Riittääkö palkka?

No ei palkka oikein tahdo riittää, kun sitä ei saa lainkaan... Palkannauttijat puolestaan eivät tahdo millään luopua saavutetuista eduistaan, kuten lomarahat ja pekkaspäivät. Vedotaan ostovoiman vähenemiseen, mutta entäpä työttömän ostovoima (se, jota ei ole)? Ahneelle palkansaajalle ei mikään riitä ja silloin toiset jäävät kokonaan ilman. Työmarkkinatukea "nauttivan" työttömän kohdalla ei ostovoimasta todellakaan voi puhua!

Tunnustus Rantakasvilta

Sain Rantakasvilta

 jo (muistaakseni) neljännen tunnustuksen, kiitos siitä! Laitan tunnustuksen taas vain tähän postaukseen, koska en osaa laittaa kuvia muualle ja toisaalta blogini saakin säilyttää ankean ulkoasunsa, koska aihekin on ankea. Lukijanikin vain vähenevät, mutta ei se mitään - kirjoitan silti!

Paskanjauhantaa

(Tekisi mieleni jopa todeta, että VMP (http://urbaanisanakirja.com/word/vmp/ )!  Sellaista konsulttien löpinät minun kokemukseni mukaan yleensäkin ovat.)

 

”Keski-ikäisen naisen vaikeampi työllistyminen on osittain myytti

Psykologi ja uravalmentaja Timo Kojonen arvioi, että yleensäkin keski-ikäisillä on työllistyminen vaikeampaa.

– Suomen työmarkkinoilla ei ole oikein tilausta sen ikäisille. Hän ei halua tehdä siitä siis vain naisten ongelmaa.

- Minusta keski-ikäisen ihmisen kannattaisi nimenomaan pyrkiä tekemään sellaista työtä, jonka kokee mielekkääksi. Yrittäjyys on tähän hyvä reitti, Kojonen rohkaisi.

Keski-ikäisten naisten valtit työelämässä ovat Kojosen mukaan:

- kyky sopeutua muutokseen,

- kyky tehdä monta asiaa yhtä aikaa

- kyky tehdä työtä kovissakin olosuhteissa valittamatta

Kojosen mukaan periaatteessa ei ole koskaan liian myöhäistä vaihtaa alaa. Mutta iäkkäämpien kannattaa suunnata alalle josta on jonkinlaiset pohjatiedot olemassa. Yleensä kestää noin 10 vuotta kehittyä oman alansa huippuasiantuntijaksi.

Ammatinvalintatestit auttavat selventämään omia päämääriä

Jos etsii vielä itseään, on oltava aktiivinen ja pysyttävä ajan hermoilla.

- Lue paljon talouselämää ja työelämää koskevia uutisia. Niistä löytää tietoa mahdollisuuksista, joista ei aikaisemmin tiennyt, vinkkasi Kojonen.

Voi myös tehdä omatoimisesti psykologisia testejä esim. netissä. Niistä saa hieman lisätietoa omasta persoonallisuudesta mutta on hyvä muistaa, että tulokset ovat vain suuntaa-antavia.”

Lähde: Iltamakasiini

Minä olen nimenomaan pyrkinyt (ja myös hakenut) tekemään sellaista työtä, jonka koen mielekkääksi, mutta en ole siihen kelvannut. Tarvittavat pohjatiedotkin minulla ovat olemassa. Konsultti Kojonen toteaakin avoimesti, ettei työmarkkinoilla ole ”tilausta” keski-ikäisille naisille (eikä miehille). Myös alanvaihto näyttää tämän saman toteamuksen valossa liian myöhäiseltä. Olen tehnyt suuntaa-antavia ammatinvalintatestejä, joiden tuloksissa nykyiset omat alani ovat top 10:ssä (tai 20:ssä). Oikealla alalla/ oikeilla aloilla siis olisin, mutta työpaikkaa ei siitä huolimatta löydy. Keski-ikäisen naisen vaikea työllistyminen ei ole omalla kohdallani todellakaan myytti – ei edes osittain. Ehkä jollain toisella on muunlainen kokemus tästä asiasta? Jos myös alaa vaihtaessa edellytetään katkeamatonta työhistoriaa ja komeaa uraa edelliseltä alalta, niin ei alanvaihtoa silloin edes kannata yrittää…

Huutava pula

Minulla on suorastaan huutava pula näistä:

- raha

- työpaikka

- sisarukset, jotka olisivat tukenani vaikeassa tilanteessa, sillä ainoan veljeni poismenosta on jo melkein 30 vuotta

”Tarjottu” työ?

Jostain syystä yhä edelleen näkyy lehtiartikkeleita, joissa kummastellaan, kun työtön ei ota ns. tarjottua työtä vastaan. Näiden juttujen mukaan työtön ei ota tarjottua työtä vastaan siksi, että hän saa huikeaa työttömyyskorvausta! Seuraavaksi tähän ”ongelmaan” esitetäänkin ratkaisuksi työttömyyskorvausten poistamista, alentamista tai keston lyhentämistä. 

Tähän mennessä minulle ei kukaan ole tarjonnut yhtään minkäänlaista työtä mistään! Olisin todellakin ottanut kaikki tarjotut työt vastaan (provisiopalkkaisia lukuun ottamatta), koska mikä tahansa palkka on parempi kuin työttömyyskorvaus, ja erityisesti tämä koskee työmarkkinatukea.  Minulle saa tarjota töitä – ei kuitenkaan verkostomarkkinointia, vaan oikeita töitä. Ainoa työtarjous, jonka aikanaan sain CV netin kautta, oli juuri jotain pyramidihuijaushommaa tai vastaavaa. Niinpä otin tietoni sieltä pois.

