Työttömyydestä boreoutiin?

”Sopiva kiire on mielekästä ja työpäivän päätteeksi on hyvä mieli kun on saanut paljon aikaiseksi ja antanut todella vastinetta sille palkalle, mitä ansaitsee.” "Boreout" uhkaa, jos työtehtävät on organisoitu huonosti, niitä ei ole lainkaan tai ne vähätkin tehtävät ovat yhdentekeviä tai tyhjänpäiväisiä… Työpäivät ovat puuduttavia ilman järjellistä tekemistä. Boreoutista kärsivä henkilö ei ole laiska, mutta hän joutuu olemaan laiska (ilman työtehtäviä).

Puolet projektityösuhteestani on jo kulunut, mutta en olekaan päässyt tekemään sitä, mitä minun oli tarkoitus tehdä! Työpäiväni pitenivät, mutta työtehtävät sen sijaan vähenivät (verrattuna palkkatukityöhön). En itse voi asialle mitään, ja henkilö, jonka pitäisi hoitaa asioita mahdollistaakseen seuraavan vaiheen (eli minun osuuteni) on kyllä erittäin tietoinen tilanteesta. Minut nimenomaan palkattiin tekemään tietty asia (yhdeltä osaltaan) loppuun ja nyt kun kerran olen paikalla, niin ”ehkä” kannattaisi hyödyntää sitä.  Minulla on töitä, mutta ei toisaalta kuitenkaan ole. Onhan sitä jonkin verran jo olemassa olevien tietojen päivittämisessä ja ylläpidossa, mutta kokonaan uutta tietoa en nyt sitten ole päässyt tallentamaan. Tällaisia projektit kuntatasolla sitten näemmä ovat. No, eipä puolustusvoimissakaan juuri ruuhkaa työtehtävistä ollut, vaan esimieheni jopa sanoi minulle, että ”täällä pitää itse keksiä tekemistä…”

Minua ei tarvita työttömänä, mutta ei näemmä tarvita myöskään töissä?!