On (jopa liiankin) helppoa sopeutua siihen, että käy töissä ja saa palkkaa. Miten muka työttömällä on joidenkin käsitysten mukaan vaikeuksia palata työelämään? Kyllä melkoisen lusmu luonne pitää olla, jos kokee siinä asiassa vaikeuksia. Sopeutuminen toisin päin, eli takaisin työttömäksi, onkin sitten huomattavasti vaikeampaa - ellei jopa mahdotonta, jo pelkästään ajatuksen tasolla... No, sitä asiaa ei aivan vielä kannata murehtia.
tiistai 13. lokakuuta 2015
Työllisen tunnelmia osa II
Yli kuukausi on vierähtänyt työelämässä ja nopeasti se on mennyt. Palkkapäivästä kirjoitinkin jo edellisessä postauksessani, ja kävin sen kunniaksi myös vaateostoksilla. Näin koululaisten syyslomaviikolla muu perhe on kotosalla ja äiti on töissä, mikä on erittäin harvinainen asetelma näin yli kuuden vuoden "lomailuni" jälkeen!
On (jopa liiankin) helppoa sopeutua siihen, että käy töissä ja saa palkkaa. Miten muka työttömällä on joidenkin käsitysten mukaan vaikeuksia palata työelämään? Kyllä melkoisen lusmu luonne pitää olla, jos kokee siinä asiassa vaikeuksia. Sopeutuminen toisin päin, eli takaisin työttömäksi, onkin sitten huomattavasti vaikeampaa - ellei jopa mahdotonta, jo pelkästään ajatuksen tasolla... No, sitä asiaa ei aivan vielä kannata murehtia.
On (jopa liiankin) helppoa sopeutua siihen, että käy töissä ja saa palkkaa. Miten muka työttömällä on joidenkin käsitysten mukaan vaikeuksia palata työelämään? Kyllä melkoisen lusmu luonne pitää olla, jos kokee siinä asiassa vaikeuksia. Sopeutuminen toisin päin, eli takaisin työttömäksi, onkin sitten huomattavasti vaikeampaa - ellei jopa mahdotonta, jo pelkästään ajatuksen tasolla... No, sitä asiaa ei aivan vielä kannata murehtia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itsellä työpätkä loppusuoralla. Enää 19 työpäivää jäljellä, sitten on lusittava lomat poies ja sitten soppari loppuukin. Jatkoa ei tule, vaikka viime palaverissa sainkin positiivista palautetta esimieheltäni, tämän esimieheltä ja vielä tämän esimieheltä ja näiden kollegoilta. Ilmeisesti työpanokseni on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen korkeamman tahon ihmisiin kaupungilla. Ikävä kyllä se ei edistä palkkaamistani, sillä isoin kalifi kertoi loistavasta ideastaan kuinka kaupungin logistiikkapuoli säästäisi vielä enemmän kun työllistettyjen sijaan käyttäisivät siviilipalvelusmiehiä...Että näin.
VastaaPoistaEi pidä kuitenkaan lannistua, vaikka se on itsellä taas edessä. Vaikka palkka on ollut jotain naurettavan ja olemattoman välistä niin aina se on ollut parempi kuin päiväraha työttömänä. Haikeudella jään kaipaamaan sitä, että on ollut varaa käydä teatterissa, uimassa ja perjantaisin töiden jälkeen on kerennyt lounashintaan käydä hakemassa yhden lounaan ravintolasta itselleni ja vaimolleni ja ollaan jaettu laadukas ja hyvänmakuinen ruoka.
En nyt meinaa et täs käpyjä joutuis syömään, mut ne arjen pienet luksukset jäävät pois kun tippuu taas työttömäksi. Melkein kerkesin yhtä kauan olla työttömänä kuin sinä niin tiedän että se pudotus toiseen suuntaan on kova ja kylmä...Sitä on vain elettävä hetkessä ja oltava miettimättä&murehtimatta asioita, joita ei ole vielä tapahtunut.
Ihmeellistä kikkailua palkkatukityöllistämisessä harjoitetaan. Nuokin isopalkkaiset henkilöt, jotka mainitset, pitävät omaa asemaansa ja palkkaansa itsestäänselvyytenä ja palkkatukityöllistettyä ilmeisesti jonain ö-luokan kansalaisena, joka ei tarvitse rahaa lainkaan? Palkkatuen tarkoituksena on
VastaaPoistaalunperin nimenomaan ollut "oikea" työllistäminen palkkatukijakson jälkeen, mutta nykyään se on enimmäkseen samanlaista hyväksikäyttöä kuin palkattomat työssäoppimiset.
Palkka ei tosiaan ole iso, mutta se on kuitenkin palkka, joka on monella tavalla parempi vaihtoehto kuin työttömyyskorvaus.