”Lomailu” jatkuu

Minun jo yli 200 viikkoa kestänyt lomani vain jatkuu jatkumistaan. Mitähän oikein tekisin isona? Tietäisin montakin ammattia tai työtehtävää, joita voisin tehdä vähintään yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin niissä työskentelevät, mutta kun en kelpaa niin en sitten kelpaa. Jokainen päivä, viikko ja kuukausi – vuodesta puhumattakaan – vie minua yhä kauemmas työllistymisestä. Lisäksi on tapahtunut hyvin ikäviä asioita, mutta työttömyys ei kuitenkaan valitettavasti poistu sillä, että päälleni kaadetaan lisää paskaa!

Kaatakaa siis lisää paskaa niskaan, sitä olikin liian vähän.

 

Oletko pitkäaikaistyötön?

Tässä eräitä pitkäaikaistyöttömälle esitettyjä kysymyksiä, joihin nyt vastaan (en muista enää, mistä nämä olen kopioinut):

Oletko ollut työtön jo pitkään? Kuinka kauan? Miten työttömäksi jääminen tapahtui? Miksi?

Mitä työttömän päivärytmiin kuuluu? Miten työttömyyskorvauksen saa riittämään? Mitä suot itsellesi? Mitä et voi hankkia vaikka haluaisit? Harrastatko enemmän kaikkea "ilmaista", kuten kirjastossa käyntiä?

Miltä työttömyys tuntuu? Missä se tuntuu? Tuntuuko se esimerkiksi kipuna rinnassa vai väsymyksenä ja saamattomuutena? Vai oletko sen sijaan valjastanut voimasi esimerkiksi vapaaehtoistyöhön ja elät säntillisen aikataulun mukaan pitääksesi itsesi kasassa? Oletko asiasta surullinen? Syyllinen? Häpeätkö tilannetta? Vai oletko olosuhteiden uhri?

Onko itsetuntosi kärsinyt tilanteesta? Onko työttömyys mielestäsi hyväksyttävää nyky-yhteiskunnassa? Miten läheisesi suhtautuvat työttömyyteesi? Entä muut ihmiset? Miten toivot / näet asioiden kehittyvän tulevaisuudessa? Oletko miettinyt uudelleen kouluttautumista tai muuttoa toiselle paikkakunnalle työn perässä?

Olen ollut työtön jo yli neljä vuotta eli aivan liian pitkään. Määräaikainen työni loppui toukokuussa 2009 syksyllä 2008 alkaneen ns. taantuman takia.

Työttömän päivärytmiin kuuluu lapsien herättäminen aamulla kouluun eikä siihen sitten oikein mitään muuta kuulukaan… Sitten olisi pakko keksiä syitä poistua neljän seinän sisältä (muuallekin kuin kirjastoon tai kauppaan). Työmarkkinatuki ”riittää” ainoastaan mieheni palkan vuoksi, muutenhan se ei riitä yhtään mihinkään! Suon itselleni kahvilakäyntejä sekä viiniä silloin tällöin. En voi hankkia uutta autoa eikä minulla oikeasti ole rahaa pitää vanhaakaan, en voi ostaa uusia vaatteita, hienoja urheilukamppeita tai kajakkia. En voi ostaa kuntosali- tai jumppakortteja niiden kalleuden vuoksi. Harrastan siis kaikkea ilmaista ja halpaa, mm. kirjastossa käyntiä kyllästymiseen asti, vaikka lukemiseen en varsinaisesti koskaan kyllästykään. (Kuitenkin kun sitä täytyy tehdä pakon edessä muun tekemisen eli työn puutteessa, menee siitä välillä ns. maku). Harrastan myös edullisia jumppia sekä pyöräilyä vanhalla pyörällä. Melomaan pääsen suhteellisen edullisesti kuulumalla melontaseuraan.

Työttömyys on suorastaan maanpäällinen helvetti ja se tuntuu korvien välissä sekä painona rinnassa… Valtavana ja loputtomana väsymyksenäkin se joskus tuntuu. Aikatauluni pitää kasassa vain lasten koulunkäynnin aikataulu. Olen surullinen, turhautunut, kyllästynyt, vihainen, katkera, pettynyt, toivoton sekä olosuhteidenkin uhri. En kuitenkaan häpeä, koska työttömyys ei ole minun oma vikani. Minun työkykyni ei ole huonontunut eivätkä työ- ja oppimistaitonikaan, mutta työnantajilla ei ole kykyä tai halua työllistää minua!

Itsetuntoni ei ainakaan ole parantunut tilanteestani. En tiedä onko työttömyys hyväksyttävää, mutta ilmeisesti se on minulle pakollista? Läheiseni suhtautuvat asiaan neutraalisti, sellaista pakkopullaahan tämä kaikille on. Muiden ihmisten suhtautumisesta ei ole niin väliä! Toivoin asioiden kehittyvän tulevaisuudessa parempaan suuntaan, mutta siltä ei valitettavasti näytä.  Olen myös lisäkouluttautunut, mutta siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Muilla paikkakunnilla (tai ulkomaillakaan?) ei ilmeisesti ole minulle työpaikkaa.