Näin helppoa se on…

Sain ”kiitos, mutta ei kiitos” - viestin vastauksena työpaikkahakemukseeni, oikein valintaa koskevan pöytäkirjaotteen kera. Pöytäkirjaotteesta selviää seuraavaa:

Hakijoita oli 204, joista haastatteluun kutsuttiin kuusi henkilöä. Kaksi hakijaa oli perunut hakemuksensa haastattelukutsun saatuaan. (Ihmettelen miksi?!)

”Erityisesti arvioitiin hakijoiden aiempaa kokemusta vastaavista tehtävistä…

Kaikilla haastatelluilla oli usean vuoden työkokemus haettavana olevaan tehtävään sisältyvistä töistä.”

Koita tässä sitten vaihtaa alaa, kun se kaatuu aikaisemman kokemuksen puutteeseen! (No, enpä olisi juuri tuohon tehtävään erityisen motivoitunut ollutkaan ja tiesin jo hakiessani realiteetin alan työkokemuksen puuttumisesta.)

Toinen työhakemukseni, josta ei ole ainakaan vielä minkäänlaista palautetta kuulunut, on sellaiseen tehtävään, johon ei edes vaadittu mitään aikaisempaa kokemusta eikä oikein koulutustakaan. Hakijoita on siten varmasti vähintään 2000! On työpaikan saaminen vain niin ”helppoa” kaupungissa, jossa on 20% työttömyysaste ja maassa, jonka työttömyys tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2016 oli 7,7% (vaikuttaa muuten oudon alhaisesta, pitäneekö edes paikkaansa…?)

Pulaa?

Näissä 15 ammatissa on Iltalehden mukaan ”pulaa” työntekijöistä Tampereella:
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161020

”Missään ammatissa ei ole kuitenkaan paljon pulaa työntekijöistä Tampereella.”

Jotenkin koomista ja ristiriitaista uutisointia! Toisaalta asia voidaan ilmaista myös näin: http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161021

”Tampereella on paljon liikaa hakijoita lähes 40 ammattiin.”

Mitä tarkoittaa ”paljon liikaa”? Onko nyt liikaa hakijoita vai liian vähän työpaikkoja?

Kallistuisin jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan…

Sokerina pohjalla:

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161025

 ”Tampere haluaa olla digitalisaation kotikaupunki.
· Kaupunki aikoo luoda 10 000 uutta työpaikkaa.
· Tampere haluaa olla Euroopan Piilaakso.”

Voihan sitä aina kaikenlaista haluta ja työpaikkoja on vuosien varrella jo ”luotu”
(varsinkin vaalien alla) satoja tuhansia, mutta yhtään niistä ei ole realisoitunut.
Onnea silti yritykselle! 

Lisää propagandaa

Minkähän tahon masinoima tämä kampanja on?:

Kaupunkisi on työpaikkoja tulvillaan

Täällä puolestaan on oikein 30 000 ”unelmatyöpaikkaa”.

Kyllähän tuolla työpaikkoja näyttää olevan, mutta:

1.       Ovatko ne oikeasti avoinna vai yritysten mainoksia?

2.       Ovatko ne koulutustani/ kokemustani vastaavia?

3.       Onko niissä ikäsyrjintää?

4.       Onko hakijoita satoja - tai jopa tuhat?

5.       Onko työpaikka kenties jo valmiiksi pedattu jollekin?

6.       Jos laitan työpaikkahakemuksen, saanko työhaastattelukutsun?

7.       Jos sellainen ihme tapahtuisi, että saisin haastattelukutsun, tulenko valituksi työpaikkaan?

Aika monta ehtoa on toteuduttava ja vaihetta käytävä läpi ennen kuin tuosta ”runsaasta työpaikkatarjonnasta” pääsee hyötymään…
Tampereen työttömyysaste on - tästä työpaikkatulvasta huolimatta - edelleen noin 20.

