Ei tullut minusta toiveikasta työllistä

- Mitä teet, jos (ja kun) et saa tätä työpaikkaa?
- Jatkan kyllästymistä kotona... (väärä vastaus(?), mutta ainakin totuudenmukainen!)

Kuten arvata saattoi, rekrytointiprosessi päättyi minun osaltani tähän, eli en edennyt ns. soveltuvuustestaukseen asti. Siihen se kai viimeistään olisi tyssännyt? Taisi olla minun haastatteluun kutsumisenikin vahinko?! Minulla oli haastattelun jälkeen jotenkin epävarma olo ja tunne siitä etten ehkä osannut sanoa oikeita asioita. Vaikutin tietenkin myös epätoivoiselta tyrkyltä? Heidän palautteensa mukaan hakijoiden joukossa oli firman sisäisiä hakijoita, joilla on laiteosaamista (miksi he sitten edes kutsuivat muita haastatteluun?) Lisäksi eräs tietyn tutkinnon suorittanut meni edelleni ja ohitseni jatkoon valinnassa. Minulla ei ilmeisesti ole yhdellekään työnantajalle mitään annettavaa eikä tarjottavaa? Se siitä unelmatyöhön työllistymisestä... Ikäiseni työelämästä pudonnut henkilö ei vain voi mitenkään enää päästä sinne takaisin!

”Taas” työhaastattelu

Juuri miettiessäni sitä, miksi olen (siis elämänkokemuksistani johtuen) negatiivinen ihminen, sainkin kutsun työhaastatteluun! Yes! Nyt olen taas hieman vähemmän negatiivinen ja pessimistinen… Enpä olisi ikinä uskonut tätäkään haastattelukutsua saavani; olenhan 46, pitkäaikaistyötön ja melko vähällä (se tosin ei ole omaa syytäni, yrittänyt olen kyllä!) kokemuksella ko. alasta. Miehelleni sanoin hänen kysyessään mahdollisesta haastattelukutsusta (ennen kuin se tuli), että marraskuussa tulee sähköpostiin ”tällä kertaa sinua ei valittu” – ilmoitus! Eipä se sitten ainakaan tule ilman haastattelukutsua… 

Nyt minun täytyy (on ehdottoman pakko) saada tämä työpaikka! Muuta vaihtoehtoa ei minulla enää ole. Ettei tämä menisi turhan monimutkaiseksi, kyseessä on firma, joka on aikaisemmin ulkoistanut tämän toimintonsa firmalle, jossa olin kesällä haastattelussa vuokratyön merkeissä, ja on siis ottamassa takaisin omaan haltuunsa ko. toimintoa, koska on todennut sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Kysymys on siis samanlaisesta työtehtävästä ja samasta asiasta hieman eri puolilta katsottuna.

Työttömyys on epäterveellistä

”Työttömyys on epäterveellistä, työllistyminen parantaa ”

http://tyopiste.ttl.fi/Tyottomyys_on_epaterveellista_tyollistyminen_parantaa

Tämän lähes jokainen työtön on kokenut ja ymmärtänyt; työttömyyden ja rahapulan murehtiminen on hyvin raskasta ja stressaavaa!

"Tutkimukset osoittavat, että ihmisen työllistyessä kohtuullisen ajan sisällä uudelleen hänen mielenterveytensä ja henkinen hyvinvointinsa palautuvat suhteellisen nopeasti takaisin työn menetystä edeltävälle tasolle", sanoo tutkimusprofessori Jukka Vuori Työterveyslaitoksesta.

Tässä vielä työttömälle pohdittavaa:

Työttömyyden uhatessa tai työttömäksi jäädessä kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

Miten työttömyys vaikuttaa elämääni?
Millaisena näen oman tulevaisuuteni?
Mitä työ merkitsee toimeentulolleni?
Mitä työ merkitsee ihmissuhteilleni?
Mikä osa työllä on elämässäni? Mitä muuta arvokasta elämässäni on?
Kuinka kauan uskon työttömyyden jatkuvan ja mitä siitä tosiasiassa seuraa?

Haluanko ja voinko palata työhön entiselle alalleni?
Voinko vaihtaa ammattia?
Mitä koulutusmahdollisuuksia minulla on?
Olisiko minusta yrittäjäksi?

Onko minulla toiveita ja suunnitelmia, joita en koskaan uskaltanut tai jaksanut toteuttaa työesteiden vuoksi? Kokeilisinko nyt?
Paljonko voin antaa itselleni aikaa pohtia tulevaisuutta ja etsiä vaihtoehtoja?

