Työttömän syyllistämisestä vielä

Kirjoitin viimeksi tästä aiheesta noin kahdeksan kuukautta sitten. Jälleen lähdetään suunnitelluissa työttömän oikeuksien heikentämisessä ja velvollisuuksien lisäämisessä siitä, että työtön on jollain tavalla syyllinen omaan työttömyyteensä; työtön ei ota hänelle ”tarjottua” työtä vastaan tai työtön ei ”mene” toiselle paikkakunnalle töihin tms.  Työttömälle pitää siis asettaa velvollisuus ”ottaa töitä vastaan” tai lähteä jonnekin kotipaikkakunnalta 200 km päähän töihin.

Kysymys ei suinkaan ole siitä, että ei ole mitään töitä tarjottavaksi tai siitä että siellä ”toisella paikkakunnalla” on ihan omat työttömät. Vai olisiko sittenkin? Työttömien syyllistäminen jatkuu jatkumistaan, koska ei haluta tunnustaa sitä tosiseikkaa, että työpaikkoja ei ole kaikille ja työpaikat myös vähenevät jatkuvasti. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut ottamatta ns. tarjottua työtä vastaan, koska kaikki (harvat) saamani työpaikat olen todellakin riemuissani vastaanottanut! (Eikä niitä ole mitenkään minulle tarjottu, vaan olen niitä hakenut ja onnistunut jopa jonkun saamaan.)

Toivottavasti tässä ei mennä niin pitkälle, että myös provisiopalkkaiset työt on otettava vastaan karenssin uhalla, koska niitä nimenomaan on ”tarjolla” eikä juuri muita. Työtön siis joutuu hankkimaan jonkun halvan auton (ja autosta on aina kustannuksia hankintahinnasta riippumatta, vanhasta ja halvasta vielä enemmän kuin uude(mma)sta) päästäkseen sinne toiselle paikkakunnalle provisiopalkkaiseen työhön? Toivottavasti päättäjät eivät aivan näin idiootteja ole. No, heillä on kuitenkin pääasiallisena huolenaiheenaan peittää veroparatiisikytköksensä ja hyödyntää kaikki mahdolliset heille järjestetyt edut ja palkkiot. Työttömiltä ja köyhiltä pitää heidän mielestään viedä kaikki, mutta itse ei olla valmiita tinkimään yhtään mistään.