Oman kokemukseni mukaan työmarkkinoilla (tai työpaikkaa hakemassa) on ainakin kolmenlaisia henkilöitä. Ensinnäkin heitä, jotka ovat aina olleet työssä ja saavat vaikeuksitta vaihdettua työpaikkaa. YT- neuvottelut toki saattavat muuttaa myös heidän tilanteensa.
Toiseksi
on niitä, jotka ovat joutuneet loputtomaan kurssitus- ja harjoittelukierteeseen.
He kelpaavat vain näihin eikä heille tarjota työpaikkaa,
koska ”sehän tekee ilmaiseksikin”. Valitettavasti
työtä harvemmin tehdään pelkästä työn ilosta, vaan siitä pitäisi saada myös palkkaa.
Kolmanneksi ovat he, jotka eivät enää kelpaa edes
kursseille tai harjoitteluihin.
Olen jo pudonnut tuohon kolmoskategoriaan. Putoaminen
asteikossa alaspäin (ykkösestä kolmoseen) on yllättävän helppoa – tosin ei
kivutonta. Nouseminen alhaalta ylöspäin (kolmosesta ykköseen) on lähes mahdoton
tehtävä.
Tuohon ykkösryhmään tuntuisi nykyisellään kuuluvan yhä enemmän niitäkin, jotka eivät enää niin vain vahda työpaikkaa. He ovat ymmärtäneet siihen liittyvät riskit: nykysuomessa se ei enää vaihtamalla parane ja työn loppuminen - vaikkapa koeajalla - on ihan realistista.
VastaaPoistaJoka tapauksessahan työmarkkinat ovat vain työllisille: työttömät eivät töitä saa ja vaihtuvuus on vain työllisten välillä.
Pysyisikö kakkosryhmässä "menestyksekkäämmin" jos omaisi sen modernin, "terveen asenteen", joka pitää orjatyötä ja omaa asemaa annettuna - ja täysin oikeutettuna? Olen kuitenkin ymmärtänyt, että meissä on myös niitä ilmaistyöpaikoista taistelevia...jos sitten sillä mentaliteetilla välttäisi putoamisen kolmoskastiin.
Toisaalta tulee usein pohtineeksi, että mitä kakkosesta kolmoseen putoamisessa muuta menettää kuin orjatyöpaikan sosiaaliset kontaktit?
Tosiaankin, käänteinen ryhmien välillä liikkuminen on silkkaa utopiaa...:).
Olin pitkään tuota ykkösryhmää, tosin pitkään samassa firmassa ja sitten yt:t iski. Nyt olen ollut jonkun aikaa kotona ja nähtäväksi jää, olenko pudonnut kakkos- vai kolmosryhmään... sitä tietoa odotellessa tässä teen just hakemusta koulutukseen.
VastaaPoistaSuomessa on muutenkin työnteko yliarvostettua. Monet työmyyrät (en nyt puhu yrittäjistä) raataa niska limassa paljon enemmän kuin sopimuksen mukaan pitäisi, jokin pakkomielle ylisuoritukseen ja pomon perseen nuolemiseen. En ole ikinä ymmärtänyt tätä. Pikkuhiljaa pomot tottuu tähän, että saa paljon enemmän kuin vaatii ja odottaa kaikilta samaa!
VastaaPoistaHei "Toivoton", kannattaisiko hakea työpaikkaa esim. Norjasta?
VastaaPoistaJoku kirjoitteli, että työkkärin kirje ei saavu perille, vaikka väittävät sellaisen lähettäneensä.
VastaaPoistaVoihan sitä aina väittää työttömälle mitä vaan, koska työtön on heikoilla.
Itselläni on samanlainen kokemus. Tämä meidän paikkakunnan TYP:in (täällä sitä kutsutaan siksi) nuori pimaus ns. "kuntouttavan" työtoiminnan ohjaaja väitti, että kirje on lähetetty, mutta myönsi, että niitä jostain kumman syystä katoaa! Sanoisin, että valehteli ihan suoraan, miksi muuten olisi soittanut.
