1600 euroa

Eräällä keskustelupalstalla kysyttiin, pärjäisitkö jos nettoansiosi olisi 1600 euroa kuukaudessa. Haloo?! Tuo olisi minulle yhtä juhlaa enkä ole koskaan enempää saanutkaan! Viimeksi töissä käydessäni sainkin juuri tuon verran käteen. Perheemme tulee oikein loistavasti toimeen, silloin kun minä tuon pienen lisäni eli taskurahani perheen kassaan. Tällä hetkellä en - enkä ilmeisesti tulevaisuudessakaan - sitä tuo ja niinpä meidän täytyykin tinkiä ylimääräisistä menoista. ”Ansioni” työmarkkinatuella (Word ehdotti  ”työmarkkinatuohella” pienen kirjoitusvirheen korjaukseksi, oikeastaan aika hyvä nimitys sille rahalle)  on noin 1000 € vähemmän kuin tuo otsikossa mainittu summa.

Täytyy mennä kauas, että pääsee lähelle

Näyttää siltä, että pääsen (tai joudun) työssäoppimiseen (tai ilmaisharjoitteluun) hyvinkin lähelle kotia. Olen tosin ollut kerran aiemminkin työharjoittelussa parin kilometrin päässä kotoa tehtaassa, jota ei enää ole. Ensin tehdas vaihtoi omistajaa ja muutaman vuoden kuluttua se lopetettiin ja siirrettiin Puolaan. Tuossa tehtaassa oli silloin töissä eräs mies, joka oli jäämässä muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle eikä viitsinyt enää tehdä siellä mitään: ”En tässä enää mitään ehdi aloittaa, kun kohta jään eläkkeelle…” Että tämmöistä asennetta! Ystäväni kertoi työpaikkansa sihteeristä, joka ei tee juuri mitään töitä ja kieltäytyy kaikista annetuista tehtävistä, mutta silti saa pitää työpaikkansa! Kysyin, onko tämä henkilö kenties nuori ja kaunis? Hän ei kuulemma ole kumpaakaan… (Ajattelin, että hänet olisi mahdollisesti palkattu jonkun ”silmäniloksi”, mutta en suinkaan väitä etteivätkö nuoret ja kauniit voisi myös olla ahkeria ja päteviä.) On uskomatonta, että tuollaisia laiskoja ihmisiä pidetään töissä nykyaikana, kun tarjolla olisi ahkeria, motivoituneita ja innokkaita yksilöitä jonossa ovien takana! 

Poikani kysyi, että milloin sinä äiti alat saada työstä palkkaa? Sen minäkin haluaisin todella tietää! Lapsen suusta terävät huomiot ja totuus yleensä tulevat… Äiti menee töihin, mutta ei saa siitä palkkaa ja lapsikin osaa kyseenalaistaa tällaisen systeemin. 

Mutta: ”Näillä mennään.” ”Tämä on tätä.” ”Minkäs teet?” ”Ei tässä mitään muutakaan ole…” ja pari muuta kliseetä vielä päälle… 

Jospa kuitenkin oikea työpaikka vielä jostain irtoaisi? Tässä vaiheessa en voi sitä vielä tietää.

Miksi en minä ?

Turha haihattelu ja turhat yliopistoon hakemiset johtivat työttömäksi = liikaa vääriä ”valintoja”! Minulla oli nuorena haaveena päästä yliopistoon, mutta en koskaan sinne päässyt. Olenkin sitten myöhemmin saanut tyytyä suorittamaan opintoja avoimessa yliopistossa, mikä sekin on ihan hyvä vaihtoehto. Menin aikanaan Tekuun (Ala 1), koska en muualle päässyt ja luulin saavani hyvää palkkaa. Lopputuloksena en ole koskaan saanut hyvää palkkaa ja päädyin työttömäksi! Seuraavaksi luulin löytäneeni oikean alan (Ala 2), jossa voisin yhdistää teknisen koulutustaustani, hyvän kielitaitoni, kiinnostuksen kieliin ja kirjoittamiseen sekä vahvan tietoteknisen osaamiseni. No, ensin yritin saada työpaikkaa ko. alalta useita vuosia ja kävinkin monissa haastatteluissa. Lopulta sain kahdeksi ja puoleksi vuodeksi töitä (josta oikeastaan vain noin puolet oli oikeaa sen alan työtä). Minä olin mielestäni löytänyt oikean alani, mutta työnantajat eivät löytäneet minua…  Nyt en sitten saa enää mitään työtä mistään?! 

