53-vuotias sai työpaikan

Yli viisikymppinen on onnistunut työllistymään ja se on uutisoinnin arvoinen asia.

•          hän on ollut johtavassa asemassa
•          on myös ”kokenut markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen”
  
  Itse en ole koskaan ollut johtavassa asemassa, enkä valitettavasti myöskään ole kokenut ammattilainen millään alalla.  Sellaiseksi olisin toki mielelläni tullut, loputtomien työttömyysvuosieni sijasta… Vielä ehkä ehtisin, jos saisin mahdollisuuden! Työttömyyden asiantuntijaksi olen näinä vuosina kehittynyt, mutta sillä ei taida olla erityistä painoarvoa työmarkkinoilla?

Artikkelissa mainittuja seikkoja:

"Ikä ei ole juttu"               (Itselle ei ole, mutta työnantajille yleensä on…)

150-250 hakijaa                 (Ihan tavallista nykyään.)

"Työnhaku on työtä"          (Niinkö?)

”Itsestä(än) on pidettävä huolta”  (Kyllä, ja niin myös pidän. Oliko vielä muita itsestäänselvyyksiä?)

"Sitkeys palkittiin uudella työllä"  (Hienoa, kunpa niin kävisi myös minulle! Oikeastaan niin jo kävikin, mutta työllistymiseni jäi valitettavan lyhytaikaiseksi L)

Toinen 50-vuotias sen sijaan ei ole saanut työpaikkaa:
Onko viisikymppinen juristi jo liian vanha töihin?

Työttömän etujen heikennyksistä

”HS keräsi yhteen hallituksen kymmenet päätökset, joilla se yrittää saada kansalaiset tekemään lisää töitä. Hallitus muun muassa lyhentää ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ja heikentää työntekijän oikeuksia.”

Hallitus patistaa suomalaisia töihin

Vai niin, että ”saadaan kansalaiset tekemään lisää töitä”? Kun saisi työnantajat palkkamaan lisää (työttömiä) kansalaisia! Uudenkaupungin autotehtaalle eivät valitettavasti kaikki Suomen työpaikkaa vailla olevat työllisty…

Yle on kysynyt työttömiltä mikä heidän mielestään on syynä työttömyyteensä:

1339 kertoi Ylelle miksei ole töissä

Nyt puhuvat työttömät

Oma näkemykseni osuu tuohon ”Työpaikoista kilpailee liian moni” – kohtaan sekä mahdollisesti ”Taitoni (ei tarpeeksi työkokemusta) tai muodollinen pätevyyteni (ikä!) eivät vastaa vaatimuksia”. Mainitsemiini seikkoihin eivät työttömien korvauksen saamisen heikennykset vaikuta millään tavalla. Etujen saamisen ehtoja kiristämällä pakotetaan työttömiä myös huonoilla ehdoilla töihin, jos nyt edes sellaisiakaan töitä niin valtavasti kaikille työttömille on ”tarjolla”. 

Saattaa olla niin ettei joku ”ota työtä vastaan” tai ”mene töihin” huonoilla työehdoilla, pienellä palkalla, kauas kotoa tai lyhyelle työpätkälle, mihin on mielestäni myös joissakin tapauksissa oikeus, jos on oikeasti surkeat työehdot (esim. nollatuntisopimus) tai sellainen palkka, jolla ei todellakaan tule toimeen… Mielestäni kuitenkin palkka on yleisesti parempi vaihtoehto kuin työttömyyskorvaus, eli palkkaa ja työttömyyskorvausta on turha vertailla erityisesti silloin, kun henkilö saa ylisuurta ansiosidonnaista päivärahaa. Ansiosidonnaisilla pitäisi ehdottomasti olla yläraja eli katto, jolloin sen kestoa ei välttämättä tarvitsisi lyhentää. Ylisuuriin ansiosidonnaisiin päivärahoihin sekä eläkkeisiin (erityisesti kansanedustajien ns., sopeutumiseläkkeisiin) tulisi puuttua kovilla otteilla, mutta eiväthän valtaapitävät suinkaan omia etujaan heikennä!

Onko työttömyys työttömän oma ”vika”?

Hesarin mielipidekirjoituksesta 23.9.:

”SUURI joukko ihmisiä, hallitus mukaan lukien, tuntuu kuvittelevan, että työttömät ovat kotonaan passiivisesti makaavia työhaluttomia hylkiöitä.
Näitä hylkiöitä pitää kaikin keinoin ”aktivoida”, joten hallitus suunnittelee työttömien haastattelemista kolmen kuukauden välein.

Työttömän aktiivisuudeksi ei lasketa sitä, että hän etsii töitä satojentuhansien muiden työttömien kanssa alati vähenevien avoimien palkkatyöpaikkojen valikoimasta. Aktiivisuudeksi lasketaan sen sijaan se, että työtön saa töitä viideksi päiväksi kolmen kuukauden sisällä.”

[ ]

"Työttömyys ei ole työttömän syytä. Työttömän turha juoksuttaminen ja tukien leikkaaminen eli ostovoiman vähentäminen ei lisää työpaikkoja.”