Lähde: Terveenä työttömyydestä –esite

Omat vastaukseni:

Työttömyys vaikuttaa elämääni siten, ettei minulla ole rahaa, minun ei tarvitse poistua kotoa mihinkään, minulla ei ole työterveyshuoltoa tai muita työsuhde-etuja eikä minulle kerry eläkettä. Lisäksi minulla ei ole järkevää mielekästä tekemistä enkä myöskään saa käyttää osaamistani työssä.

En halua tai uskalla edes sanoa millaisena oman tulevaisuuteni näen… Se huolestuttaa ja pelottaa joka tapauksessa.

Mitä työ yleensä ”merkitsee toimeentulolle”? Tietenkin sitä toimeentuloa!

Ihmissuhteisiini työ ei oikeastaan vaikuta, koska mielestäni työpaikalla ollaan tekemässä töitä eikä kaveeraamassa.

(Onpas tyhmiä kysymyksiä!) Tällä hetkellä työllä ei ole minkäänlaista osaa elämässäni – vain työnhaulla on. Elämässäni ovat arvokkainta perhe ja läheiset ihmiset.

Uskon tai paremminkin pelkään työttömyyden jatkuvan loputtomiin, mistä tietenkin seuraa lisää toivottomuutta, henkistä ja taloudellista ahdinkoa sekä lopulta puille paljaille joutuminen?

Tietenkin haluaisin palata työhön entiselle alalleni, mutta en voi – se on työnantajista kiinni eikä minusta!

Yritetty on myös alan tai ammatin vaihtoa… Realistisia koulutusmahdollisuuksia ei oikeastaan enää tässä iässä ole.

Yrittäjäksi- never, niitä epäonnistumistarinoita on luettu ihan riittämiin.

Toiveet ja suunnitelmat, joita en uskaltanut tai jaksanut toteuttaa ”työesteiden” vuoksi kuulostavat lähinnä huonolta vitsiltä. En ole kokenut työtä koskaan esteenä millekään. Aikaa pohtia tulevaisuutta ja etsiä vaihtoehtoja on ollut aivan riittämiin…

Syitä poistua kotoa, pliis!

Mistä keksisin näin syksyn tultua syitä lähteä ovesta ulos? Seinät alkavat kaatua päälle, kun ei ole pakollista lähteä minnekään. Kesällä (ainoa vuodenaika, jolloin työttömyyttä voi edes jotenkin sietää) tulee mentyä ulkoilemaan ja harrastamaan lähes automaattisesti. Kun tulee kylmä, märkä, pimeä ja ankea syksy, niin ei todellakaan huvita väkisin vääntää itseään minnekään. Aamulla täytyy herätä vain herättämään lapset kouluun. Sen jälkeen päivän ohjelmani muodostuu lähinnä pakollisesta (ankeassa) lähikaupassa tai isommassa marketissa käymisestä. Lisäksi käyn säännöllisesti kirjastossa, koska olen aina tykännyt lukea ja käyttänyt kirjastoa ahkerasti pikkutytöstä asti. Valitettavasti nämä eivät oikein riitä aikuisen työhaluisen ja -kykyisen ihmisen päivän sisällöksi. Myöskään kirjastossa käyminen ei ole enää samalla tavalla kivaa kuin ennen, koska siellä täytyy käydä sen vuoksi, ettei ole työpaikkaa minne mennä! Usein jumppaan kotona, mutta sekin tarkoittaa vain kotona olemista. Pitäisi pakottaa itsensä joka päivä ulkoilemaan, esim. kävelylenkille…

Tarvitsisin niin oikean syyn poistua kotoa = työpaikan! Haluaisin aikatauluja, deadlineja, järkevää tekemistä, säännöllisyyttä elämään, merkintöjä kalenteriin, työyhteisön jne. jne.

Etätyön päivä 21.9

Tänään perjantaina vietetään kansallista etätyön päivää:

”On aika muuttaa ajattelutapoja ja huomata, etteivät elämänlaatu, tuottava työ ja ilmastonsuojelu sulje toisiaan pois.”

Tämä lienee hyvä asia niille, joilla siihen on mahdollisuus eli työpaikka, josta jäädä etätöihin. Minä puolestani olen ollut hyvin etäällä töistä jo runsaan kolmen vuoden ajan, joten ainakaan minun mahdollinen työmatka-autoiluni ei ole saastuttanut luontoa. Viimeksi ajoin pitkähköä työmatkaa vuonna 2007, vaan saastuttaahan se lyhyempikin työmatka ympäristöä. Oikeastaan se saastuttaa enemmän, koska lyhyellä matkalla moottori ei ehdi lämmetä tarpeeksi ja katalysaattori toimia kunnolla. Lyhyttä työmatkaa ajaisinkin pyörällä, paitsi talvisin.

