Alanvaihdon voi laittaa lainausmerkkeihin, koska en enää
tiedä mikä se minun oma alani
lopulta olisi ollut…
Hain tammikuussa kolmea ”uuden alani” paikkaa seuraavalla
lopputuloksella:
1) Valinta ei kohdistunut minuun.
2) Valinta ei kohdistunut minuun.
3) Sain kutsun/ pääsin työhaastatteluun, mutta lopputulos
oli sama geneerinen valinta ei
kohdistunut minuun –viesti. (Hieman voisi työnantaja haastattelun jälkeen nähdä
vaivaa.) No, joka tapauksessa jälleen sain tyhjän pyytämällä. Kyseisessä
organisaatiossa on noin 7000 työpaikkaa, mutta ei minulle yhtään.
Yritänpä tässä nyt sitten ns. vaihtaa alaa. Vaikka kuinka kertoisin uudelle uralle pyrkimisestä ja vakuuttelisin sitä, että olen aina oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ne ovat työpaikkakohtaisia), mikään ei auta… Eipä auttanut myöskään yksi haastattelukutsu. ”Sain sentään haastattelukutsun”, mutta mikään ei muutu, kun en koskaan saa työpaikkaa!! Olin varmaan saanut haastattelukutsunkin vahingossa, koska aiemmin en ole saanut kutsua vastaaviin paikkoihin. Nyt syytän sitten itseäni, persoonaani, mahdollista mokaamista haastattelussa jne. Olihan se aikamoista tällä ”työhaastattelurutiinilla” olla neljän kysymyksiä tykittävän henkilön haastateltavana. Tulihan siinä varmasti puhuttua jotain ns. läpiä päähänsä ja vastattua myös ”väärin”. En enää ikinä pääse minnekään töihin, mutta senhän jo tiesinkin…
Yritänpä tässä nyt sitten ns. vaihtaa alaa. Vaikka kuinka kertoisin uudelle uralle pyrkimisestä ja vakuuttelisin sitä, että olen aina oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ne ovat työpaikkakohtaisia), mikään ei auta… Eipä auttanut myöskään yksi haastattelukutsu. ”Sain sentään haastattelukutsun”, mutta mikään ei muutu, kun en koskaan saa työpaikkaa!! Olin varmaan saanut haastattelukutsunkin vahingossa, koska aiemmin en ole saanut kutsua vastaaviin paikkoihin. Nyt syytän sitten itseäni, persoonaani, mahdollista mokaamista haastattelussa jne. Olihan se aikamoista tällä ”työhaastattelurutiinilla” olla neljän kysymyksiä tykittävän henkilön haastateltavana. Tulihan siinä varmasti puhuttua jotain ns. läpiä päähänsä ja vastattua myös ”väärin”. En enää ikinä pääse minnekään töihin, mutta senhän jo tiesinkin…
Ymmärrän tuskasi. Elokuussa olin koulussa ja lokakuussa sain paperit suorituksista ulos. En ole valmistunut, enkä varmaan valmistukaan, sillä tarvitsen 4kk työkokemusta ja tehdä näytön, jotta saan tutkinnon suoritettua.
VastaaPoistaKouralliseen haastatteluja olen päässyt ja siihen se on tyssännyt. Aina on muistettu mainita, että hoida koulu loppuun. Jonain päivänä vielä ärähdän, ettei se ole itsestä kiinni vaan sinusta ja muista työnantajista, jotka ette palkkaa minua töihin.
Kahdesti olen ilmaistyötä tehnyt siinä toivossa, että se poikii työpaikan, vaan olen molemmilla kerroilla saanut huomata olevani vain hyväksikäytetty, joten kolmatta kertaa minua ei huijata.
Taitanee olla turha toivoa parempaa, kaikille sitä vain ei suoda.
Työllistyminen on päivä päivältä kauempana. Eihän nyt mitenkään voi olla niin, että kun usean vuoden jälkeen saan kutsun työhaastatteluun vielä saisin työpaikankin... Eniten ottaa päähän sinnikkäästä yrittämisestä palkitsemattomuus, kuten varmaan sinuakin!
