On jokseenkin uskomatonta, että minä joka en koskaan ikinä kelpaa mihinkään palkalliseen työhön, olen top –paikassani tarpeellinen ja jopa kehuttu työntekijä! Siellä on menossa erään ohjelman käyttöönottoa koskeva pilottihanke, jonka parissa työskentelen ainoana yksikössämme. Seuraavaksi minun on tarkoitus esitellä ohjelmaa eräälle isolle pomolle, joka oli kehunut aiheesta tekemääni raporttia (hän ei edes tiedä minun olevan palkaton työntekijä, joten kehut eivät johtuneet siitä). Kun pääsen jonnekin osoittamaan taitoni ilmaiseksi, niin kyllä kehuja riittää, mutta annapas olla, kun palkallisia töitä haen, niin kelpaamattomuuteni tiedetään jo ennen kuin hakemustani edes luetaan! Tästä tulee väkisinkin mieleeni sanonta ”kissa kiitoksella elää”. Kissa ei tosin elä kiitoksella eikä pelkillä kehuilla myöskään tule toimeen aikuinen, perheellinen ihminen.
Opettajamme muuten kertoi, että kirjanpitäjistä ja vielä erityisesti 50- ja 60-luvuilla syntyneistä(!) on kova kysyntä. Minulle kyllä sopisi pikkutarkka nysvääminen, mutta oikeata ammattitaitoa tuohon homman ei noin vain hankitakaan (ainakaan lyhyessä ajassa).
Kyllä taloushallinnon tehtäviä on tarjolla ja todellakin niissä arvostetaan aikuisten ihmisten kärsivällisyyttä. Niihinhän pääsee työllisyyskoulutuksellakin. Ja vajaa viiskymppisellä on työikää jäljellä n. 15 vuotta, joten kyllä koulutukseen vielä kannattaa investoida.
VastaaPoistaKyllä vuodessa oppii kirjanpidon perusjutut. Ei se pienyrityksen kirjanpito kovin monimutkaista ole.
VastaaPoistaHei, törmäsin blogiisi ja tahdon vain toivottaa voimia. Itse olen 31-vuotias mies joka on ollut elämänsä aikana 1 kuukauden palkkatöissä ja jonka äiti on ollut koko elämänsä työtön joten tiedän aika hyvin miltä työttömyys tuntuu.
VastaaPoistaItse olen koulutukseltani ravintolakokki sekä biokemisti, kokin hommat loppuivat kun niitä ei ensimmäisen vuoden aikana löytynyt ja sitten minulle puhkesikin jauhopölyallergia. Tästä lannistumatta suoritin lukion ja kävin yliopistossa biokemian linjan kun se ei ollut vielä työttömyysloukku.
Viimekuussa minulle kävi kuitenkin onni kun sain työvoimatoimiston kautta palkkatukityötä, olen ollut vanhainkodissa hyvinvointiavustajana 28,5 tuntia viikossa. Ei tällä vielä rikastu mutta tuntuu hyvältä tehdä työtä jota arvostetaan ja josta saa edes jotain rahaa.
Jotta en olisi pelkkä oman onnen mainostaja niin ajattelin jakaa tänne omia ajatuksiani siitä mitä minä tai muut lannistuneet työttömät voisimme tulevaisuudessa tehdä:
1: Oppisopimuksella lähihoitajaksi, työlle on kysyntää mutta ainakaan itselle se työ ei ole lainkaan luonnollista (neulakammo, huono stressinsietokyky).
2: Hierojan kurssi ja oman yrityksen perustaminen, tähän sisältyy riskejä mutta mikäli joku voi taata lainan niin saat omasi takaisin alle vuodessa.
3: Oman kirjanpitotoimiston perustaminen, vaatii paljon asiaan perehtymistä mutta riskit ovat olemattomat, et tarvitse oikeastaan muuta kuin tietokoneen. Pienyrityksiin verkostoituminen voi olla vaikeaa.
!HUOM! En ole suinkaan tarkasti perehtynyt näihin vaihtoehtoihin, sillä olen yrittänyt löytää kemistin töitä ja tutkinut omia jatkokoulutusmahdollisuuksia, tahdoin vain jakaa jotain rakentavia ajatuksia. Pelkkä epätoivossa vellominen on noidakehä ja valitettavasti ihmiset jotenkin haistavat sen, tuo tuollainen sosiologiasta tuttu matthew effect pitää turhan hyvin paikkaansa. (http://en.wikipedia.org/wiki/Matthew_effect)
Kirjanpitoalaa täytynee sitten alkaa seuraavaksi miettiä, jos siellä kerran kysyntää voisi olla.
VastaaPoistaTosin minulle kerrottiin, että tilinpäätöstaitoiseksi kirjanpitäjäksi opiskeluun tarvitaan kolme vuotta?! Onko heitä sitten muitakin kuin tilinpäätöstaitoisia ja voisiko alalle opiskella noin vuodessa? Olisiko mahdollisen lyhyen koulutuksen jälkeen kuitenkaan mitään töitä tarjolla, koska kokemusta ei kuitenkaan ole? On tämä vaikeata!
Kuulostaa hyvältä tuo top-paikassa saamasi arvostus! Eikös sitä kannattaisi yrittää hyödyntää ja ihan aktiivisesti markkinoida itseään ja kertoa pomoille palkkatukimahdollisuudesta - se on kuitenkin ihan sievoinen summa työnantajalle ja madaltaa työllistämisen kynnystä huomattavasti. Nyt kun olet päässyt jo kyntesi näyttämään, ei muuta kuin iske kiinni vaan! Tsemppiä ja menestystä!
VastaaPoistaKirjanpito on yksi niistä ammateista jotka ovat vaarassa kadota automatisaation vuoksi.
