Jälleen musertava pettymys!

Erehdyinpä laittamaan harjoittelupaikkahakemuksen alalle, jota aion opiskella avoimessa yliopistossa. Olin aivan varma, ettei hakemukseeni vastata lainkaan tai ainakin tulee suoraan vastaus, ettei paikkoja ole juuri nyt tarjolla. Niinpä yllätyinkin iloisesti kun sain kutsun haastatteluun. Haastattelussa sitten selvisi, ettei ”tällä hetkellä” (tai juuri minulle?) olekaan tarvetta tai tarjontaa avoimista paikoista, koska siellä on jo niitä paljonpuhuttuja hyviä tyyppejä töissä! Tuon asian olisi voinut minulle kertoa sähköpostissa ja olla kokonaan kutsumatta minua paikalle… Kuulemma on tapana tavata kaikki hakemuksen lähettäjät, mutta miksi kertoa vasta tapaamisessa ettei mitään vapaita paikkoja olekaan?  Tai ehkä sitten osoittauduin heti ei-niin-hyväksi-tyypiksi? Olin niin toiveikas ja iloisesti yllättynyt ”haastattelukutsusta”, mutta jälleen kerran kävi näin. Eipä ole minulle koskaan eikä ikinä mitään työpaikkaa missään! Nyt minua itkettää, vituttaa ja masentaa entistäkin enemmän! Miten olenkin jaksanut vielä elättää toivoa, mutta näitä pettymyksiä en enää jaksa.  No, tuo oli vasta yksi paikka – ehkä kysyn seuraavasta paikasta tai sitten en? Aivan valtavan turhauttavaa tämä yrittäminen, kun aina menee tavalla tai toisella pieleen.

Työttömän keikkatyöt?

Mitähän ne paljon puhutut työttömän keikkatyöt ovat, joista koko ajan puhutaan uutisissakin ettei työttömän niitä kannata ottaa vastaan? Kenelle sellaisia sitten oikein jatkuvasti tarjotaan? Eipä ole näkynyt keikkatöiden tarjoajia ruuhkaksi asti oven takana tai muuallakaan, jolloin minun olisi pitänyt miettiä kannattaako vai ei. Mielestäni työnteko kannattaa aina työttömyyteen verrattuna tai siis kannattaisi, jos työtä olisi...

4 vuotta vai 9 kuukautta?

Uusimman Talouselämä-lehden (nro 28) pikku-uutisen mukaan jo 9 kuukautta työttömyyttä vastaa neljän vuoden pyyhkimistä pois ansioluettelosta. Jos (vähän kouluja käyneiden) mahdollisuus saada työpaikka vähenee vain 20 % yhdeksän kuukauden työttömyysaikana, niin eihän se ole vielä mitään! 

Entäpä sitten, kun (vähän enemmän koulutettu) henkilö - kuten minä - on ollut oikeasti työttömänä tuon 4 vuotta, vastaako se sitten 21 vuoden aukkoa CV:ssä? 

Työt pystyisin aloittamaan heti (tai olisin aloittanut jo neljä vuotta sitten), jos niitä olisi ollut… Outo perustelu tuo, että jos henkilö on ollut kuutta kuukautta pitempään työttömänä, hän ei muka pystyisi aloittamaan töitä heti? Kaiken kaikkiaan aikamoista soopaa tämäkin ”tutkimus”! 

Nollasta aloittaminen

Kun entiset alat (3) eivät tuo työpaikkaa, niin minun täytyy aloittaa jälleen kerran nollasta.  Olen samassa tilanteessa kuin vasta ylioppilaaksi kirjoittanut henkilö, joka miettii mitä tekisi isona. Koska kaikki entinen osaaminen ja kokemus on nollautunut ja mitätöitynyt työttömyysvuosien myötä, on taas mietittävä jotain uutta (neljättä) alaa tai ammattia. On aivan valtavan turhauttavaa joutua aloittamaan yhä uudelleen alusta, vaikka entisillä eväilläkin olisi pitänyt työpaikan jo ajat sitten löytyä! Aina pitäisi vain jaksaa aloittaa alusta ilman mitään varmuutta työllistymisestä kuitenkaan. Eläkeikääni on vieläkin 15…20 vuotta – varsinkin jos eläkeikää nostetaan.

Voisiko joku työnantaja kenties pidentää työuraani keskeltä? Työuran alusta ja lopusta pidentämisestä poliitikot kovasti kohkaavat, mutta meidät ”työuramme” keskellä työttöminä olevat on täysin unohdettu. Työvoimapulaa odotellessa – HAH!

