Minulla on valitettavasti kokemusta jo neljästä
palkattomasta työharjoittelusta. Kokemukseni mukaan työharjoittelijaa ei edes
ajatella potentiaalisena palkattavana työvoimana, koska hänhän on vain se
(ikuinen) harjoittelija, joka menee taas seuraavaan paikkaan harjoittelemaan
niin maan per…usteellisesti. Hänen tilalleen otetaan toinen ja kolmas jne. harjoittelija,
jotka taas harjoittelevat saamatta oikeaa työpaikkaa harjoittelupaikastaan. On
siis olemassa kahtiajako meidän palkattomien harjoittelijoiden ja ns. oikean työvoiman
välillä:
Oikeassa työvoimassa saattaa olla vaikka minkälaista
tutkintonsa kesken jättänyttä henkilöä (nykyään
pitää olla vähintään kaksi tutkintoa työllistyäkseen), täysin puhumatonta
hissukkaa (vaikka olenkin introvertti, en
kuitenkaan ole sellainen), eläketätejä (tässä
kohtaa sorrun valitettavasti itsekin ikäsyrjintään(!), mutta ajattelen heidän
jo keränneen säästönsä ja ansainneen eläkkeensä, mitä en ole itse päässyt
tekemään). Lisäksi on ”vahingossa” ko. paikkaan työhön päätynyt (erittäin ”motivoitunut”
ja työstään ”valtavan innostunut” henkilö) ja muita työhönsä selvästi
leipiintyneitä henkilöitä – näistä suurin osa ei todennäköisesti saisi enää
työpaikkaansa, jos joutuisi sitä uudelleen hakemaan… Oven takanahan on jonossa koulutettuja,
kokeneita, haluttuja ja sopivia tulijoita, joista saa valita mieleisimmät
päältä! Toki työnantajalla on oikeus valita työntekijänsä eikä palkatonta työharjoittelijaa
tarvitsekaan ajatella mahdollisena palkattavana työntekijänä, vai mitä?