PoistaAktiivimallin kaltaiset uutisoinnit työttömyydestä korpeavat todella paljon. Me työhaluiset ja aktiiviset työnhakijat laitetaan mediassa samaan joukkoon prosenttijengin kanssa, joita siis ei työ kiinnosta.
PoistaTodella aktiivit eivät hyödy. Ja kuten sanoit, meidän aktiivisuudesta ei kiitosta heru saati, että se näkyisi itsellä oman taloudentilan paranemisena työn muodossa. Hyvä jos joskus tippuu noita: "Kiitos mielenkiinnostasi, emme valinneet sinua...jne"- sähköposteja, muutoin saa olla aivan pimennossa.
Aika toivottomalta tulevaisuus näyttää, kaikesta osaajapulasta huolimatta.
Osaajuus on loppujen lopuksi aika hämärä ja venyvä käsite. Itseni lukisin monenlaisten taitojen osaajaksi, mutta valitettavasti en minkään alan erikoisosaajaksi.
PoistaMielestäni tarvitsisit nyt jotain konkreettista näyttöä, että olet tosissasi vaihtamassa alaa. Esim. uuden tietokoneohjelman käytön oppimisesta kurssitodistus on aina parempi kuin oma vakuutus. Tärkeintä on osoittaa, että on halua ja kykyä oppia uusia asioita. Työnantaja ei halua vanhaa jäärää, joka on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla ja ei halua opiskella mitään uutta. Tutkinto- ja kurssitodistukset eivät sinänsä takaa käytännön osaamista, mutta ovat kuitenkin osoituksia motivaatiosta ja oppimiskyvystä.
VastaaPoistaOlen jo maininnut, ettei näitä ko. tietokoneohjelmia pääse oppimaan muualla kuin siellä työpaikalla! Olen myös kertonut työtä hakiessa olevani elinikäinen oppija, mutta se ei ilmeisesti riitä. En ole mikään "vanha jäärä", koska en ole voinut jämähtää mihinkään aikaisempaan tietyllä tavalla tekemiseen, sen vuoksi etten ole ollut missään paikassa niin kauan.
PoistaKyse onkin siitä, että olisi hyvä olla jotain konkreettista näyttöä oppimiskyvystä. Kyse ei ole mistään yksittäisestä tietokoneohjelmasta vaan asenteen ja oppimisen systematiikan hallinnasta. Olen itsekin ollut jonkin aikaa lähes viisikymppisenä työttömänä. Työnhaussa keskityin siihen, että osoitin hallitsevani tai oppivani nykyaikaiset työkalut ja olevani samalla viivalla nuorempien kanssa. Lisäksi kokemusta alalta oli kertynyt parikymmentä vuotta. Työllistyin aika nopeasti. Toki mukana oli onneakin, mutta yritin omalta osaltani helpottaa onnettaren työtä.
PoistaMistähän se "konkreettinen näyttö" muualta voi tulla kuin siitä, että kertoo aiemmissa työpaikoissa onnistuneesti opetelleensa käyttämään työpaikkakohtaisia tietokoneohjelmia?
PoistaSinulla lienee erilainen tilanne kuin minulla sen suhteen, että olet ollut koko ajan samalla alalla eikä ole isoja aukkoja CV:ssä?
Neuvoni sinulle on, että ei kannata hakea työpaikkoja. Sinunlaisille ei töitä enää yksinkertaisesti ole. Petyt vain uudelleen ja uudelleen. Jos te-toimisto pakottaa hakemaan, niin haet valmiiksi jo sillä asenteella, ettet tule saamaan paikkaa. Elämäsi pysyy näin paljon tasaisempana.