Minulle kelpaisi (vakituisen kokoaikaisen työn lisäksi) myös etätyö eri muodoissaan, määräaikainen työ, osa-aikainen työ (6 h/pv), vuorotteluvapaan sijaisuus tms. Mitään näistä ei ole minulle ollut tarjolla eikä ole näkynyt ruuhkaa oven takana töihin kyselijöistä…

Totuus etätyöstä taitaa olla tiivistettynä tässä:

 Työtä etäältä vai etäällä työstä?

Lähde: Salon Seudun Sanomat 22.8 2011

 Etätyötä tekevien määrä on noussut vuosi vuodelta. Säännöllisesti etätyötä tekee Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan kuitenkin vain alle kymmenen prosenttia työntekijöistä.

Etätyö sopii parhaiten itsenäisesti työskenteleville, kuten ylemmille toimihenkilöille, joilla työn ja vapaa-ajan välinen raja tahtoo hämärtyä muutenkin. Se voi säästää työmatka-aikaa ja luontoa ja antaa työrauhaa. Toisaalta puuttumaan jää työpaikan sosiaalinen yhteisö ja läsnä oleva työnjohto, jotka monissa töissä ovat edelleen tarpeen.

Koko etätyön käsite alkaa asiantuntija- ja johtotehtävissä olla vanhentunut. Töissä tai ainakin tavoitettavissa ollaan mobiilin teknologian ansiosta koko ajan. Joillekin se sopii: asiat saa hoidettua joustavasti mistä ja milloin tahansa. Toisia jatkuva työasioiden äärellä olo taas kuormittaa. Etänä tehtävän työn ohella on mietittävä myös sitä, miten voi välillä olla henkisesti etäällä koko työstä.

Itse olen henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti etäällä työstä!

Työttömän bonusrappuset

Tavallisesti kun kerätään bonuksia tai pisteitä esim. kanta-asiakkuudella, bonukset lisääntyvät asiakkuuden keston, ostosten ja tietyssä ajassa ostoista kertyneen summan mukaisesti. Työttömällä käy juuri päinvastoin; mitä pitempään on työttömänä, sitä huonommaksi menevät ”edut” (ja vähemmäksi ostokset). 

Työttömän bonusrappusten ensimmäinen taso voisi olla vaikka hopeataso. Sen jälkeen tulisi paperitaso ja alimpana tasona tuhkataso. Hopeatasolle pääsee tai paremminkin joutuu, kun jää toiseksi (määräaikaisen työn päättyessä tai ns. tuotannollisista ja taloudellisista syistä) niille, jotka saavat vielä jäädä töihin. Seuraavaksi tuleekin jäämään aina työnhaussa toiselle, kolmannelle jne. sijalle eikä koskaan enää saa työpaikkaa. Hopeatasolla saa vielä ansiosidonnaista päivärahaa. 

Paperitasolla pääsee eli joutuu (ansiosidonnaiselta pudottuaan) nauttimaan Kelan huikeasta työmarkkinatuesta ja papereista, joita Kela postittaa siitä huolimatta, että tekee työttömyyskorvaushakemuksen sähköisesti.  Joka kuukausi tulee Kelalta postissa hakemuspaperi ja palautuskirjekuori, joita kertyykin sitten iso pino sen 180 päivän aikana, jolloin vielä saa tarveharkinnatonta tm -tukea. Jos hakee ja pääsee typo-koulutukseen, onnistuu venyttämään paperitasolla pysymistä koulutustukea saamalla - ja paperia kertyy vieläkin enemmän. Olen toistaiseksi vielä onnistunut pysyttelemään tällä tasolla.

Tuhkatasolle jouduttuaan - tarveharkintaisen tm-tuen loputtua – voi polttaa Kelalta postitse saamansa paperikasan nuotiossa, takassa tai saunan pesässä oman valintasi mukaan. Siitä jää kasa tuhkaa, eihän muuta sitten enää jäljellä olekaan… Vielä tulee joku ja vie ne tuhkatkin, koska laskut eivät kuitenkaan lakkaa tulemasta (eivätkä lisäverot!), vaikka ensin palkka, sitten ansiosidonnainen päiväraha ja lopulta työmarkkinatuki ovat lakanneet.  Jos kuitenkin haluaa asua jossain, syödä jotain ja omistaa esim. kännykän ja laajakaistan, ei välty laskupinolta. Vaan millä ne laskut pystyy maksamaan?