”Tuotteistajan” vastine (olen aiemminkin kritisoinut tämän tyypin mielipiteitä tässä bloggauksessani):

”Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika. Kenen muun vika se muka olisi? Pääministerin? Jumalan? Kohtalon? Vai hammaskeijun?”

http://www.pollitasta.fi/2016/09/

Niin että onko työttömyys työttömän omaa syytä? Työtön ei laita tarpeeksi hakemuksia? Työtön ei perusta yritystä? Työtön ei innovoi? Työtön ei kouluttaudu lisää? Työtön ei mene konsulttien puheille (vaikka valtio maksaisi)? Työtön ei mene ilmaiseksi töihin ”näyttämään osaamistaan”? 

Useimpien työttömien mielestä työttömyys ei ole heidän oma syynsä tai ”vikansa”, kun taas sellaisten, joilla ei ole mitään mainittavaa kokemusta työttömyydestä on liiankin helppo syyllistää työttömiä. 

Kymmenen vuotta sitten

Kymmenen vuotta (+ 8 pv) sitten, Pyryn päivänä keskiviikkona 1.11.2006, aloitin ensimmäisen pitkän työttömyysjaksoni (noin 4,5 vuotta) jälkeen uudessa työpaikassa. Tämän vuoksi päivä jäi minulle erityisesti mieleen. Työmatkaa toiselle puolelle kaupunkia oli tuollaiset 25 km ja kyseisenä päivänä nimensä mukaisesti kauhea lumipyry ja - kaaos eli liikenne sekaisin. Pääsin kuin pääsinkin ongelmitta työpaikalle aloittamaan uudessa työssäni. Aamulla ei tosin ollut vielä tuollainen tilanne kuin kuvassa, mutta toisaalta pääsin ongelmitta myös töistä kotiin. Millaisia työ ja työpaikka olivat, onkin sitten ihan oma tarinansa – hyvin mielenkiintoinen kokemus…

Tuon päivän jälkeen olin yhteensä noin kaksi ja puoli vuotta (miinus 3 viikkoa) töissä. Ensin ma. virkasuhteessa 1 v 2 kk ja sen jälkeen pätkätyösuhteessa äitiysloman sijaisensijaisena 1 v ja 4 kk. Kuluneesta kymmenestä vuodesta jää jäljelle vielä 7 ja puoli vuotta, josta olin äskettäin töissä 10 kuukautta. Loput kuusi vuotta ja kahdeksan kuukautta olin joko työttömänä tai työvoimakoulutuksissa (noin vuoden ja kahdeksan kuukautta).  Viitenä vuotena en siten tehnyt juuri ”mitään” - paitsi välillä opiskelin avoimessa yliopistossa. Saa kymmenen vuotta noinkin kulumaan, mutta toisaalta mikä kiire tässä on elämäänsä ”kuluttaa”? Huomattavasti pitemmältä mennyt kymmenen vuotta on taatusti tuntunut työttömyyskausien aikana!

Voin vain kummastella sitä, miten työnhaku ja työpaikan saaminen on noista ajoista muuttunut. Tuohon aikaan saattoi vielä saada (mustavalkoiseen) lehti-ilmoitukseen vastaamalla kutsun työhaastatteluun – ja vieläpä työpaikan. Nykyisin harvat työpaikkailmoitukset lehdissä ovat vain värikkäitä mainoksia johtotason tehtävistä. Työpaikkailmoittelu toki on siirtynyt nettiin, mutta eipä niihinkään ilmoituksiin vastaamalla työpaikan saaminen edisty. 

Tampereen Paasikiventiellä näytti 1.11.2006 kello 14.45 tältä.

"Muistatko Pyryn päivän tasan kymmenen vuotta sitten 1.11.2006? Tampereelle ja Pirkanmaalle tuiskusi puolen metrin kinokset. Aurattavaa riitti yli viikoksi. Näsijärveltä tuiskutti lunta niin paljon, että Ylöjärven suuntaan ajavat autot jäivät jumiin Paasikiventielle. Hätäisimmät ajoivat Santalahdessa jopa väärällä kaistalla päästäkseen eteenpäin. "

Pakkoinfossa käyty

Nyt olen käynyt kuuntelemassa, kun yksityiset yritykset mainostivat palvelujaan työttömille. Kuulijoita oli arviolta viitisenkymmentä. Joukossa oli myös 30+ - ikäisiä, koska kohderyhmää oli yllättäen laajennettu. Työttömyyden kesto oli myös pidennetty 12 kuukauteen. Alkujaan kohderyhmänä piti olla 50 vuotta täyttäneet 3 – 6 kk työttömänä olleet.

Yksikään yritysten edustajista ei onnistunut vakuuttamaan minua niin, että olisin oitis ottanut palvelusetelin vastaan ja ilmoittautunut palveluntuottajalle. Haastattelusparraus, LinkedIn –profiilin tekeminen tai olemattomien piilotyöpaikkojen metsästys eivät ole aivan uusia ideoita, toki niitä on vaikea keksiä. Sparrausta ei tarvita jos ei ole työhaastattelua tiedossa ja LinkedIn –profiileja on jo niin paljon sellaisilla henkilöillä, joilla on sinne jotain laitettavaakin, joten minun ei sitä kannata tehdä. Mahdollisten piilotyöpaikkojen metsästys ”kontaktoimalla” työnantajia saa vain työnantajat hermostumaan, koska kyselijöitä taatusti on jo muutenkin riesaksi asti!