VastaaPoista"Minunlaiselleni"? Tunnetko kenties minut henkilökohtaisesti? Tällaiset kommentit voi kirjoittaa ihan rohkeasti omalla nimellä eikä huudella sieltä anonymiteetin suojista! TE- toimisto ei ole koskaan pakottanut minua hakemaan yhtään mitään, vaan olen hakenut työpaikkoja jopa ihan vapaaehtoisesti. Pettymyksiin olen jo tottunut, joten ne eivät ole minulle mikään uusi asia. Kiitos sinulle tästä "arvokkaasta" neuvostasi.
VastaaPoistaOlen sinua vanhempi samankaltaisella koulutustaustalla oleva työnhakija. Hain monta vuotta töitä tuloksetta, mutta Ukin VA:lle pääsin ihan lattiatason duuniin neljään vuoroon. Ihme kyllä. Tosi raskasta raatamista pienellä palkalla. Tein puoli vuotta, sitten pääsin tänne hieman helpompiin hommiin päivätyöhön. Vastaa hieman jopa koulutustakin. Nyt kokeilen pääsenkö jonnekin muualle vielä kerran töihin, eli käytän tätä paikkaa työnhakuun. En tiedä oletko hakenut tänne, tai harkinnut, mutta vinkkinä vaan.
VastaaPoistaMuutitko Ukiin jostain muualta työn perässä? Minulle ei olisi mahdollista eikä kannattavaa muuttaa sinne johonkin törkeänhintaiseen vuokra-asuntoon, joten en ole sinne edes hakenut. Etsin töitä lähialueilta, mikä ei kuitenkaan tarkoita kotioven lähistöä, jos joku niin kuvittelee.
PoistaEn ole edellinen kommentoija, mutta vastaan tähän kuitenkin. Ehdottomasti kannattaa lähteä työ perässä, vaikka se lyhyellä tähtäimellä ei taloudellisesti kannattaisi. Jos saat vakituisen työn, niin ajan kuluessa aukkojen merkitys cv:ssä häipyy ja voita hakea sellaista työtä mitä oikeasti haluaisit tehdä.
PoistaAnonyymi 22.2. 13:38 vastaa
PoistaAsun 300 km:n päässä ja asun viikot Turussa vuokrayksiössä. Kuljen Turku-Uki -väliä VA-linja-autolla. Pihisti eläen pärjään ja muutama satanen jjää yli/kk. Ymmärrän hyvin, että tämä ei ole kaikkia varten, ainakaan jos on lapsia kotona, neljävuorotyö on helvetistä ja työ kuluttavaa. Päivätyö on ok, mutta palkka edelleen hyvin pieni. Mutta tämä kortti katsotaan vielä.
Nostan sinulle hattua! Minusta ei - ainakaan näin perheellisenä - olisi tuohon. Nuorena sinkkuna tuollaista ehkä jaksaisi?
PoistaNo lähinnä päättelin näistä sinun kirjoituksistasi: " En enää ikinä pääse minnekään töihin, mutta senhän jo tiesinkin…", "Nyt viisikymppisenä kaikki on selvästikin liian myöhäistä.", "Voisin vaikka näin vanhana (monessakin mielessä) naisinsinöörinä mennä itsekin soittelemaan työpaikattomille. Vaan pääsisinkö? En."
VastaaPoistaKaikissa kirjoituksissa ikään kuin painotat, että sinun mahdollisuudet saada töitä ovat nolla. En minä oikeasti tiedä, millainen olet, mutta ajattelin, että itse tiedät tilanteesi paremmin.
Minun mahdollisuuteni saada töitä eivät ole nolla johtuen minusta, vaan sitä ettei minua huolita minnekään töihin. Kuitenkin vain minä itse voin niin sanoa, en halua kuulla sitä keneltäkään muulta.
Poista"Työnantaja ei halua vanhaa jäärää, joka on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla ja ei halua opiskella mitään uutta. "
VastaaPoistaNo niinpä. Näitä jääriä on työpaikat tulvillaan, tehdään niin kuin on ennenkin tehty, ei haluta oppia uusia tapoja. Työpaikaton on kirjoitustensa perusteella aivan muuta kuin nämä suojatyöpaikoissaan juurevasti urautuneet.
