuon tunteen. Olen 31-vuotias enkä ole koskaan päässyt viettämään pikkujouluja, en työelämässä, en harrastusporukoissa enkä koulumaailmassa. Töitä olen tehnyt pieniä pätkiä useitakin, mutta en ole koskaan onnistunut olemaan töissä pikkujoulun vietto aikoihin. Olen jäänyt osattomaksi myös monista muista aktiviteeteista työelämässä. Muistan yhden saunaillan kymmenen vuoden takaa, saunailta vietettiin asiakkaan mökillä ja olin ainoa sillä työmaalla ollut joka ei saanut kutsua ko tilaisuuteen, olin kuitenkin ihan palkkatyössä oleva niin kuin muutkin.
VastaaPoistaOlen katkera myös muista työpaikan omaavien eduista kuten palkallisista lomista (ikinä en ole sellaisella ollut, vaan hyvin lyhyitä pätkiä max 4 kuukautta tehneenä olen saanut ne rahana), tyky päivistä, eläkkeestä jne.
Tasan ei todellakaan jaata nallekarkkeja. Eniten v'tuttaa ne vakituisissa työpaikoissa olevat, jotka valittavat miten huonosti menee ja palkka on pieni ja veroja joutuu maksamaan ja mitä vielä..
Minulla osallistuminen työpaikan pikkujouluihin jäi yhteen ainoaan kertaan 2000 -luvun alkupuolella kun satuin olemaan juuri vuodenvaihteen molemmin puolin oikein palkattuna työntekijänä yksityisessä tutkimuslaitoksessa. Kokemusta siis noista pippaloista löytyy!
VastaaPoistaNo tuo on tietysti aivan sivuseikka kuten kaikki muutkin työpaikkoihin liittyvät epäviralliset aktiviteetit. Palkanmaksajien puutteessa joudumme toteamaan tämän maan kansalaisina, että työpaikkoja ei juuri jaeta ainakaan työllistyneiden ulkopuolisille hakijoille. Ikäsyrjintä on sitten se, joka työttömien työllistymisen lopullisesti torppaa tietyn iän (mikä se tällä hetkellä sitten onkin?) saavuttamisen jälkeen.
Todellakin, uutisia erityisesti pitkäaikaistyöttömien työllistymisestä on syytä lukea hyvin kriittisesti kuten täällä on jo todettu. Olisikin mielenkiintoista tietää tai kuulla, onko joku aiemmin selkeää ikäsyrjintää kohdannut työtön työnhakija työllistynyt oikeisiin töihin tämän nykyisen "talouden myötätuulen" siivittämänä...sellaisista rohkaisevista esimerkeistä (luonnonoikuista?) tietoiseksi tuleminen olisi tietysti piristysruiske jokaisen pitkäaikaistyöttömän työnhakuhalujen ylläpitämisen kannalta!
Olen kolmekymppinen naisihminen ja koska jäin työttömäksi 2 kk sitten, en päässyt firman virkistyspäiväristeilylle enkä pikkujouluihin joita molempia olin innolla odottanut. Olen valmistumiseni jälkeen tehnyt pätkätöitä kolmessa eri firmassa ja onnekseni vuosina 2011-2015 päässyt pikkujouluihin. Viime vuonna ja myös tänä vuonna en päässyt kun työttömyys on sattunut näihin ajanjaksoihin. Tilanteeni tämän suhteen on toki parempi kuin sinulla kun olen nyt kuitenkin suhteellisen paljon tällä vuosikymmenellä pikkujouluissa sun muissa työpaikkojen juhlallisuuksissa (ja yleensäkin töissä) ollut, mutta oma ongelmani on se että nuo työpaikkojen juhlat ovatkin ainoita juhlia elämässäni. Minulla ei ole ystäviä eikä perhettä joten työpaikoilta olen saanut palkan lisäksi myös mukavasti sosiaalisia hetkiä elämääni.
VastaaPoistaNaapuritalossa asuu edellisestä työpaikasta kasvotuttu nainen ja törmätessämme ollaan moikattu vaikken tiedä millä osastolla hän on töissä enkä oikeastaan tiedä hänen nimeäänkään. No, satuin törmäämään häneen äskettäin yhtenä perjantai iltana, hän oli hienoissa tamineissaan bussipysäkillä matkalla pikkujouluihin ja minä matkalla lähipizzeriasta kotiin. Kyllä siinä toivoi että voikun olisin hänen kanssaan matkalla sinne partyihin. En tiedä onko hän huomannut etten ole pariin kuukauteen käynyt töissä kun kuitenkin melko suuresta työnantajasta on kyse, enkä myöskään tiedä onko poisjääntiini liittyneet juorut hänen korviinsa kiirineet mutta voisin kuvitella että tuo perjantai ilta antoi aihetta ainakin epäillä asiaa.
Noista juoruista sen verran, että viimeisin sopparini oli tuntityösopimus ja vaikka töitä olisi ollut vaikka muille jakaa, tuntini laitettiin nollille koska oli liikaa (stressin aiheuttamasta unettomuudesta johtuneita) sairaspäiviä, näin esimieheni 4. saikkupäivänäni ihan itse sanoi. Työpaikassa oli niin ahtaat tilat, että niinä parina kertana kun asioistani esimieheni kanssa kasvotusten juttelimme, oli siinä lähistöllä aina muitakin henkilöitä kuulemassa vaikka yritin puhua hiljaa. Jäin myös pois niin äkisti etten ehtinyt hyvästellä edes työkavereita, viimeinen heidän minusta tekemä havainto on punasilmäinen hermoraunio eli mistään varsin arvokkaasta poistumisesta ei siis voida puhua. Ihmettelisin ellei siellä pari mehevää juorua asiasta kiertäisi.
Mutta siis tämän pitkällisen sepustuksen tarkoitus oli kertoa että ymmärrän hyvin tuon katkeran tunteen siitä ettei pääse osallistumaan muiden kanssa työpaikan järjestämiin juttuihin.
On joskus melkoinen arvoitus, kuka mihinkin työpaikan tilaisuuteen kutsutaan ja millä perusteella ja ketä taas ei, eli kenellä niihin on oikeus osallistua. Minulla Tampereen kaupungin palkkatukityöllistettynä ei ollut oikeutta osallistua pikkujouluihin enkä projektityöläisenä saanut 100 €:n arvoista liikuntaseteliä, jonka muut saivat...
VastaaPoista