Jollakin näistä firmoista oli esittelydiassaan sitaatti (tietenkin!) tyytyväiseltä asiakkaalta, joka oli ”työllistynyt koulutustaan ja kokemustaan vastaavaan työpaikkaan”. Nyt pitäisi tietää työllistyneen henkilön ala, koulutus ja työkokemus sekä millä kriteereillä henkilö katsotaan työllistyneeksi. Onko kyseessä kokoaikainen vakituinen työsuhde vai 18 tuntia viikossa kuukauden tai kahden ajan?

Kutsu pakkoinfoon

Saapuihan se, kutsu Back to business – valmennuksen tiedotustilaisuuteen! Täytin kesällä 50 ja viime viikolla tuli (tällä jaksolla) 3 kuukautta työttömyyttä täyteen, joten kuulun valitettavasti(?) kohderyhmään. Minua ei erityisemmin innosta työttömillä rahastavien firmojen ”valmennukseen” meno. Pääsenpä kuitenkin tiedotustilaisuudessa ihailemaan kirjoitusvirheillä kyllästettyjä Powerpoint- dioja.

”… tarjoaa 3–6 kuukautta työttömänä olleille yhteyden yksityiseen työnvälitysfirmaan. Yhteistyön tavoitteena on löytää asiakkaan kanssa pian uusi työpaikka, ja hioa julkisen ja yksityisen työnhaun yhteistyötä.”

”Pi­lo­tin koh­de­ryh­mään kuu­lu­vil­le työn­ha­ki­joil­le lä­he­te­tään kut­su in­fo­ti­lai­suuk­siin, jos­sa ker­ro­taan mah­dol­li­suu­des­ta saa­da työl­lis­ty­mi­seen apua yk­si­tyi­sil­tä yri­tyk­sil­tä. Työn­ha­ki­ja voi itse päät­tää, osal­lis­tuu­ko pi­lot­tiin vai jat­kaa­ko jul­ki­sen työn­vä­li­tyk­sen asiak­kaa­na. In­fo­ti­lai­suuk­sis­sa yri­tyk­set esit­te­le­vät pal­ve­lui­taan ja jos työn­ha­ki­ja päät­tää osal­lis­tua, hän voi va­li­ta kuu­des­ta pal­ve­lun­tar­joa­jas­ta it­sel­leen mie­lui­sim­man.  Pal­ve­lun kes­to on nel­jä kuu­kaut­ta.”

”Palvelusta kiinnostunut asiakas saa TE- toimistosta palvelusetelin, jonka hän voi määräajassa osoittaa valitsemalleen palveluntuottajalle. Asiakas valitsee palveluntuottajan itse.”

Pakkoinfot ovat todellinen työttömyyden suola; pitää mennä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan (valtion tukeman yksityisen liiketoiminnan) tiedotustilaisuuteen, tai muuten työnhaku ei enää ole voimassa…

Voisiko tuollaisesta ”valmennuksesta” oikeasti olla jotain hyötyä juuri minulle, vai onko kysymyksessä lopulta vain rahastus? Onneksi osallistumiseen ei pakoteta, koska ennakkoluulot ja epäilys näitä firmoja kohtaan istuvat lujassa.

Näin helppoa se on…

Sain ”kiitos, mutta ei kiitos” - viestin vastauksena työpaikkahakemukseeni, oikein valintaa koskevan pöytäkirjaotteen kera. Pöytäkirjaotteesta selviää seuraavaa:

Hakijoita oli 204, joista haastatteluun kutsuttiin kuusi henkilöä. Kaksi hakijaa oli perunut hakemuksensa haastattelukutsun saatuaan. (Ihmettelen miksi?!)

”Erityisesti arvioitiin hakijoiden aiempaa kokemusta vastaavista tehtävistä…

Kaikilla haastatelluilla oli usean vuoden työkokemus haettavana olevaan tehtävään sisältyvistä töistä.”

Koita tässä sitten vaihtaa alaa, kun se kaatuu aikaisemman kokemuksen puutteeseen! (No, enpä olisi juuri tuohon tehtävään erityisen motivoitunut ollutkaan ja tiesin jo hakiessani realiteetin alan työkokemuksen puuttumisesta.)

Toinen työhakemukseni, josta ei ole ainakaan vielä minkäänlaista palautetta kuulunut, on sellaiseen tehtävään, johon ei edes vaadittu mitään aikaisempaa kokemusta eikä oikein koulutustakaan. Hakijoita on siten varmasti vähintään 2000! On työpaikan saaminen vain niin ”helppoa” kaupungissa, jossa on 20% työttömyysaste ja maassa, jonka työttömyys tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2016 oli 7,7% (vaikuttaa muuten oudon alhaisesta, pitäneekö edes paikkaansa…?)