Yt-neuvottelujen lopuksi käteen jäävä irtisanomispaperi on näille jäärille elämää suurempi shokki, kun taas jatkuvat hylkäysviestit työpaikkahakemuksista aiheuttavat jo työttömäksi saneeratulle hetken kestävän mielipahan, jos sitäkään. Ei kun uutta matoa koukkuun. Vaikka sen kuitenkin tietää olevan täysin turhaa toimintaa. Jokaisen takapakin jälkeenkin jaksaa taas hetken kuluttua, kuitenkin. Sipilästä ja Orvosta huolimatta.
Eipä tässä muu auta kuin laittaa uutta matoa koukkuun - kaikesta huolimatta. Vuosina 2006 ja 2008 onnistuin työllistymään erittäin pitkän ja sinnikkään työnhaun sekä useiden työhaastattelujen jälkeen kahteen pätkätyöhön. Vuodesta 2009 alkaen on ollut "hieman hiljaisempaa".
PoistaMutta siis hei, jos nuo sinun kirjoitukset on vain tuollaista masentunutta tunteiden purkamista, eikä sinulla ole oikeaa syytä, mikä pitäisi työmarkkinoilta pois, niin uutta matoa vaan sitten koukkuun, niin kuin joku sanoi! Kyllä se sieltä vielä napsahtaa! Tätä blogia kun lukee, tulee vain kuva, että sinun on jostain mainitsemattomasta syystä täysin mahdotonta saada töitä. Ajattelin, että silloin ei kannata hakea, niin säästyy pettymyksiltä.
VastaaPoistaTaitavat lähinnä olla nuo työnantajat, jotka pitävät minut työpaikoilta pois...Jos asia olisi minusta kiinni, "menisin" heti maanantaina jonnekin töihin!
VastaaPoistaTämähän on ollut hyvä keskusteluketju. Sinua yritetään positiivisessa hengessä potkia eteenpäin. Yritä kuitenkin miettiä, mitä myytävää sinulla on työnantajalle. Eivät työpaikat ole mitään kivan tekemisen kerhoja, joihin "halutaan mukaan". Työnantaja haluaa sinulta työpanoksen, jonka voi myydä eteenpäin. Olet vielä suhteellisen nuori ja työuraa toistakymmenentä vuotta jäljellä. Hanki uusi tutkinto joltain työllistävältä alalta. Muuta tarvittaessa työn perässä. Tutki työmahdollisuuksia muista pohjoismaista. Rakenna uusi perustus, miltä voit ponnistaa.
PoistaIhan kuin en tietäisi etteivät työpaikat ole mitään "kivan tekemisen kerhoja" - olenhan kuitenkin ollut töissä! Tosin olen huomannut monien työpaikoilla käyttäytyvän juuri niin kuin olisivat jossain kerhossa...
PoistaHakemassani työssä ei myydä mitään eteenpäin, vaan homma hoidetaan organisaation sisällä myymättä tai ostamatta mitään. Siinä mielessä ko. työ olisikin minulle sopiva.
Kiitos tuosta "suhteellisen nuoresta". Jos nyt menisin (edellyttää tosin pääsyä opiskelemaan...) hankkimaan tutkintoa työllistävältä(?) alalta, olisin valmistuessani noin 55-vuotias. Millaiset mahtaisivat olla työllistymismahdollisuuteni silloin?! Olen hieman nuorempana (alle 40) hakenut opiskelemaan eräälle työllistäväksi mainitulle alalle pääsemättä sisään. Myöhemmin suoritin alan perusopintoja avoimessa yliopistossa hyvin tuloksin, mutta se ei tässä tapauksessa auta. Eräs ystäväni, joka on maisteri ja saanut aina tenteistä parhaita arvosanoja, ei myöskään päässyt ko. alalle opiskelemaan... Että se siitäkin yrityksestä. Olen todellakin vuosien varrella tehnyt monenlaista työttömyyskierteestä pääsemiseksi -raportoimatta välttämättä kaikkea blogiini!