Jos olisi oikeasti 30 000 (unelma)työpaikkaa tarjolla, niin siinä on vasta alle kymmenelle prosentille Suomen työttömistä töitä, ja nekin vähät työpaikat tunnetusti menevät työpaikan vaihtajille. Tämän työpaikkojen mainostuksen tarkoituksena on selvästikin jälleen kertoa niille, jotka uskovat kaiken ilman kritiikkiä, että työpaikkoja on tarjolla, mutta työttömät eivät silti ”mene töihin” tai ”ota töitä vastaan”.

Eipä sitten muuta kuin CV:tä laittamaan, kyllähän viisikymppinenkin työtön työllistyy johonkin noista paikoista ihan heittämällä – vai työllistyykö sittenkään….? 

Kvartaalityötön

”Kun tilaa kvartaalikapitalismia, saa kvartaalikapitalismia. Kvartaalikapitalismi syntyi, kun pörssiyhtiöt pantiin raportoimaan tuloksestaan neljännesvuosittain. Kvartaalikapitalismi tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtiöt ajattelevat tulevaisuutta korkeintaan kolmen kuukauden päähän. Kvartaalikapitalismi on keksitty Yhdysvalloissa. Siellä uskotaan, että mitä tarkemmin tekemisistä pitää raportoida, sitä rehdimpää ja avoimempaa toiminta on. Todellisuus on osoittautunut päinvastaiseksi.”

http://www.talouselama.fi/pelin_henki/

Huono idea kvartaaleiden eli 3 kk:n välein toteutettavista työttömien haastatteluista tulee selvästikin yrityselämästä. Onko muuten työttömällä oikeus kieltäytyä menemästä yksityiseen yritykseen vatvomaan omia yksityisasioitaan? Yksityinen yritys ei ole työttömyyskorvaukseni maksaja, joten asiani eivät todellakaan millään tavalla kuulu sinne. Tästä pitäisi todellakin valittaa johonkin ihmisoikeustuomioistuimeen. Entäpä sitten tämä ehdotus?:

”… ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tulee joka kuukaudelle yksi korvaukseton omavastuupäivä, joista ensimmäinen olisi noin kolmen kuukauden kohdalla työttömyyden alusta. Työtön voi välttyä omavastuupäivältä olemalla aktiivinen. Jos hän on töissä edellisen kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia, omavastuupäivät poistuvat ja niiltä saa ansiosidonnaisen korvauksen jatkossakin.”

http://www.kaleva.fi/kohuttu-tyollisyystyoryhma-sai-muistionsa-valmiiksi

Hieman realismia, kiitos! Mistä ihmeestä voi saada jotain 18 tunnin töitä (, joista ei aiheudu työnantajille kuin turhaa paperityötä)? Vapaaehtoistöissä tuollaisia jaksoja varmasti löytyisi, mutta silloin ei olisikaan ”työmarkkinoiden käytettävissä”, jos niitä tekisi… Kuinka paljon me työttömät olemme valmiita sietämään näitä rankaisu- ja syyllistämistoimenpiteitä niiden taholta, jotka ovat omilla toimillaan saaneet Suomen työllisyystilanteen surkeaksi? 