Työnsaannin mahdottomuudesta

Olen aiemminkin kirjoittanut minulle täällä työmarkkinoiden marginaalissa jäljelle jääneistä työllistymisen vaihtoehdoista, joista osa on kohdallani toteutunut ja osa puolestaan ei. Vaihtoehtoina ovat olleet:
- eläkkeelle jääneen henkilön tilalle työllistyminen
- määräaikainen äitiysloman tai hoitovapaan sijaisuus
- vuorotteluvapaan sijaisuus
- vuokratyö

Vuonna 2006 työllistyin eläkkeelle jääneen henkilön tilalle, mutta kyseessä oli valitettavasti lopetettava - ja siksi määräaikainen - virka. Vuonna 2008 sain "sijaisuuden sijaisuuden sijaisuuden" eli moninkertaisen sijaisuuden, jossa aina sijaistettiin edellistä sijaista. Tämä pesti päättyi (syksyllä 2008 alkaneen taantuman vuoksi) toukokuussa 2009. Yhteen viimeksi hakemaani 3 kk:n(!) vuorotteluvapaan sijaisuuteen oli 87 hakijaa, ja niitä paikkoja on muutenkin aivan liian vähän tarjolla. Todellista "työnvaihtoa" työttömien ja työllisten välillä ei oikeasti olekaan olemassa. Vuokratyöpaikkaa en ole koskaan onnistunut saamaan lukuisista hakemuksista ja haastatteluistakin huolimatta. Ihmettelenkin sitä, kuka ne vuokratyöpaikat oikein lopulta saa? 

"Vaikka työpaikkoja on hieman enemmän kuin viime vuonna, on niitä yhtä pirkanmaalaista työtöntä kohti vain 0,09 kappaletta." AL:n uutinen
Nämä ovat virallisesti avoimia työpaikkoja - piilotyöpaikkoja lienee olemassa, mutta nehän menevät kuitenkin suhteilla...

Todellisuudessa "vaihtoehdoikseni" jäävät (loputon) opiskelu avoimessa yliopistossa tai (valitettavasti) työvoimakoulutuksiin hakeutuminen. Olen tähän mennessä melko hyvin päässyt eli joutunut typoihin, mutta niihinkin hakijamäärät lisääntyvät jatkuvasti ja koulutukseen hyväksytyksi tulemisen todennäköisyys tulee entistä pienemmäksi. Lisäksi, kuten tunnettua,  näihin koulutuksiin sisältyy pakollinen palkaton työharjoittelu, jota en enää haluaisi tehdä. Opiskelu avoimessa yliopistossa tai työvoimakoulutuksiin osallistuminen eivät sitä paitsi työllistä minua, vaan koulutuksien järjestäjiä.

Vuosi vuodelta työttömämpi

Totuushan on tässä: "Nopeus on oleellista. Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen työllistyminen on vaikeaa, vuoden jälkeen onnellinen ihme ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pienemmäksi pysyvän työpaikan todennäköisyys karkaa." (Lainaus Aamulehden pääkirjoituksesta 8.8.2013 )

Pääsin vielä työhaastatteluihin viime vuonna, jolloin olin kuitenkin ollut jo yli kolme vuotta työttömänä. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että CV:ssäni näkyi minun tehneen "jotain" vielä vuonna 2012, jolloin suoritin typossa yliopisto-opintoja. Kuten nyt on käynyt hyvinkin selväksi, ei noista opinnoista ollut mitään hyötyä työllistymisen kannalta. Kierteeni siis jatkuu jatkumistaan, vuodet vierivät ja työllistymisen mahdollisuus käy entistä olemattomammaksi. Lisää työttömiä, joilla on huomattavasti parempi työllistymistodennäköisyys tuoreen työkokemuksensa ansiosta, tulee työmarkkinoille lähes päivittäin. Mitä tulee ajatukseen pysyvästä työpaikasta, niin kyllä minulle se pysymätön (= määräaikainen) työpaikka kelpaisi oikein hyvin, mutta kun en saa enää sellaistakaan! Kaksi viimeis(in)tä työpaikkaanikin olivat määräaikaisia. Määräaikaisissa työpaikoissa on tietenkin se huono puoli, että määräaikaisuuden päätyttyä jää taas työttömäksi. Pätkätyöt ovat mielestäni kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin loputon työttömyys.

Minä en ala mitään

Minä en taas kerran pidä siitä tosiseikasta ettei minulla ala mitään kesän loputtua. Lomaltapalaamattomuusahdistus on taas täällä! Minulla ei ole ollut lomaa miltä palata eikä ole paikkaa minne palata ei-lomalta… Puoliso palaa töihin ja lapset menevät kouluun, mutta minä se vain kökötän vuodesta toiseen näissä samoissa kotiympyröissä. Minun täytynee taas hakeutua työvoimakoulutukseen ja/ tai opiskella aikani kuluksi avoimessa yliopistossa jotain oppiainetta, joka ei valitettavasti kuitenkaan ole mahdollisen työllistymisen kannalta hyödyllistä. Toiveet työllistymisestä olen joka tapauksessa voinut unohtaa jo monta vuotta sitten, joten on kai sitten samantekevää, mitä tässä puuhastelen?