Työpaikattomien kvartaalihaastatteluista

Meille työpaikattomille 3 kk:n välein tehtäviksi tarkoitetut haastattelut eivät ole valitettavasti oikein onnistuneet – kuten oli alusta asti selvää. Muistan elävästi, kun ministeri Soini tuli takki auki hallitusneuvotteluista tv-kameroiden eteen julistaen itsetyytyväisenä: ”Työttömät haastatellaan jatkossa kolmen kuukauden välein.” Ajattelin heti, ettei se tule onnistumaan sekä resurssien puutteen että suoranaisen järjettömyyden vuoksi. Niinhän siinä sitten on käynyt:

”Työ- ja elinkeinoministeriön laskelmien mukaan kesäkuun alussa määräaikaishaastattelu oli tehty 57 prosentille työttömistä. Vielä vuoden alussa kolmen kuukauden määräaikaishaastattelu tehtiin ennen kolmen kuukauden täyttymistä vain 18 prosentille työttömistä.”
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Vain-reilu-puolet-työttömistä-haastatellaan-niin-usein-kuin-pitäisi/

Tämä tarkoittanee sitä, että mainittu % -määrä työttömistä on haastateltu vain kerran koko vuonna eikä suinkaan vähintään kahta kertaa? Jopa TE-toimistojen puolelta kyseenalaistetaan tämä loistoidea:

http://www.talouselama.fi/uutiset/te-toimistojen-johtajat-kyseenalaistavat-tyottomien-haastattelemisen-3-kuukauden-valein-voidaan-pohtia-onko-soittelu-enemman-ihmisten-vaivaamista-kuin-hyodyllista

Kyllä soittelu mielestäni (useimmissa tapauksissa) on nimenomaan ihmisten vaivaamista. Ei yhdestä puhelinhaastattelusta sinänsä ole vaivaa, mutta sen hyöty on täysin kyseenalainen. Minua on haastateltu puhelimitse tänä vuonna tasan kerran - heinäkuussa.  Tammikuun lopussa olin ensin pakkoinformaatiotilaisuudessa, joka ilmeisesti laskettiin ensimmäiseksi haastatteluksi. Seuraava kolme kuukautta tuli täyteen huhtikuun lopussa, jolloin ei kuitenkaan mitään soittoa kuulunut, vaan infotilaisuuden ja puhelinsoiton välillä kului yli 5 kuukautta. Seuraavaa soittoa ”odottelen” lokakuun alkupuolella tietäen sen olevan täysin turhaa, koska tilanteeni ei siinä ajassa ole miksikään muuttunut eikä hyvin todennäköisesti tule muuttumaan (tosin melko varmasti ei soittoakaan silloin tule). Sitä paitsi, jos työllistymisen suuri ihme sattuisi osumaan kohdalleni, ilmoittaisin toki siitä välittömästi TE-toimistoon eikä heidän tarvitse näin ollen kysyä sitä minulta erikseen! 

Korjaus 14.9.2017: Minulle soitettiin viimeksi toukokuussa ja näin ollen seuraavan soiton olisi pitänyt tulla elokuussa.

Työpaikaton kävi marjametsässä

Nyt saavat jokavuotisen neronleimauksen ”Mikseivät työttömät poimi marjoja?” keksijät olla tyytyväisiä; ainakin yksi työpaikaton on käynyt poimimassa mustikoita.
Tosin marjojen poiminta ei ole minkäänlainen ratkaisu työttömyysongelmaan eikä sillä ansaitsisi koko vuoden elantoansa, vaikka poimisikin marjoja myytäväksi. Lisäksi työpaikattomilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta mennä metsään poimimaan marjoja, kuten ei ole näillä ”viisailla” työpaikanhaltijoillakaan ole. Jos työtön poimii marjoja, hän todennäköisesti poimii niitä omaan käyttöönsä.

Tuleeko näiden neropattien mieleen edes se seikka, että työpaikattomat eivät ole yhtenäistä massaa, jossa kaikki ovat samanlaisia elämäntilanteeltaan, työhistorialtaan, työttömyyden kestoltaan, koulutukseltaan, iältään, asuinpaikaltaan jne. Toiset poimivat marjoja ja toiset eivät, so what? Lisää ja parempia neronleimauksia työttömyysongelman ratkaisemiseksi, kiitos!

Työttömät työllistävät yrityksiä

Jälleen päästään rahastamaan työpaikattomilla. Eikö asian pitäisi olla niin, että yritykset työllistävät työttömiä eikä päinvastoin?

http://www.is.fi/taloussanomat/

Tampereella on ollut tuo kokeilu aiemmin (olin karenssin uhalla yhdessä tiedotustilaisuudessa, jossa näitä konsulttifirmoja oli esittäytymässä). Yksikään firmoja esitelleistä puhujista ei onnistunut erityisemmin vakuuttamaan minua taidoillaan. Eräs seikka esittelyissä kiinnitti erityisesti huomiotani; puhuttaessa neljän kuukauden kestosta näissä ”konsultaatioissa” tuli esiin se ettei konsulttia välttämättä tavata kuin kerran tuona aikana, jos sitäkään. Sanoisin, että melko helpolla tällaiset yritykset saavat rahansa vailla mitään tulosvastuuta. Tällaista on ”hyvä veli” -kerhotoiminta
– kaverien firmoille bisnestä valtion rahoilla.