”Vinkit” työnhakuun yli 50-vuotiaalle

1. Mikäli jäät työttömäksi, ole itsellesi armollinen. Työnhaku käy kokopäivätyöstä.
2. Hae oikeanlaista työpaikkaa: mikäli ilmoituksessa haetaan tekijöitä nuorisohenkiseen porukkaan, ei välttämättä kannata työntyä sinne. Keskity työpaikkoihin, joissa arvostetaan osaamista ja kokemusta.
3. Unohda kapea-alaisuus: myös 50-vuotiaana voi vaihtaa ammattia.
4. Anna motivaation näkyä: mikäli olet valmis kouluttautumaan tai muuttamaan työn perässä, tuo se esille. Huomioi mahdollisuus työskennellä ulkomailla – suomalaisia osaajia arvostetaan maailmalla.
5. Hyödynnä verkostot: piilotyöpaikkoihin voi työllistyä jopa helpommin kuin avoimessa haussa oleviin paikkoihin.
6. Ole rohkeasti yhteydessä työnantajiin. Pyri olemaan yhteydessä siihen henkilöön, joka olisi lähin esimiehesi työssä.
7. Rekrytointi tapahtuu nykyään somessa. Tee itsellesi profiili rekrytointi- ja verkostoitumispalvelu Linked Iniin. Mieti myös, millaisen some-jalanjäljen olet jättänyt: mitä työnantaja voi nähdä jos hän googlettaa työnhakijan?
8. Hae näkyvyyttä: messut, ammattilaistapahtumat, alumni-toiminta, seminaarit, työpajat, sosiaalinen media, harrastustoiminta - kaikkia näitä kannattaa hyödyntää työnhaussa.
9. Täytä työhakemus huolellisesti. Mitä paremmin se vastaa työpaikkailmoituksen vaatimuksiin, sitä vahvemmilla olet rekrytointiprosessissa.

http://yle.fi/2016/01/21/miten-yli-50-vuotias-parjaa-tyonhaussa

Kommenttini:

1. Mikäli jäät työttömäksi, jäät työttömäksi lopullisesti!
2. Keskity työpaikkoihin, joissa arvostetaan osaamista ja kokemusta, jos sellaisia paikkoja olisi…
3. Unohda kapea-alaisuus: myös 50-vuotiaana voi vaihtaa ammattia.
Tämä ei ole minulle ongelma, mutta rekrytoijien kapea-alaisuus sen sijaan on…
4. Anna motivaation näkyä.
Motivaation olen antanut näkyä, mutta siitä ei ole ollut mainittavaa hyötyä.
5. Hyödynnä verkostot. Ei minulla ole mitään verkostoja.
6. Ole rohkeasti yhteydessä työnantajiin.
Työnantajat eivät halua tulla häirityiksi turhilla yhteydenotoilla.
7. Rekrytointi tapahtuu nykyään somessa.
Minusta ei löydy googlettamalla mitään. Olen jo somessa, mutta blogiini en ole saanut yhteydenottoja kiinnostuneilta työnantajilta ;-).
8. Hae näkyvyyttä; Juu ei onnistu – harrastustoiminnassa joudun vain sujuvasti kuuntelemaan muiden puhuvan töistään ja työpaikoistaan!
9. Täytä työhakemus huolellisesti.
 Miksi ”neuvoa” itsestäänselvyyksiä? Sitä paitsi jos työhakemusta ei edes lueta, niin on melko yhdentekevää millainen se on, vaikka se todellakin on huolellisesti ja hakuilmoituksen vaatimuksia vastaten laadittu…

+ toisella sivustolla annettiin yli 50-vuotiaalle vinkiksi hakea vuokratöitä…
Oman kokemukseni mukaan juuri niissä ikäsyrjintä on pahinta, perustuen siihen, etten itse ole koskaan saanut yhtään vuokratyöpaikkaa ja jatkossa en aio niitä enää edes hakea.

Eipä lopulta kovin kummoisia työllistymisvinkkejä näytä olevan meille ”yli-ikäisille” tarjolla! Minun kohdallani mikään näistä vinkeistä ei ole toiminut, mutta ehkä jollakin on toisenlaisia kokemuksia?  Laitoin muuten pitkästä aikaa työhakemuksen, kun löysin sopivan paikan (yleensä ei löydy mitään…) Hakemuksia ko. paikkaan tulee todennäköisesti vähintään 1000 - että siitä vaan työllistymään!

Tässä vielä eräs muistutus todellisuudesta

Kaksi kuukautta työttömänä

Olen nyt ollut kaksi kuukautta pois työelämästä. Elokuussa aikani vielä kului melko mukavasti, koska saatoin kuvitella olevani kesälomalla. Nyt haluaisin jo takaisin töihin! Mielipiteeni työttömyydestä ei ole muuttunut miksikään lähes neljän vuoden takaisesta:

”Työttömäksi joutuminen on paskaa, työttömänä oleminen on paskaa ja työttömänä pysyminen se vasta paskaa onkin!”

