Työelämän konkari?

 Työpaikallani määritellään 55 vuotta täyttäneet eli vuonna 1966 ja sitä ennen syntyneet työelämän konkareiksi. Tiedä sitten, voiko vain viitisentoista vuotta työelämässä ollut sen ikäinen olla työelämän konkari? Enemmänkin olen pitkäaikaistyöttömyyden, työllisyyskoulutusten ja pätkätöiden konkari. Toki työtä ne ovat pätkätyötkin, vaikkakin kovin epävarmoja. Yleensäkin tarve määritellä 55 vuotta täyttäneet joksikin ihmetyttää minua, koska he ovat tai me olemme (täytän kesäkuussa 55) kuitenkin työikäisiä siinä missä muut työikäiset.

Jos on tarve jaotella ihmisiä, niin miten olisi jako työikäisiin ja eläkeikäisiin? 55- vuotiaalla on vielä jopa kymmenisen vuotta työikää jäljellä, jos hän vain saa olla työelämässä. Minulla on jännät paikat kesäkuussa sen suhteen, saanko vielä työlleni jatkoa jossain muualla talossa, koska tämä projekti - todella kivassa työympäristössä - väistämättä päättyy silloin. Työpaikallani onneksi 55+ - ikäinen ei todellakaan ole mikään harvinaisuus.

Työelämän ”konkariutta” on jo minulla sen verran kahdeksan kuukauden työssäolon jälkeen, että odotan viikonloppuja ja kaukana siintävää hyvin ansaittua lomaa. Kirjoituksessani ” Vieläkään en palaa töihin ” kerroin elokuussa 2014, kuinka työssäkäyvät odottavat viikonloppuja ja seuraavaa lomaa. Niin se asia vain menee, vaikka olisi kuinka mukava työympäristö eikä edes mikään erityisen raskas tai vaativa työ. Jos jotain moitittavaa nykyisessä työssäni on, niin se on joustamaton työaika (ei liukumia) ja pitkähkö työpäivä, joka aiheuttaa sen, että työ sitoo työmatkoineen jopa 10 tuntia arkipäivistä. Toisaalta työ on kuitenkin itsenäistä eikä kukaan ole ”hengittämässä niskaan” ja vaatimassa enemmän tai nopeampaa suoritusta, mikä lienee nykyaikana melko harvinaista. 

Linkkaamassani bloggauksessa myös kirjoitan, että: ”opettelisin erittäin mielelläni (töissä) uusia tietokoneohjelmia”. Sitä olen nyt päässyt tekemään, ja se on huippukivaa sekä suorastaan etuoikeus, vaikka välillä viikonloppua ja lomaa kaipaankin!