En sitten päässyt opiskelemaan(kaan). (Hain opiskelemaan avoimessa yliopistossa opiskelemaani alaa). Miksi olisin NYT päässyt, kun en ole tähänkään mennessä onnistunut? Jos olisin jonkun ihmeen kautta saanutkin opiskelupaikan, niin olisin edelleen ollut ilman työtä ja rahaa sekä opiskellessa että luultavasti sen jälkeenkin. Enää minulle jää sitten vaihtoehdoksi palkkatukityö, koska opiskelu oli se toinen vaihtoehto. Oikeasta työpaikasta minun on turha edes haaveilla, kuten on tähän mennessä jo varmasti tullut selväksi; mahdollisten työnantajien taholta vallitsee syvä hiljaisuus.
Jos haen ja pääsen (eli joudun) työvoimakoulutukseen ja ilmaiseen työntekoon harjoittelun nimellä, olen silloinkin ilman työtä ja rahaa sekä harjoittelussa ollessa että sen jälkeen, kun en työllistyisi siihenkään harjoittelupaikkaan. Minulle ei yksinkertaisesti näytä olevan MITÄÄN paikkaa tässä maailmassa , vain pelkkää EItä on aina tarjolla! Näin ollen en siis odota tulevaisuudeltani enää YHTÄÄN mitään. Kelan (ja/tai) miehen rahoilla kituuttaminen ei tunnu erityisen ihmisarvoiselta elämältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti