Työttömyydestä englanniksi

Löysin erittäin mielenkiintoisia nettisivuja, kun tuli (vasta nyt!) mieleeni googlata englanniksi työttömyysaiheesta. Olen viime aikoina hakenut tietoa ja blogeja englanniksi aivan muusta aiheesta, joten keksin vihdoin hakea jotain myös työttömyydestä. Englanninkielellä netistä löytyy yleensä aiheesta kuin aiheesta paljon enemmän asiaa kuin suomeksi, johtuen tietenkin siitä, että USAssa ja Britanniassa asuu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin Suomessa, joten vertaiskokemuksia on todellakin saatavilla. Kokemukset ovat kuitenkin melko tai aivan samanlaisia kaikkialla - kansallisuudesta riippumatta.

Tässä eräs amerikkalainen linkki:

http://www.bostonglobe.com/business/2013/06/16/frustration-boredom-and-courage-day-life-longterm-unemployed//story.html

Linkin nimestä jo näkyy osuvasti (pitkäaikais)työttömyyteen liittyvä turhautuminen, ikävystyminen jne. Myös sieltä ”pöydän toiselta puolelta” rekrytoimasta voi joutua siihen tilanteeseen, ettei pääse enää pöydän kummallekaan puolelle. Artikkelin kommenteista näkyy taas ihmisten ajatusmaailman koko värikäs kirjo: haukutaan henkilön ulkonäköä (hiuksia, painoa) ja epäillään sitä, että hänen irtisanomisensa syynä ovat olleet huonot työtaidot tms. Samaan tapaan kulkevat usein suomalaiset vastaavat keskustelut. 

Tässä on todella pitkä artikkelisarja (linkki on sarjan viimeiseen osaan), jossa työttömät ovat kirjoittaneet kokemuksiaan. Siinä lukemista riittää, jos kaikki jaksaa kahlata läpi:

http://gawker.com/unemployment-stories-vol-40-the-final-installment  

Tämä nimimerkki ”osuu ja uppoaa”:

Housewife, and not by choice…

Se minäkin olen, kotirouva olosuhteiden pakosta.

 

Vastaus haasteeseen

Tässä vastaus Rantakasvilta saamaani haasteeseen: 

1.  Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Olisi paljonkin ajatuksia, mutta aina tuntuu asettuvan jotain esteitä tielle.

2.  Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .

ehkä olisin jo perustanut jonkun yrityksen?

3.  Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Kärsimys, murheet ja sairaudet – ja niitähän on lähiympäristössäni riittänyt joa ainakin kolmessa sukupolvessa.

4.  Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

Olen mielestäni kokeillut kaikkia harrastuksia, mitä olen halunnutkin. Mitkään extreme-lajit eivät ole minun juttuni.

5.  Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä
muuttunut iän myötä?

Ehkä olen jo tarpeeksi vanha siihen, mutta en menisi kauneusleikkaukseen, eipä silti - ei olisi rahaakaan…

6.  Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
Nyt soi Imagine Dragonsin ”Demons”, koska kuuntelen autossa Loop-kanavaa ja tuo soi siellä liiankin usein.

7.  Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
En mitään. Jos minulla olisi varaa johonkin, ostaisin silloin aivan muuta kuin tietotekniikkaa.

8.  Opiskeluhaaveita, mitä?
Opiskeluhaaveeni eivät ole toteutuneet, enkä enää usko niiden toteutuvankaan. Jotain uutta ammattia opiskelemaan minun olisi pitänyt ymmärtää hakeutua jo vuonna 2009 – heti silloisen pätkätyöni päättymisen jälkeen.  Olisinko silloin(kaan) minnekään päässyt, on sitten eri juttu.

9.  Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
Oikeudenmukaisuus. Sitä on maailmassa aivan liian vähän, jos lainkaan.

10. Riitätkö itsellesi?

Riitänpä hyvinkin..

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Melonta, lukeminen, tietokoneen näpyttely, joskus leipominen… Käsityöihminen en ole lainkaan.

Minulla ei ole tapana jatkaa näitä haasteita, mutta vastaan niihin aina mielelläni. Blogimaailmassakaan en ole erityisen verkostoitunut, joten haastettavia ei siten riitä jonoksi asti. 

Hyvä tyyppi?

Täällä on hieno kirjoitus ” hyvä tyyppi”-höpinästä. Hyvistä tyypeistä hokemisen kohdalla ei selvästikään käytetä kriittistä ajattelua, esim. seuraavaan tapaan:

Minkälaista ihmis- tai maailmankuvaa ”hyvän tyypin” kriteerimme edustavat? Käytämmekö vain kulloinkin muodissa olevia kriteereitä, joita muutkin käyttävät?

”Hyvän tyypin” etsimisen sijaan rekrytoijien tulisi olla kiinnostuneita siitä, mitä he oikeastaan tarkoittavat hyvällä tyypillä. Onnistuneet rekrytoinnit perustuvat kokonaisvaltaiseen harkintaan, johon kuuluu kriteerien reflektointi mahdollisimman monesta eri näkökulmasta.”

”Persoonallisuuspiirteitä tulisi mielestäni enemmän käyttää huonojen tyyppien karsimiseen kuin hyvien tyyppien löytämiseen. Sen sijaan, että etukäteen määritetään haluttuja piirteitä, lähtökohtana olisi hakija kokonaisuudessaan.”

Hyvän tyypin hakeminen ei todellakaan anna ammattimaista kuvaa rekrytoijasta! Jos hän jopa erehtyy sanomaan ääneen hakevansa sitä paljonpuhuttua hyvää tyyppiä, niin maku menee haastattelusta täysin. Näin itse asiassa kävi minulle viimeiseksi jääneessä(?)/ viimeisimmässä työhaastattelussa, johon minulla oli ”suuri kunnia tulla kutsutuksi”.

Nysse tuli!

Kauan odotettu yhteydenotto typasta saapui viimein maanantaina 31.3…  Kas kummaa, kun jotenkin (taas) se paperi, jossa minun allekirjoitukseni on ollut, oli salaperäisesti kadonnut (näitä on sattunut ennenkin…)! Kirjeessä sanotaan minun vapaaehtoisesti suostuneen työllisyydenhoidon palveluihin, ja olleen jopa oikein kiinnostunut asiasta. Todellisuudessa tämä tapahtui meiningillä allekirjoita tai muuten, eli siis uhkailulla. 

Saapunut kirje onkin sitten erittäin positiivinen yllätys, koska nyt siinä kerrotaankin vapaaehtoisuudesta ja siitä ettei työttömyystukeen vaikuta, vaikka ei ottaisikaan tuonne yhteyttä! Harvinainen kirje työvoimaviranomaisilta, koska heidän kohdallaan yleensä on kysymys juuri uhkailusta tai kiristyksestä. Joku on saattanut valittaa tuosta uhkailumeiningistä, jolloin ollaan muutettu sanamuotoja inhimillisemmiksi? Tämänsävyinen kirje mahdollisesti jopa kannustaa varaamaan aikaa. 

Työllistymisen tuolla puolen

Tulinpa tässä ajatelleeksi (liikaa, kuten aina) ja havainneeksi erään huolestuttavan asian yhä olemattomampiin työllistymismahdollisuuksiini liittyen. Aloin miettiä sitä, kuinka ”kauan” olen viimeisen 15 vuoden aikana ollut työelämässä ja ymmärsin lopullisesti tilanteeni mahdottomuuden ja täydellisen toivottomuuden! En edes kehtaa mainita suoraan mikä tuona aikana on ollut suhde työssäolon ja työttömänä/ äitiyslomalla/ työvoimakoulutuksissa olemisen välillä. Toki se tästä blogista selviää riveiltä ja rivien välistä…

En ole koskaan ollut mikään työnantajien suosikki eikä heistä ole ollut ”ruuhkaa oven takana”. Olen sellainen työntekijä, joka on ollut helposti korvattavissa, koska minulla ei ole mitään ihmeellistä erityisosaamista. Tässä tilanteessa ja näillä eväillä olenkin niitä vihoviimeisiä rekrytoitavia, vaikka olisin kuinka ahkera, tunnollinen, luotettava ja lojaali työntekijä. Niinhän kaikki muutkin ovat, vai ovatko sittenkään oikeasti? Olen joutunut elämässäni toteamaan, että rehellisyys ei maata peri.  Se, että olen (liian) kiltti, lainkuuliainen ja empaattinen, ei ole tuonut minulle mitään – ainakaan työpaikkaa. En väitä olevani täydellinen, mutta em. asioissa olen ainakin täydellisempi kuin moni muu ;-) Työnhaussa ja työelämässä menestyvät kovaäänisimmät ja röyhkeimmät. Huijaamalla, manipuloimalla, valehtelemalla ja petoksia tehtailemalla tässä elämässä menestytään…