Kerran lähettivät ajan niin knaftisti, että ellen olisi ollut varuillani, olisin sen missannut. Eivät kyvyt ollenkaan riitä siellä päässä ilmeisesti sellaisen(kaan) arviointiin, että joku juhlapyhä sattuu olemaan sopivasti ja silloin ei postia jaeta. Lähtevät siitä ilmeisesti, että työtön istuu aamusta iltaan postiluukun vieressä.
Satuin myös kerran odottelemaan vuoroani siellä, kun tuli nuori kaveri paikalle ja siinä sitten setvittiin taas, että kirjettä ei hänellekään ollut tullut ollenkaan.
Eli heikoilla on työttömän oikeusturva, kun kohdalle sattuu joustamaton "asiantuntija".
Hei TOI,
VastaaPoistaLöysi blogisi tänään. Olen täysin samoilla linjoilla ajatustesi ja havaintojesi kanssa. Ja juuri tällä hetkellä minä ja kohtuuläjä muita olemme aavistuksen huolissamme tästä kasvaneesta, kasvavasta ja voimalla eri tahojen markkinoimasta työharjoittelu/työkokeilu, tai millä nimellä sitä nyt kukin kutsuukin, ilmaistyövoiman lisäämisestä. Oikeasti. Onko meillä kohta työharjoittelijoiden-litto? Miten kasvavassa määrin yrityksen (yksityiset ja julkiset) alkavat hoitaa työt työharjoittelijoilla? Määrätietoinen ja täysin laillinen trendi sekä sitä markkinoivilla tahoilla että iloisesti ilmaistyön vastaanottavilla yrityksillä tuohon IMO tällä hetkellä on. Olkoon nimimerkkini nyt vaikka Epäilevä
Orjatyö on Suomessa kielletty ja mitä muuta tuo työharjoittelu tai -kokeilu onkaan. Jos sellaiseen joutuu, siitä pitää valitaa vaikka Euroopan ihmisoikeusistuimeen asti.
VastaaPoistaPuolitoista vuotta olen nyt seurannut ja hakenut TE-keskuksen avoimia työpaikkoja ja voin todeta, että sieltä todellakin löytyy työn tarjoajia, jotka hakevat säännöllisesti neljän kuukauden välein uutta ilmaista tekijää.
VastaaPoistaMitähän työministerimme, vanha (eläkkeelle jo joutava) ja vanhan liiton mies tähän sanoisi? Hänellä tuntuu olevan suurempi huoli 37 vuoden ylittäneistä maahan muuttaneista miehistä, jotka eivät millään tahdo työllistyä..............
Itse, nyt 52 vuotiaana, 30 vuoden työkokemuksen taakan raskauttamana ja vuosi sitten irtisanottuna, en saa sen enempää koulutus- kuin orjapaikkaa tässä yhteiskunnassa.
T: Oleilija
Näillä näkymin oleilu vain jatkuu eikä se ole siitä kiinni etteikö itse haluaisi töihin. Ei vain ole enää mitään oikeaa työtä tarjolla...
VastaaPoistaNorjaan en voisi perhesyistä lähteä. Perhetilanteeni on tällä hetkellä erittäin monimutkainen sekä oman perheen että edellisen sukupolven osalta. Työttömyys on oikeastaan tällä hetkellä murheistani pienin!
TOI, Lähetän Ajatuksen luoksesi. En sano voimia, en zemiä, en posea tai muuta jonninjoutavaa. Sanon vain, että et ole yksin tässä maailman tilanteessa. Meitä taitaa olla aivan liian monta. Ja jotenkin minulla alkaa olla tunne että me olemme aika kovia sotureita/talvisodan Rokka-poikia/aitoja selviytyjiä. Nimim. Epäilevä
VastaaPoistaKiitos Ajatuksesta!
VastaaPoistaNiin, meillehän ei toki "anneta enempää kuin jaksamme kantaa", vai miten se sanonta menikään? Viimeistään keski-iässä alkavat kuitenkin tietyt elämän realiteetit osua kohdalle.