Olen miettinyt asioita (työttömänä on aikaa!) ja katunut sitä, etten lukion jälkeen ottanut paremmin selvää eri aloista vaan tyydyin liian kapeaan sektoriin tulevaa ammattia miettiessäni. En ymmärtänyt silloin hakea opiskelemaan esim. Alaa 3, jota en sitten enää aikuisiällä päässyt opiskelemaan. Minua siis lievästi sanottuna harmittaa, kun en osannut nuorena hakeutua varmasti työllistävälle alalle, koska silloin sellaisia vielä oli! Nyt, kun olen jo kaksi kertaa tipahtanut työelämän ja sitä myöten (kulutus)yhteiskunnan ulkopuolelle, ei sieltä enää toista kertaa nousta. Ensimmäisen työttömyysjaksoni jälkeen työllistyminen oli jo sen verran iso ihme. Tällaista hyödytöntä jossittelua on Turhautuneen Työttömän elämä.

Kotona kököttämisen vaikeudesta

Meillä on tässä vähän pidempi tauko typon lähipäivien välissä ja heti turhauttaa aivan täysillä tämä kotona kökkiminen, kun on tottunut siihen että on jotain edes suht. järjellistä tekemistä ja pääsee kotoa pois. Tämä typo jakautuu suunnilleen niin, että lähipäiviä on kolmannes, harjoittelua kolmannes ja etäpäiviä on kolmannes. Siitä lähtien, kun aloitin viime vuonna typon (järjestyksessä kaikkiaan viidennen, jonka keskeytin) totuin siihen, että on aikatauluja, viiteryhmä johon kuulua ja säännöllistä ohjelmaa. Onhan sitä nytkin, mutta etäpäivinä korostuu erityisesti se, miten turhaa ja ennen kaikkea turhauttavaa työkykyisen ja -haluisen ihmisen on joutua olemaan vastentahtoisesti poissa työelämästä tai muusta kohtalaisen järkevästä toiminnasta. Toki sitä pääsee kirjastoon, lenkille, kauppaan tms., mutta kun se ei ole sama asia! Jokainen normaali ihminen kaipaa aivoilleen ja osaamiselleen käyttöä = jotain mielekästä tekemistä! Opiskelu on eräs hyvä tapa tähän, kun kerran työpaikkaa ei sitten millään voi saada…

Koska ollaan perillä?

Vai ollaanko koskaan perillä? Nimittäin Pendolinolla Helsingissä? Matkan piti kestää 1,5 tuntia, mutta se kestikin kokonaista 4(!) tuntia. Siinä ajassa olisi jo päässyt lentokoneella aika kauas Suomesta… No, ”ei se mitään”, Köyhä Työtön voi hakea - ja mahdollisesti vielä saadakin - 50% korvausta matkalipun hinnasta. Köyhä Työtön ei todellakaan matkusta Pendolinolla normaalihinnalla, vaan ostaa aina mahdollisimman edullisen ennakkolipun. Tämän kunniaksi sopii kuunnella Ismo Leikolan Pendolino, joka naurattaa vielä tämänpäiväisen kokemukseni jälkeenkin.

Kannattaa siis olla typossa käyvä työtön, niin saa tällaisia hienoja kokemuksia! Jos vain olisin joka päivä kotona nettailemassa sekä täyttämässä ja tyhjentämässä astian - ja pyykinpesukonetta, niin kyllä vaan olisi elämäni huomattavasti tylsempää.

Työvoimapula tulee taas

Jaahas, Aamulehdessä oli tänään pieni ”uutinen” siitä, että työvoimapula uhkaa ja tällä kertaa vuonna 2020.  Työvoimapulasta on jauhettu nyt jo ainakin kymmenen vuotta, eikä sitä vieläkään ole näkynyt! Jos ajatellaan, että suuret ikäluokat olisivat syntyneet keskimäärin vuonna 1945, olisi heidän eläköitymisensä jo tapahtunut vuoteen 2010 mennessä, mikäli eläkeikä olisi 65 vuotta. Olen kuitenkin valitettavasti itse kuullut viime aikoina useaan kertaan todettavan, että eläköityneiden tilalle EI palkata uusia henkilöitä, jolloin nämä työpaikat lakkaavat kokonaan olemasta. Onhan kuitenkin hyvä tietää, että vihdoinkin vuonna 2020, jolloin täytän (jos olen vielä elossa) 54 vuotta, minunkin työpanostani tullaan mahdollisesti tarvitsemaan. Täytyy vain sinnitellä vielä kahdeksan vuotta… Ai niin, maahanmuuttajia tarvitaankin tätä ”työvoimapulaa” paikkaamaan, suomalaisia ei riitä siihen valtavaan pulaan.

”Työtarjous”

Jee, sain työtarjouksen (eli roskapostin) sähköpostiini! Olen ihan innoissani, nyt minut on headhuntattu ja olen etuoikeutettu laittamaan työhakemuksen erääseen ns. telemarkkinointiyritykseen! Tätä olen odottanut kohta kolme vuotta – vihdoinkin joku työnantaja on kiinnostunut minusta ja valtavasta osaamispotentiaalistani! Nyt ovat työttömyyshelvetilliset päivät ohitse ja rahaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista!

Tai sitten ei – voitte arvata, että tuo ”työtarjous” päätyi sähköpostin roskakorikansioon.