Sitä paitsi 7000/ väh. 300000 työpaikatonta on todella pieni % -osuus (2 %)!
Tavoite ei ole kovin korkealla, mutta tuskinpa edes siihen tullaan pääsemään…

”Rekrytointipiikki näkyvissä”

Lisää uutisia työpaikattomien iloksi (vai syyllistämiseksi?):

”Tänä vuonna syksyn rekrytointipiikki saattaa olla voimakkaampi kuin pitkään aikaan.
Yhden ihmisen lähtö työpaikastaan käynnistää ketjun, jossa moni saa mahdollisuuden.”

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/

Jäänpä sitten odottelemaan mahdollisuuksiani, josko hakemuksiini tulisi muitakin vastauksia kuin: 

”Tällä kertaa sinua ei valittu/ tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun…

Jutussa puhutaankin työpaikan vaihdosta, jolloin työpaikattomat ovat jo lähtökohtaisesti tämän leikin ulkopuolella.

”Pitkäaikaistyöttömyys vähenee”

En usko yhtään pitkäaikaistyöttömyyden vähenemiseen; tilastothan ovat niin kuin ne tehdään. Kikkailemalla tilastot saadaan näyttämään sellaisilta kuin halutaan. Ne, jotka haluavat uskoa näihin otsikoihin ovat varmaankin innoissaan näistä valeuutisista. Jälleen kerran kannattaa harjoittaa kriittistä suhtautumista tähän propagandaan. Me (pitkäaikais)työpaikattomat valitettavasti tiedämme totuuden. Työpaikkaa ei ole näkynyt eikä ole näkyvissä jatkossakaan, ts. työpaikat eivät ole lisääntyneet eikä meitä tarvita ”työvoimapulaa” paikkaamaan. Mihin lienee osa pitkäaikaistyöttömistä sitten kadonnut? Ei ainakaan töihin! Sairaseläkkeelle, hautaan tai he eivät näy tilastoissa jostain muusta syystä. Ainakaan vakituisiin, kokoaikaisiin palkkatöihin he eivät ole työllistyneet.

”Pitkäaikaistyöttömien määrä supistunut 16,5 % ”

http://www.hs.fi/talous/

Työttömyys laskee oikein ”rytisten” Pirkanmaalla. Täällä ei kuitenkaan ole mitään rytinää kuulunut.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/valtava-ero-viime-vuoteen-tyottomyys-laskee-rytisten-pirkanmaalla

Työpaikattomiin suhtautumisesta

Vihamielinen ja rankaiseva suhtautuminen meihin työpaikattomiin kertoo paljon yhteiskunnastamme. Työpaikattomien leimaaminen laiskoiksi ja työttömyyden laittaminen omaksi syyksemme on aivan liian helppoa ja kääntää huomion pois siitä ettei työpaikkoja ole riittävästi. Nykyinen järjestelmä ei toimi, mutta poliitikoilla ei ole mitään halua tai kiinnostusta muuttaa sitä mitenkään. Työvoimapolitiikka todella kaipaisi muutosta, mutta se ei ole helppoa. Eipä minullakaan siihen - pitkäaikaisella työpaikattomuuskokemuksellani - mitään loistoideoita ole tarjolla. Työttömien tyhjästä rankaisemisen ja turhien karenssien jakelun voisi nyt ainakin näin aluksi lopettaa. 

Jos ei osaa suhtautua kriittisesti työpaikattomien leimaamiseen milloin minkäkinlaiseksi, on propagandan uhri.

”Työttömät – siis työnhakijat (työpaikattomat) – tarvitsevat kannustusta, positiivista vahvistavaa palautetta ja ennen kaikkea olosuhteet, joissa työn aktiivinen hakeminen olisi mahdollista, mielekästä ja myös taloudellisesti järkevää. Oma-aloitteisuudesta ei saisi missään nimessä rangaista, kuten nyt tapahtuu. Toisaalta työnhakukurssien asiasisällöt ovat byrokraattisia muinaisjäänteitä ja kaipaisivat kipeästi päivitystä. Uusia työkaluja ja menetelmiä tulee kaiken aikaa, mutta työttömät hinkkaavat yhä iankaikkisen vanhoja asiakirjamallejaan tai tuhlaavat aikaansa väsyneissä CV-pankeissa, koska heille ei ole muuta suositeltu. (eikä mitään muuta keksitä!)
Jos joku ansaitsisi saada kepistä, niin se ei ole työtön, vaan ne päättäjät, jotka itsepintaisesti ylläpitävät valuvirheistä systeemiämme. Työtä vieroksuvaksi leimattu yksilö on helppo syntipukki – kun yhteiskunnallisista ongelmista tehdään yksilöiden ongelmia –, mutta nyt kannattaisi keskittää voimat olosuhteiden muuttamiseen.”

Lähde: https://duunitori.fi/tyoelama/epaterve-ihmiskasitys/

Jälleen vuosi työpaikattomana

On kulunut vuosi siitä, kun määräaikainen työni loppui. Aikaa on siten kulunut enemmän kuin työssäoloani (10 kk) yhteensä kesti. Tämä on kolmas työttömyysjaksoni ja olen nyt viisikymppinen (51). Olen ollut työpaikattomana yhteensä: 11 v 11 kk  (27 v on kulunut insinööriksi valmistumisestani.)

Kuten itsekin tiedän, ja edellisen bloggauksen kommenteissa myös vahvistetaan, minulta puuttuvat (ainakin) ns. kova osaaminen (eli olisin hyvä ”jossain”) sekä myynti- ja verkostoitumistaidot. 

Olen hyvä monessa asiassa, mutta ikää minulle on kertynyt ”liikaa”.
Olen myös päivittänyt osaamistani jatkuvasti.