Miltä työttömästä todella tuntuu?

Tätä asiaa on todella vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai esim. pätkätyöläisenä. Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista (eli se ei kestä kauan), ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta kun se jo loppuu… Melkein tuntuu siltä kuin ei olisi koskaan töissä ollutkaan! Seuraavaa pätkää ei minun tapauksessani enää ole tiedossa (koska ”ei ole rahaa palkata…”), joten saatan olla loppuikäni työttömänä. Eipä tuosta pätkätyöllisyydestä juuri muuta käteen jäänyt kuin pieni ansiosidonnainen ja työtodistukset, mutta onhan se toki jo jotain ”tässä tilanteessa”. Laiha lohtu kumminkin. CV:n olen myös päivittänyt, mutta se vaiva lienee turhaa? Työllistyminen on vain hetkellistä, kun taas työttömyys on pysyvää. 

Työttömien pakkohaastatteluista

On kummallinen juttu, että ensin työttömien työnhakijoiden TE-toimistossa käynnit lopetettiin ja siirrettiin koko homma nettiin. TE-palveluista on sillä perusteella myös vähennetty paljon henkilöstöä. Nyt palattaisiin yhtäkkiä vanhaan käytäntöön, mutta ulkoistettaisiin haastattelut joillekin hyvä veli- kavereiden firmoille ja käytettäisiin valtion rahaa yksityisen liiketoiminnan tukemiseen! Joku tässä nyt haiskahtaa… Työpaikkoja tämä ei tule lisäämään yhtään (paitsi ehkä haastattelut järjestävissä firmoissa), koska niitä ei synny työttömiä haastattelemalla. Ensin pitäisi olla olemassa työpaikkoja, joita hakea, että tällainen systeemi voisi toimia. Luulisinkin tämän ajatuksen kaatuvan omaan mahdottomuutensa ennen toteuttamista, koska resursseja siihen ei kerta kaikkiaan ole:

350000 työtöntä
260 työpäivää vuodessa =>   1346 työtöntä päivää kohti
                                                     8 h työpäivä =>    haastateltava 168 hlöä tunnissa =>    
14 hlöä haastateltava 5 min aikana * 4 => vähintään 56 kokopäiväistä haastattelijaa 

Haastatteluja ei tietenkään toteuttaisi vain yksi ”toimija”, mutta siitä huolimatta kuvio tuntuu utopistiselta eikä tosiaan miltään loistoidealta. Jos 14 henkilöä (ympäri Suomea) tekisi täysipäiväisesti ilman taukoja haastatteluja 8 h päivässä 260 päivänä vuodessa 5 minuuttia työtöntä kohti – ja tämä toistuisi 4 kertaa, eli tarvittaisiin vähintään 56 henkilöä ympärivuotisesti pelkästään näitä haastatteluja tekemään. Laskelma on tehty ehdottoman minimin mukaan, koska ei todellakaan olisi mahdollista haastatella työttömiä tuollaisella urakkatahdilla, eli mikä olisi lopulta toteuma ja henkilöstön tarve inhimillisen aikataulutuksen mukaan?  Vaikka haastattelut tehtäisiin nettikyselynä, vastauksia läpikäymään tarvittaisiin useita henkilöitä kokopäiväisesti. Vaikuttaisi olevan vääristä lähtökohdista toteutettu järjestelmä ja väärin satsattua rahaa. Luulisi olevan hyödyllisempiä kohteita työllistämisessä 17 miljoonalle, esim. palkkatuessa ja starttirahoissa. Joku ei ole ajatellut tätä aivan loppuun asti ja hallitus joutunee toivottavasti perumaan tämänkin päätöksensä ennen sen toteuttamista?