VastaaPoistaJos nyt vaikka aloittaisi kolmivuotiset opinnot, niin valmistumisen jälkeen voi tilanne olla todella huono työllistymisen suhteen.
Kirjanpidosta olen kuullut paljon, että tekijöitä tarvitaan, siis että ammattitaitoisista kirjanpitäjistä on pulaa. Mutta kun itse opiskelin taloushallintoa, jossa tuota kirjanpitoa oli melkein puolet opiskelusta, ja kun valmistuin ei töitä mistään löytynytkään, koska se työkokemus.. Työkokemusta kun tarvitsisi olla aika paljon, ennen kuin ottavat töihin. Mutta mistä sitä työkokemusta saa jos ei pääse sinne töihin?! Yritin päästä ilmaiseksi valmistumisen jälkeen harjoittelemaan, mutta ei sekään tie sitten auennut. Yritykset kun kelpuuttavat vain täysin kokeneita tilinpäätöstaitoisia kirjanpitäjiä. Ja muihin taloushallinnon ja toimistotyön paikkoihin on niin kova tunku, että haastatteluihinkin pääsy on tosi tosi vaikeaa, vaikka on taloushallinnon koulutus ja työkokemustakin.
VastaaPoistaYrittäähän aina kannattaa, jos vaikka onnistuisikin. Eihän se sitä tarkoita etteikö muut töitä saisi jos minä en ole saanut.
Joka tapauksessa aion nyt pitää opiskelutaukoa ja katsoa ensin, jos vaikka jotain palkkatukityötä viimeistään kesän jälkeen tai loppukesästä löytyisi. Ainakaan heti sitä ei ole tiedossa.
VastaaPoistaJos sinua taloushallinnon hommat kiinnostaa niin työkkärin sivuilla kannattais katsoa: Tampereella näyttäis parhaillaan olevan haussa elokuussa alkava taloushallinnon koulutus....
VastaaPoistaKannattaa opiskella tradenomin tai merkoomin tutkinto heti suoraan niin on hyvä pohja taloushallinnon tehtäviin! Kuitenkin vaativat noita koulutuksia ko. kursseille/kirjanpitäjän työpaikkoja hakiessa. Merkonomin koulutus 2 v ja tradenomin 3 v, ei siis pitkiä koulutuksia.
VastaaPoistaTuskinpa ottavat minua heti syksyllä samaan oppilaitokseen, jossa nyt olen typossa vielä vähän aikaa...
VastaaPoistaVuonna 1986 olisin voinut valita silloiset yo-merkonomin opinnot insinööriksi opiskelun sijaan, joten enpä usko enää merkonomiksi opiskelevani. Kuten sanottu, katson ensiksi palkkatukityömahdollisuuteni ja mietin sitten jatkoa.
Kommentti tuohon kirjanpitojuttuun. Itse opiskelin yliopistossa sivuaineena pitkät pätkät laskentatoimea ja kirjanpitoa. Työkokemusta alalta on kahden vuoden ajalta jonkun verran ihan tilinpäätöksiä myöten.
VastaaPoistaEn päässyt opiskelun loppupuolella edes harjoitteluun minnekään, koska hakijoita oli kuulemma niin paljon ja työpaikkoihin vaadittiin vielä enemmän kokemusta.
Teen kirjanpitohommia muutamalle pienyritykselle tällä hetkellä, mutta en suosittele lähtemään yrittäjäksi ennen kuin oikeasti tietää mitä tekee. Joka päivä tulee asioita vastaan, joista en ole täysin varma, enkä tiedä osaanko ja vastuu on kova. Sellaisia vasemman käden kirjanpitäjiä on Suomi täynnä, koska monet luulevat osaavansa kirjanpitoa.
Kirjanpidon järjestelmät myös kehittyvät todella nopeasti, joten luulisin, että vaikka ala vielä ehkä kasvaa, niin sieltä tulee jo kymmenen vuoden sisällä katoamaan paljon työpaikkoja. Näyttää siltä, että kirjanpito vaatii nykyään koko ajan enemmän ammattitaitoa, mutta samalla rutiinihommia automatisoidaan vauhdilla.
Niin ja lisäisin vielä, että tuo puhe siitä, että kirjanpitäjistä olisi jotenkin pulaa, on täyttä propagandaa. Tällä hetkellä kysyntää on todella kokeneille ja osaaville kirjanpitäjille. Siis sellaisille, jotka osaavat vaativatkin tilinpäätöksiin, kirjanpitolakiin ja eri yritysmuotoihin ym. liittyvät koukerot. Tämä vaatii kokemusta ja koulutusta. Itse osaan jo jonkun verran, mutta se ei vielä riitä.
VastaaPoista- Make
Nimenomaan - kokeneille ja osaaville kirjanpitäjille on kysyntää, eikä millekään aloittelijoille...
VastaaPoistaOppia ikä kaikki, mutta positiivin mielin eteenäpin - Ammattilasia on hakusessa monenlaisia. Tuttavallani on uusi yritys, ja hän on etsimässä taloushallinnon ammattilaista. Uskon, että on aikoja jolloin töitä voi olla vaikeampi etsiä. Toivon kuitenkin, että jokainen joka työtä etsii, sen lopulta löytää.
VastaaPoistaMeidän yritykselle on etsinnässä joku, joka hoitaa kirjanpidon. Kyseessä ei ole enää mitenkään kovin pieni yritys, ja olemme todenneet että on aika antaa ohjat jollekin, jolla nämä asiat ovat hallussa hieman enemmän. Tuo on totta, että kissa ei kiitoksella elä. Eikä aikuinenkaan. Aina on niitä laskuja kyllä maksettava.
VastaaPoista