Vanhentunutta

Olen itse vanhentunut, koulutukseni (sekä yo-tutkinto että opistotutkinto) ovat vanhentuneet, ja sen lisäksi työkokemukseni on vanhentunutta.  Näillä edellytyksillä minulla onkin sitten todella hyvät mahdollisuudet työllistymiseen! 

Olen vanhentunut, koska olen yli 45-vuotias.

Yo-tutkintoni (1985) on vanhentunut, koska sen jälkeen ylioppilastutkinto on uudistunut.

Opistotason insinööritutkintoni (1990) on vanhentunut, koska sen jälkeen opistot on muutettu ammattikorkeakouluiksi.

Työkokemukseni lienee vanhentunut, koska viimeisestä työsuhteestani alkaa kohta olla jo viisi vuotta. Jos kuitenkin olisin ollut kaikki nämä vuodet töissä insinööriksi valmistumiseni jälkeen, ei näillä vanhentumisilla olisi mitään merkitystä! 

Ainoa, mikä ei ole vielä vanhentunut on avoimen yliopiston opintoni, mutta eipä niistä ole yksikään työnantaja kiinnostunut…

Hevonpaskatyöt?

Hevonpaskatyöt (bullshit jobs) määritellään sellaisiksi ”väkisin keksityiksi” työtehtäviksi, joiden tekemättä jättäminen ei tuntuisi missään eikä sitä kukaan edes huomaisi.  Loppujen lopuksi suurin osa töistä sopinee tähän määritelmään?

Toisaalta, voidaanko sanoa työn olevan hevonpaskatyötä, kun siitä saa toimeentulonsa, ja jos sitä tekee mielellään? Onko kuitenkin a bullshit job parempi kuin no job at all?

Tässä on englanninkielinen linkki aiheeseen:

http://www.strikemag.org/bullshit-jobs/

”Onko työsi koskaan tuntunut keksityltä? Siltä, että maailma jatkaisi pyörimistään, vaikka et tekisi työtäsi yhdeksästä viiteen? ”

Kirjoittajan mielestä on niin, että kun yritykset toteuttavat irtisanomisia ja henkilöstön vähennyksiä, vähennykset lähes poikkeuksetta kohdistuvat niihin, jotka oikeasti tekevät (valmistavat, siirtävät, korjaavat ja ylläpitävät) jotain. Sen sijaan "palkallisten paperinsiirtelijöiden" luku vain näyttää kasvavan…

Tästä voi testata onko oma työ sellainen:

http://www.bullshitjob.com/quiz/

Tästä saa generoitua hauskoja titteleitä:

http://www.bullshitjob.com/title/ :

Esimerkkeinä:

Direct Integration Developer

International Usability Strategist

 

Unelmat vastaan todellisuus

Tässä on kiintoisa keskustelu ”ikääntyneen” henkilön työllistymisestä ja siitä, onnistuuko alanvaihto ilman uutta koulutusta. Yksi kirjoittajista väittää vaihtaneensa uudella alalle työssäoppimaan ilman sen alan koulutusta ja työkokemusta:

”Kun minut oli irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä, rupesin hakemaan paikkoja miettien sitä, mitä pystyisin omaksumaan ja oppimaan työssä ja työn kautta. En siis siltä pohjalta, mitä jo osasin, koska osaamisalueeni oli niin kapea, ettei vastaavia hommia olisi löytynyt.”

Tuolla asenteella minäkin olen liikkeellä. Olisi monenlaisia työtehtäviä, joista olisin kiinnostunut ja tietäisin ne helpostikin oppivani. Valitettavasti todellisuudessa ei käy niin, että minut kutsuttaisiin edes haastatteluun hakiessani sellaiseen työtehtävään, josta olen todella kiinnostunut ja jonka kokisin ”omaksuvani ja oppivani työssä ja työn kautta.” Niinhän useimmat työtehtävät kuitenkin juuri opitaan…!

”Minusta on hullu juttu sanoa, että joku viranomainen "tarjoaisi" työtä. Että sitä pitäisi odottaa. Jos joku tarjoaa, niin hän katsoo juuri sitä mitä kritisoin aiemmin: tuijottaa vain sitä, mitä olet tehnyt, ei sitä, mitä pystyisit oppimaan. Eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi arvioidakaan, vain ihminen itse.”

Melkoista utopiaa on tuo edellä siteeraamani! Ensinnäkin erittäin harvoin – kuten kommentin kirjoittajakin toteaa - kukaan oikeasti tarjoaa työtä. Toiseksi kuvitelma, että henkilön oma arvio siitä, mitä hän pystyy oppimaan riittäisi työllistymiseen, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Arvioinnin suorittavat aivan muut tahot.